Aurinkokylpyjä Fugengirolassa

Hola!

Perjantai aamusta sunnuntai-iltaan aurinkokylpyjä Fuengirolassa. Oolallaa – se teki hyvää! Ero valossa on niin käsittämätön. Kun lähdimme, maisema oli kuin tuhruisella linssillä otettu mustavalkoinen valokuva. Kun olimme perillä, oli niin kirkasta, että silmiä kirveli.

Kävelin kolme päivää auringossa. Pitkin rantaa, varpaat vedessä. Söin lounasta meluisella aukiolla, jossa ihmiset istuivat ravintolapöydissä ja kuului loputon puheen pulputus. Katsoin, kuinka aurinko nousi aamulla – Luoja kuinka rakastankaan katsoa, kun sarastus muuttuu muutamissa minuuteissa paisteeksi ja tulipallo irtoaa horisontista. Olen valmis koska tahansa palvomaan aurinkoa jumalana.

Kävin aamulenkillä pitkin rantaviivaa ja surin auringonpaisteessa kaikkea turhaa. Kummallinen yhtälö. Löysin sielustani palasia, joista on hankkiuduttava eroon.

Söin hyvää ruokaa ja tuoreita mandariineja, jotka näyttää niin ihanilta paitsi puissa, niin myös myyntikojujen koreissa, koska niissä on ne lehdet jäljellä. (Ja ihmettelin, miksi kaikkialla maailmassa tuntuu olevan niin vaikeaa saada ravintoloissa niin paljon vihanneksia, kuin haluaisin syödä.)

Pakkasin huolellisesti mukaani kaiken mitä tarvitsen. Kotiin unohtui vain: treeniasun takki, villatakki joka on AINA koneessa mukana, hammasharja, sandaalit, vastamelukuulokkeet, shortsit hihaton toppi, aurinkorasva ja kosteusvoide. Tuskallisen pitkä lista!

Istuin lentokoneessa TV:stä tutun miehen vieressä, jonka kanssa olemme monesti tavanneet ja esiintyneet samassa ohjelmassakin. Emme tervehtineet, emmekä tuoneet esiin tätä asiaa mitenkään. Vaihdoimme vain normaalit vierustoveriasiat keskenämme. Sairaan huvittavaa! Toivotin hyvää lomaa lähtiessäni koneesta.

Opin matkalla, että Espanjassa ajetaan liikenneympyrässä niin dorkalla tavalla, että edes poliisi ei noudattanut sääntöä ja että mantelipuu ei tarvitse lainkaan vettä tuottaakseen satoa ja että limoncello-likööriin käytetään limoncello-sitruunoita eikä tavallisia sitruunoita. Sain myös tietää, että Fuengirolan aseman ulostulon edessä oleva patsas suihkulähteineen on lasikuitua, eikä se ole mikään oikea veistos. Aaarghhh kamala pettymys – rakastan veistoksia – vihaan muovia.

Matka oli siis antoisa ylä- ja alamäkineen ja kerron siitä lisää muutaman päivän päästä.

Valoa iltaan veikkoset!
Hanna