Kolmenkymmenen tunnin loma – Turku

Olipa hauska reissu! Se alkoi perjantaina neljän aikaan iltapäivällä ja päättyi lauantai-iltana yhdeksän aikaan.

Lähdettiin Jarin kanssa Turkuun katsomaan The Voice of Finladin suoraa lähetystä Logomoon. Ajoimme auton hotellin parkkiin ja minä sipaisin vähän (paljon) huulipunaa huuliini ja sitten lähdettiin kävellen Logomoon. Se olikin oiva ratkaisu, koska autorumba Logomon pihalla oli aikamoinen. Lisäksi reipas vartin kävely sinne ja takaisin teki oikein hyvää autossa ja katsomossa istumisen (jammailun) vastapainoksi.

Voice on huikea spektaakkeli. Taitaa olla Suomen suurin TV-show. Lavasteet, valot ja koko esillepano on maittavaa silmänruokaa alusta loppuun saakka. Ja tietenkin ihanat esiintyjät, jotka ovat parantaneet suorituksiaan viikko viikon jälkeen. Fanitan jokaista kilpailijaa. Ei ole helppoa heittäytyä ja esiintyä suurelle live yleisölle, se vaatii paljon rohkeutta. On kuitenkin varmasti myös aika mahtavaa seisoa lavalla valonheittäjien, elävän tulen ja tulisuihkujen keskellä. Ja Logomon yleisö on kyllä satasella mukana shown tekemisessä. Taputukset kannustavat ja yleisö osoittaa suosiotaan helposti seisten.

Oma lukunsa on tietysti tuomaristo. Jokainen on oma erityinen ihana persoonansa, mutta selvää on, että Suomen Voice ei olisi se mikä se on, ilman Michael Monroeta. Hän on jo yksistään spektaakkeli. Se positiivisen energian ja touhun määrä tuo ohjelmaan makua ja yllätyksiä. Ja silti hänellä on substanssia arvioida esityksiä. Malli sopisi kaikille työpaikoille. Voi olla hauskaa, vaikka tekee työnsä taiten.

Elämyksellisen ja tunteita herättävän shown jälkeen talsimme takaisin hotelliin, nautimme pienet yömyssyt baarissa ja menimme nukkumaan. Jarilla oli työpäivä Turussa ja hän lähti heti aamiaisen syötyään töihin. Minä vietin Turkupäivän. Ensin kyllä paiskin töitä koneen äärellä kahteentoista asti, mutta sitten lähdin seikkailemaan pitkin poikin keskustaa.

Kolusin kauppoja ja kävelin läpi kalamarkkinoiden, jotka olivat jokirannassa.

Kävin lounaalla Tiirikkalassa. Viehättävä paikka ja ihan hirveän mukava palvelu. En osannut oikein päättää mitä söisin lounaakseni ja kysyin tarjoilijan suositusta. Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä: Lämminsavulohisalaatti. Otin sen, enkä pettynyt. Jäin pähkäilemään mitä joisin. Tiirikkala on anniskelukahvila, mutta en halunnut alkoholia ja ilahduin kun minulle ehdotettiin Lehtikuohua. Ei olisi tullut mieleeni edes kysyä onko sitä. Niin sitten nautiskelin lounasta ja kuohuvaa omalla tavallani. Tiirikkala on hauskasti sisustettu. Kahvila on kahdessa kerroksessa ja yläkerrassa seinän vierillä on matalia sohvia, kuin lavereita patjoineen ja tyynyineen. Siellä on myös joelle antava suuri parveke, joka on varmasti kesän suosituin paikka.

Seuraavaksi pyörähdin Hulluilla päivillä, mutta ahdistuin. Menin COSille ja siinä kierrellessäni vaatetankojen välissä ajattelin, kuinka COS voisi olla Marimekko. Niin saman henkistä. Väljiä linjoja ja jänniä leikkauksia. Ostin viisi paitaa huimissa väreissä – kolme valkoista ja kaksi mustaa….!

Seuraavaksi lähdin etsimään apteekkia ja ajauduin kulkemaan superviehättävää kapeaa hiekkatietä kohti korkealla olevaa puistoa ja upeaa kivilinnaa. Koiraansa ulkoiluttava herrasmies kertoi minulle, että olen Turun taidemuseon juurella. Loistavaa! Sinne siis.

Upea graniittilinna on Gustav Nyströmin käsialaa ja Ateneumin jälkeen toinen Suomessa avattu taidemuseo. Aivan uskomaton rakennus. Aloitin juomalla kahvit ja söin suositellun salmiakki-vadelmakakun palan, vaikka vastapaistetut munkkirinkilät kyllä kilpailivat suosiostani vahvasti. Kahvila oli ihana, mutta rakennus oli vielä ihanampi. Hullaannuin siihen. Kiersin museon kokoelmanäyttelyn ’Toteutuneita unelmia ja toteutumattomia’ jossa oli mm. kulta-ajan klassikoita. Maalausten kehykset jäivät mietityttämään vähän. Kun kuvassa on ankeaa arkea ja pellolla työtä tekeviä ihmisiä, ovat leveät kultakehykset mielestäni väärä valinta. Oikeaa en kuitenkaan osaa märitellä. Ehkä vaatimattomat, mutta leveät kehykset olisivat sopivat. Ei siis kiiltoa, vaan mattaa.

Kokonaan toisenlaista taidetta oli upea Elina Brotheruksen valokuvanäyttely, joka oli siis myös siellä. Hukuin niihin kuviin ja tunnelmiin. Haluaisin nähdä sen uudelleen heti.

Museosta pois lähtiessäni kaksi kaunista espanjalaista tyttöä pyysi, että ottaisin heistä kuvan museon edessä. Tein sen ja he tekivät vastapalveluksen. Siinä nyt tönötän kasseineni Elina Brotheruksen kanssa.

Vielä hiukan hengailua kaupungilla ja kello olikin puoli kuusi ja Jarilla oli työt tehtynä. Päätimme syödä illallisen Turussa. Tilaa löytyi Tårgetista. Söimme aivan mahtavan aterian ja palvelu oli loistoluokkaa. En muista, koska olisin kohdannut samanlaista. Ystävällistä, nopeaa, asiantuntevaa, rentoa, huomaavaista – ihan kaikkea. Siitä jäi ihana tunne ja se oli kaunis lopetus pikku lomalleni. Oli aika hypätä autoon ja huristella kotiin.

Kolmenkymmenen tunnin loma oli hieno. Hauskaa, että arkeen saa katkon noin läheltä. Hyvä palvelu molemmissa ravintoloissa, museokahvilassa, sekä COSilla oli erityistä. Turku saa ruusun hyvästä palvelusta 🌹Kiitos! Oli kivaa.

❤️

Hanna