Eilen oli hirveä päivä. Ensin kaikki meni ihan mallikkaasti ja jotenkin jees. Ja sitten aloimme opetella uutta tanssia. Keskityin vimmatusti uusiin askeleisiin ja vaikeaahan se oli, ellei mahdotonta. Samaan saliin tuli tanssimaan toinen tanssipari samaa tanssia. Töttöröö – heillä oli kuviot hallussa! Mikä vauhti ja meno! Korkokengät liukuivat lattialla kuin tyhjää vaan! Ja meikä siinä sitten tassutteli espadrillokset jaloissa ja opetteli kuutta askelta etanan vauhdilla. Lopulta, kun laitoin silmät kiinni ja keskityin eläimellisen tiukkana, sain kuviot menemään. Siinä olikin sitten puolitoista tuntia vierähtänyt. Oli pakko pitää tauko ja käydä vähän syömässä.
Lounaan jälkeen, innosta puhkuen taas töihin ja siinä minä sitten seisoin. Enkä liikahtanut milliäkään. Sami katsoi sekä kysyvästi, että odottavasti, mutta mitään ei edelleenkään tapahtunut. Seisoin siinä kuin lattiaan naulattuna.
Oioioi – sepä tekee hyvää ihmisen mielelle. En ole aivan varma olenko tuntenut itseäni yhtä idiootiksi ikinä. (Olen. Usein. Hitto!) Aamusta asti olimme harjoitelleet kahtatoista askelta ja marokkolaisen kana-annoksen katkenneitten kanansiipien myötä lensi kaikki opittu ulos päästäni. Siis ei yksikään askellus ollut enää korvieni välissä. Siinä hajoaa kuulkaa pää. Ja pään mukana kaikki. Koetin keräillä hajonneita kappaleita kaikenlaisilla tavoilla, mutta ei siitä oikein mitään tullut. Musta Barbaari (hän on ihana) istui siinä, kun olin lähdössä pois harjoituksista ja kysyi: miten menee? No kerroin. Hän sanoi, että ”joo, noinhan se menee. Sitten täytyy vaan harjoitella lisää. Ja vertaistuki on hyvä juttu.” Hän on oikeassa.
Ajoin tanssitreeneistä Fustra-treeniin. Ensimmäiseksi Juho (mun Fustra-ohjaaja) sai kuulla kaiken mitä päivän aikana oli tapahtunut. Sitten treenattiin. Voi että oli ihanaa tehdä jotain, mitä takuuvarmasti osaa! Treenin jälkeen oli ihana olo ja aika hyvä mieli. Juho oli todennut pois lähtiessään salin respan tytöille, että Hanna on väsynyt. Hmmmm.
Illalla menimme mieheni kanssa Aleksanterin teatteriin ’Myydään 3h ja k’ ensi-iltaan. Ja kukapa muu istuikaan vieressäni, kuin Baba Lybeck – entinen Tanssii tähtien kanssa tähtioppilas. Hän sanoi, että kuule, ne askeleet on siellä sun päässäs, koska ne oli siellä jo. Nyt vaan uskot asiaasi ja annat niiden tulla sieltä ulos. Kiitos Baba – olit oikeassa 😀
Tämä päivä olikin sitten aivan toista maata. Harjoitukset menivät ihanasti, minulla oli tunne, että osaan jotain. Välillä jopa lensin ja liidin Samin käsivarsilla, kuin elokuvissa. Ja heti niiden kahden liitävän askeleen jälkeen jalat olivatkin sitten solmussa, mutta voi että se oli hieno kaksi sekuntia. Esitys tulee kestämään 1,30 minuttia….
Tanssitreenien jälkeen oli Hanna kuntoon -osaston ohjelmaa: Naprapaatti, kampaaja ja hieroja. Nukuin kaikissa kolmessa paikassa.
Olen tässä miettinyt tätä tanssihommaa ja tullut siihen tulokseen, että siinä missä se on matka tanssin maailmaan, se on kuitenkin ehkä enemmän matka omaan itseensä, rajoihinsa ja rajoitteisiinsa ja siksi se on niin hieno juttu. Eilen olin pettynyt siihen, että turhaudun ja tänään olin suorastaan törkeän onnellinen koko päivän, koska olin päättänyt niin ja päätin huomata vain onnistumiset.
Juonipaljastuksena kerron, että Eevi Teittinen syö tuoretta kurkkua Dijonin sinapin kanssa ja teippaa jalkoihinsa pumpulilaput ilmastointiteipillä rakkojen ehkäisemiseksi. (Tanssikengät on killerit) Kirsi Alm-Siira taas käyttää kapeaa valkoista apteekin teippiä samaan tarkoitukseen.
Ilmoitusluontoisena asiana kerron, että tuore kurkku ja Dijonin sinappi maistuu kurkulle ja sinapille, mutta aion alkaa nauttia niitä yhdessä, koska fanitan Teittistä. Hän on ihana. Lisäksi paljastan, että tähtivalmentajaltani Samilta on poistettu hermot ja hän puhuu Turun murretta, kun vähänkään ruokkii sitä! Jesss!
Hei hulinaa – huomenna on luvassa upea päivä! Booom!
Hanna
Sulla on Hanna lehmän hermot! Ne on piilossa sun tulisen luonteen alla <3 Osaa, pystyt ja fanitan sua! Joten anna niiden askelten vaan puskea ulos 🙂 Pus!
Kiitos, sinä ihana!
suukkoja
Hanna
Sori Hanna-mä jaksan vaan nauraa näille sun ihanille blogeille. Tanssii tähtien kanssa-ohjelman seuraamisesta tulee entistä ihanampaa, kun on päässyt jo harjoitusfiiliksiin sun kanssa. Uskon kuitenkin vakaasti, että sun asenteella ja Samin ammattitaidolla susta leivotaan kelpo tanssija. Tsemppiä treeneihin ja ihanaa viikonloppua☺
Uuuh! Kiitos luottamuksesta! Mä niin toivon että ole oikeassa!
Hanna
Ihanasti kirjoitettu!