Ihana viinirypälesato siirtyi oksilta purkkeihin

Kasvimaat, yrttimaat ja kaikenlainen ruuan kasvattaminen, joka vaatii jonkinlaista puurtamista puutarhassa, on minulle mahdoton paikka. En ehdi kitkeä kasvimaata, muuta puuhaa on niin paljon. Saarenmaalla meidän naapurilla, on sellainen kasvimaa, jollaista en ole nähnyt kenelläkään. Siellä kasvaa kaikkea mahdollista, paitsi rikkaruohoja. Kasvimaan hoito kuuluu isoäidille ja Leita, joka on jo 80-vuotias hoitaa hommansa pieteetillä, vaikka kasvimaa ei ole mikään pikku pläntti. Se on valtava. Ja mikä hauskinta, siitä on iloa meillekin. Jos mitä ikinä tarvitsen, olen tervetullut sen hakemaan.

Omalla pihallamme kasvaa asioita, jotka eivät tarvitse säännöllistä hoitoa. Meillä on omenapuita ja pari aika räjähtänyttä marjapensasta, jotka olivat tontilla jo, kun ostimme v.1929 rakennutun talon. Itse laitan joka kevät yrttejä ruukkuihin terassille mutta ehkä ihanin juttu on laventelit ja timjami, jotka yllättivät minut ja ovat talvehtineet jo monta vuotta. Käytän laventelia leivonnaisiin, mutta kyllä niiden paras puoli on vain olla olemassa. Katson niitä, kun juon aamukahviani ulkona ja olen yksinkertaisesti onnellinen. (Sama onnen tunne hulvahtaa ylitseni aina, kun katson Saarenmaalla villeinä kasvavia omenapuita. On jotenkin äärettömän romanttista, että jotain sellaista kuin villit omenapuut, on oikeasti olemassa.)

Pari vuotta sitten Irina, joka käy leikkaamassa pihanurmen ja hoitaa paikkaamme muutenkin poissa ollessamme, ehdotti, että hän voisi istuttaa muurin nurkalle kasvamaan viinirypäleen. No en kieltänyt! En kyllä koskaan uskonut että siitä olisi muuta iloa kuin köynnöksen kauniit lehdet. Mutta köynnös yllätti. Se kasvoi ihan hulluna ja jo ensimmäisenä vuonna siihen ilmaantui muutama terttu rypäleitä. Tänä kesänä terttuja oli oli jo aikamoinen määrä. Ja viikko sitten, kun kävimme viettämässä pienen loman siellä, keräsin mukaani ensimmäisen merkittävän viinirypälesadon.

Rypäletertut ovat niin kauniita! Pieniä ja tiiviitä. Rypäleet ovat pikkurillin pään kokoisia ja jokaisen sisällä on yksi siemen. Ne maistuvat ihanilta, aivan samalta kuin kaupan rypäleet, mutta ovat toivottoman pieniä ja kivi on tietysti vähän ärsyttävä niin pienessä marjassa. Ja on jotenkin hullua että joku tuollainen kasvaa siellä. Enimmäkseen olen tottunut viinirypäleisiin kaupan tiskillä.

Ja voi pojat, kuinka hauskaa oli kerätä sato! Paitsi, että satoi kyllä vettä solkenaan. Koko korillinen niitä tuli, noin neljä kiloa.

Keräsin rypäleet koriin ja toin ne Suomeen. Kotona riivin rypäleet irti tertuista ja laitoin kattilaan. Tein niistä viinirypälehyytelöä.

Höyrytin mehun irti marjoista, puristin kaiken siivilän läpi ja keitin mehun hillosokerin kanssa. Ajatelkaa! Viinirypälehyytelöä omista rypäleistä. Ihanaa! Ensi vuonna laitan joukkoon tilkan portviiniä tai sherryä.

Tein Kesällä siellä myös viinaan säilöttyjä kirsikoita. Rommikompottia. Eli rommia, marjoja ja sokeria vuoron perään purkkiin ja kansi päälle. Toin nekin kotiin nyt ja päätin maistaa mitä niistä tuli. No ne maistuu aika tiukasti viinalta. Jotain on tehtävä. Mietin, että lisään purkkeihin roimasti sokeria ja ehkäpä tuuppaan jokaiseen purkkiin myös kanelitangon?

Olen myös keitellyt ahkerasti suppilovahveropikkelsiä, joka on ihanaa juustojen kanssa. Se on erittäin makeaa ja keittämisen kanssa saakin olla tarkkana, ettei tule keittäneeksi sieninekkua.

Pienien herkkujen säilöminen on niin kivaa. Varsinkin kun Virosta saa niin kivoja lasipurkkeja. Erikokoisia ja -muotoisia ja myös pelkkiä kansia ihan kaikkia kokoja. Ja ne eivät maksa käytännössä mitään. Ostin nyt 16 pientä purkkia ja kannet niihin ja ne maksoivat yhteensä 6,90 €. Lasipurkit kuuluvatkin mun ostoslistalle aina kun käyn Saarenmaalla.

Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille – mietin että pitäisköhän tehdä pannari tai Italialainen mantelikakku?

Pus pus

Hanna