Varoitus. Tulossa harkitsematonta tekstiä suoraan päästä ja sydämestä käsien kautta näytölle.
Kaikki ottaa päähän. Terävin kivi kengässä on koko tämän vuoden päässä kaihertanut vitutus siitä kuinka paljon ihmiset valehtelevat ja mielistelevät.
Olen ollut niin sokea ja pälli. Hyväuskoinen aasi. Olen aina uskonut kaiken mitä ihmiset sanovat. Hävettää tunnustaa miten typerä voi ihminen ollakaan. On aikamoinen pudotus, tajuta että suurin osa ihmisistä jauhaa aivan puuta heinää. Kertovat itsestään kaunisteltuja, suurenneltuja, elleivät peräti aivan keksittyjä tarinoita. Minä kuuntelen silmät pyöreinä ja ihailen. Mietin kuinka voi ollakaan noin menestynyt ja taitava ja kaikkien ihailema tuo ihminen. Upeaa. Oikea Midas, kaikki mihin hän koskee, muuttuu kullaksi tavalla tai toisella.
Enkä puhu nyt siitä ihmisryhmästä jolla on aina kaikki vähän suurempaa ja parempaa kuin minulla. Niistä, jotka panevat aina paremmaksi, vaikka kyse olisi ripulista. Ne jutut tunnistan heti, mutta en ole tajunnut tämän toisen ryhmän olemassa oloa ollenkaan. Olen ollut vain sokea ja naiivi ja uskonut mitä puhutaan.
Nyt tietysti kaikki haluaisivat tietää konkreettisesti, mistä puhun. Kuka on sanonut ja mitä, mutta se on tarpeetonta. Merkillinen juttu on se, että olen voinut elää näin kauan pumpulissa ja jotenkin suojattuna kaikelta. Yhtäkkiä vaan näen kaikkialla mitä tapahtuu ja se sattuu. Katson ihmisiä, kun he puhuvat ja näen heidän lävitseen. Aitous on kaukana kaukana ja itsekorostuksen tarve on suunnaton. Se on loukkaavaa, koska tulee tunne, etten ole totuuden arvoinen. Että olen niin kusipää, että minulle voi kertoa satuja kaikessa rauhassa. Että minun seurassani täytyy nostaa itseään korkeammalle, että pärjää. En ole aidon olemuksen ja tarinan arvoinen.
Ottaa myös aivoon, että olen niin naiivi. En osaa sitä peliä. Enkä todellakaan halua edes opetella. Nämä samat ihmiset pitävät myös pikku puukotuksista selkään. Vain pienistä, sellaisista joille voi nauraa ja joiden perään laitetaan räkänauruhymiö. Sillä korjaantuu kaikki – läppä hei!!! Vaan läpänderos!
Sitten ovat mielistelijät. Sanon mielelläni kauniita asioita ihmisille. Kukapa ei. Myös tuntemattomille ja todella usein. Siksi olen varmaan uskonut, kun ihmiset ovat sanoneet kauniita asioita minulle. No hyvä, varmasti moni on tarkoittanut mitä sanoo. Mutta kun uskoo kaiken ja sitten tulee se hetki, kun todella ymmärtää, tulee kelju fiilis. Ainahan on niitä, jotka yrittävät käyttää ja käyttävätkin toisia hyväkseen. Olen kamalan kiltti ja autan mielelläni aina kun voin. En piittaa aina, vaikka tiedän, että se on hyväksikäyttöä, olkoon vaan. Mutta voi taivas miten se sattukaan, kun olet uskonut, että sinusta (siis minusta – vaikeaa edes kirjoittaa sitä) pidetään ja yhtäkkiä ymmärrät – olet aivan samantekevä, ehkä jopa alle sen. Olet vain porras, jolle astutaan ja vain vahva luonteesi kannattelee kaverin painon, kun hänen kenkänsä pohjat painuvat selkälihaasi, kun hän ponnistaa ylemmäs.
Sellainen on ollut tämä reilu puoli vuotta. Näistä olen ollut pääsemättömissä. Samat tunteet pyörivät mielessäni yhtä mittaa. En tahtoisi muuttua, alkaa arvioida ihmisiä ja tulla kyyniseksi. Mutta en välittäisi olla onnetonkaan. Vehkeily, valehtelu, epäaitous satuttaa. En osaa vaan hilpeänä katsella ja kuunnella ja ajatella että puhu sinä, pistän toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tiedän että jauhat omiasi.
Tahtoisin että tämä kaikki jäisi unholaan ja saisin olla aitojen ihmisten parissa.
Vihaan kaikkia kusipäitä
🖤
Hanna
Näin se vain menee. Että joskus silmät aukeaa kaikkeen p….n jauhamiseen. Mutta ole iloinen ja ylpeä siitä että sinä olet aito. Sillä sinä olet ❤
♥️
Hanna
No huh, huh.
Olipa purkaus , mutta tuli varmasti tarpeeseen, mutta älä silti muutu kyyniseksi, epäileväksi ja ikäväksi!
Pysy herkkänä ja lujana, sellaiseksi sinut kuvittelen tuntematta sinua!
Lämpimiä ajatuksia!
Kiitos Hanna ❤️ Olet niin ihanan aito ! Ja uskallan sanoa sen ilman mielistelyn tarvetta täältä nimimerkin takaa 🙂 jatka samaan malliin t yhtä naiivi ikätoveri
Hyvä kirjoitus Hanna.
Tämä sama tematiikka on pyörinyt mielessäni. Tuntuu, että useimmat valehtelevat ja puhuvat pahaa kanssaihmisistään. Sosiaalisessa mediassa esitetään kaunistettua kuvaa ja tuntuu, että kaikki pakenevat kauniiden kuvien taakse todellista elämää. Missä ovat aitous ja rehellisyys?
Ällöttää kuunnelle miten valtavasti ihmiset käyttävät energiaa siihen, että pitää päteä. Koko ajan pitää esittää ja pönöttää: minä, minä, minä. Kuunteleeko kukaan enää toista?
Koska kukaan ei ole kiinnostunut enää mitä minä sanon, saan suunvuoron vain silloin, kun toiset nielaisevat välillä. Ajattelin, että hankin pierutyynyt ja sen sijaan, että sanoisin jotain, päästän mehevän pierun ilmoille! Katsotaan sitten miten kauan pönöttävät.
Keski-ikäiset, lapset kasvattaneet ihmiset harrastavat uutta kiusaamismuotoa: yhdessä sovitaan, että kukaan ei enää ”tykkää” ryhmästä erotetun henkilön facebook-postauksista. Osoitetaan mieltä sosiaalisen median välityksellä, mutta ei sanota suoraan. Aikuiset ihmiset! Jos vertaan omaa sukupolveani omiin vanhempiini aikoinaan, kyllä on valtava ero. Hyvässa ja pahassa. Montako kertaa päivässä miettii, millaisin emojin nyt osaisi valita viestinsä perään. Vai laitetaanko tähän peukku? Ei sittenkään, ehkä parempi laittaa neutraali hymiö, koska edellinen laittoi peukun. Ja sitten näitä fb-tykkäämisiä ja tykkäämäättömyyttä ruoditaan: huomasitko, että se ja se ei ole tykännyt postauksistani ja koska viimeksi se tykkäsi. Ja syynätään ketä kukin on tykännyt.
Jos työhöni ei liittyisi sosiaalisen median käyttö, sulkisin koko kanavan. Muistan erään nasevan artikkelin: Facebook opetti meidät valehtelemaan. Noh, tuskin se sosiaalisen median vika on, meistä on vain tullut idiootteja.
Jotenkin tunnistin itseni tuosta Hannan tekstistä, kiitos Hanna hyvästä jutusta ja kaikkea hyvää ja ihanaa sykysyysi
Hyvä kirjoitus Hanna ja Pierutyyny kommentissaan vielä toi totuuksia esille.
Ihmisistä on todellakin tullut itsekeskeisiä eikä kunnioiteta toisia pätkän vertaa. Jokaisesta itsestähän se lähtee, mutta some on antanut helpot mahdollisuudet loanheittoon. Moni ei varmaan kasvotusten sellaista tekisi.
Mistäköhän lapset oppivat koulukiusaamisen, olisko vanhempien esimerkillä mitään tekemistä asian kanssa…
Voi kun muistaisimme olla ihmisiä toisillemme, niin maailma olisi hitusen parempi. Hyvää syksyä.
Kiitos että puhut tästä. Ikävä kuitenkin että joudut kokemaan noin. Itse olen päätynyt tekemään somesiivousta, poistan Facebookista sellaiset ”kaverit” jotka aiheuttavat jatkuvasti itselleni pahaa oloa. Se että ei enää anna satuttaa itseään on vaatinut vuosien työn mutta kannattaa ❤️
Hymy ventovieraallekkin on minusta aina suositeltavaa, vaikka ymmärrän mistä kirjoitat. Kuitenkin tiedän ja olen nähnyt, että aitojakin ihmisiä on paljon. Ja usein ne oikeasti hyvät tyypit löytää toiset hyvät tyypit.
Jos liikaa alkaa ahdistamaan, niin suosittelen muuttoa (ainakin joksikin aikaa) pois pääkaupunkiseudulta. Vaikka Helsingistä pidänkin, ja siellä usein käyn pitkiäkin kausia, niin lopulta olen kuitenkin kokenut sen melko kylmänä ja pinnallisena kaupunkina. Eipä paljon Lapissa tai Saaristossa nostella itseään korokkeelle -miksi, ja siitähän jäisi heti kiinnikkin. Siellä ei paljon tarvitse kysyä tätä kysymystä, mitä välillä kysyn ihmisiltä kun olen samoissa tunnelmissa kuin sinä tätä kirjottaessa:
Miksi olet niin epävarma?
<3