Vaihdevuosiämmä – olen normaali 5

Jaahazzz. En tiedä onko kulunut kaksi vai kolme päivää pyöriessäni huonossa tuulessa. Enkä jaksa edes ottaa selvää. Vi***us vie voimia. Ei ole mitään määrää kiukulla, joka on pesinyt päässäni. Se on hämmästyttävä – ilmiökö? Ei se ole ilmiö, eikä tunnekaan. Niin – en edes tiedä mikä! Se on kuin joku toinen minussa. Ei siis ominaisuus, eikä olento vaan enemmänkin kuin tauti.

Aivan samantekevää onko kaikki oikeasti hyvin tai huonosti, koska kaikki, aivan kaikki, on huonosti. Eri pituisia hetkiä voi teeskennellä miellyttävää ihmistä, joka osaa käyttäytyä suopeasti ja hymyillä ilman kitkerää juonnetta suupielessä. Mutta koko ajan koko keho on, kuin tulessa. Ei siis mitään kuumia aaltoja minulla, vaan mielen kuumotusta. Perus settiä, eli niitä kuumia aaltoja, olen jotenkin saanut vain pikku rippusen. Mutta hitonmoista kiukkua on tullut läämältään. Kahmalaokaupalla. Kuten ystäväni totesi – murhanhimoa – sitä riittää. Tunnusbiisikseni sopisi Alice Cooperin Poison. Tuntuu kuin pahaa verta virtaisi suonissa. Tunnen kuinka se virtaa siellä. Se ei ole ollenkaan mukava tunne.

Mitä sitten tapahtuu? No, minulle tapahtuu niin, että tulen onnettomaksi, koska oma mielenlaatuni ei ole vihainen tai kiukkuinen. Nyt olen kuin vieraassa maassa, jossa kukaan ei ymmärrä puhettani. Kiukku kaipaa purkautumistietä, mutta alanko räyhätä sivullisille? Toivottavasti en. Puolisoparkani sen sijaan saa ottaa vastaan koko kuorman. Se ilmenee esimerkiksi järkyttävänä räyhäämisellä siitä, ettei hän valitse minun toivomaani parkkipaikkaa. Se hetki oli niin huvittava.

Ajoimme lauantaina kaupunkiin, käymään yhdessä kenkäkaupassa. Ja kas siinähän se oli – täydellinen parkkipaikka ja mitä tekee hän? Ajaa ohi. Itsepintaisesti. Vaikka minä sanon, että jätä tuohon. Ei jätä. Ja silloin se tapahtuu. Tulivuori purkautuu. Koko päivän sisälläni kytenyt hiillos saa happea ja syttyy kipunoita sinkoava roihu. Haukun mies poloa lukemattomin sanakääntein ja saattaapa olla etten ainoastaan täydellisen parkkipaikan hylkäämisestä, vaan parista muustakin yhtä tähdellisestä asiasta. Mutta mitä tekee hän? Katsoo vain rauhassa minua ja sanoo tulevansa kauppaan perässä vietyään auton parkkiin.

Koko lauantai kului myrskyaallokossa. Jokaisena tyvenenä hetkenä, huokaisin puolisolleni, että huh huh, tuntuupa hyvältä just nyt. Mulla on normaali olo. Ihanaa. Huh huh. Tuntuupa hyvältä. Ja seuraavassa hetkessä alkoi nousu seuraavan vaahtopään harjalle keinumaan. Lopultahan kaikki sitten kilpistyy minun tapauksessani itkuun. Ja koska tiedän, että se on typerämpää kuin yrittää ahtaa kuutiota pyöreään reikään, alan nauraa hysteerisesti.

Tällä hetkellä kodissa vallitsee tyyneys ja rauha. Myrsky on ohi. Myrkky on kadonnut suonista.

Mikä on parasta, mitä vaihdevuosiämmällä voi olla? Ymmärtäväinen puoliso jolla on suuri sydän ja lehmän hermot. Jossainhan se kiukku on pakko purkaa. Mutta kyllä koko maailman täytyisi ymmärtää tämä koko kuva ja ihmisten tulisi osoittaa erityistä lempeyttä kamalille ämmille. Tai sitten sitä geeliä olis syytä saapua apteekkeihin tuota pikaa. Se on siis loppu. Eivät tiedä mitä tässä voi vielä tapahtua.

Olen kirjoittanut aiheesta myös aikaisemmin – käy kurkkaamassa linkit!

Olen normaali

Kiitos – olen normaali osa 2

Kun on KUUMA – olen normaali osa 3

Häpeällisiä hetkiä ennen kuin tiesin olevani normaali osa 4

Hanna

huh

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

6 kommenttia

  1. Sirkka Streller 31.10.2016

    Olin tukehtua naurusta kun luin tuota kertomaasi täydellisestä parkkipaikasta. Se täsmälleen sama on tapahtunut mulle valitettavan usein. Sitä niin harmistuu kun mies on niin sokkopaarma ettei mitään nää, parhaan parkkipaikan ohittaa, eikä aja juuri siihen mihin itse ajaisin. Ja rätkätys alkaa !
    Mulla on onni asua samanlaisen kiltti-nallukka-mussukan kans, joka ymmärtää.
    Hämmentävää lukea että jollekin toiselle käy juuri samoin kuin itselleni. Olen jo 64 v. Saa nähdä koska nämä hyökyaallot loppuu. Syön pillereitä, on iho-ongelmia.
    Kiitos blogistasi!

    Vastaa
    • hannasumari 01.11.2016

      Parempi melekin tukehtua nauruun, kuin kiukkuun!
      Mahtavaa
      Hanna

      Vastaa
  2. Roberta 31.10.2016

    Kun luin postaustasi ääneen miehelleni, häntä erityisesti hymyilytti tämä lause: ”Tai sitten sitä geeliä olis syytä saapua apteekkeihin tuota pikaa.”
    Kävin nimittäin monessa apteekissa geelin perässä, kunnes erään ketjun farmaseutti vinkkasi, että jossain syrjempää voisi löytyäkin. Hän tarkisti tilanteen ja kohta oli kolme viimeistä pumppupulloa varattuna nimelläni 10 km päässä.
    Ei lopu mun geeli kesken ainakaan tänä vuonna ja itse asiassa sen jälkeen pitäsi alkaa jo lopettaa koko geelin käyttö.
    Upeinta siinä on, että se on auttanut myös hormonaaliseen migreeniin.
    Ihana kun puhut näistä vaihdevuosiasioista rohkeasti. Ei tämän pitäisi olla mikään häpeän aihe 😀 🙂

    Vastaa
    • hannasumari 01.11.2016

      MISTÄ SAA PUMPPUPULLOISSA THE GEELIÄ????!?!?
      Hanna

      Vastaa
  3. Roberta 02.11.2016

    Yliopiston apteekista. Valmistaja on Takeda Oy. Onnea etsintään! 🙂

    Vastaa
  4. Roberta 02.11.2016

    Ai niin, vielä; pumppupulloista ei saa Kela-korvausta, mutta viis’ sitä, sitä on todella mukava käyttää. Eikä se maltaita kustanna, muistaakseni n 14e.
    Yksi painallus on puoli annosta, joka minulle on riittänytkin.

    Vastaa