Makuuhuoneen sisustusideat

Meidän kesäparatiisi Saarenmaalla on paikka, jossa rentoudutaan ja tavataan ystäviä. Täällä ei tarvitse uurastaa kasvimaan tai minkään muunkaan asian kimpussa. Voi vain nauttia elämästä ja olla möllöttää. Ei sitä kuitenkaan loputtomasti jaksa vaan olla, joten jossain vaiheessa alkavat kaikenlaiset huushollihommat maistua. Tykkään kaikista kotitöistä, jos ei ole kiire eikä pakko.

Mökin entinen lasten makuuhuone on muuttunut pikkuhiljaa vierashuoneeksi jossa kyllä vierailevat ihanan usein myös omat lapset. Viimeksi siellä oli Katri, joka väitti, ettei hän mahdu peittonsa alle. No joo, onhan hän pitkä, mutta juttu kuulosti ihan dorkalta. En siis uskonut ennen kuin näin. Mutta totta se oli. Siinä se neiti pötkötti ja aina kun peitto oli sopivan ylhäällä, olivat jalkaterät peiton ulkopuolella. Ja niinhän ei voi kukaan nukkua.  Kävi ilmi, että pussilakana oli kutistunut 20 cm! En ollut uskoa silmiäni! Siis aivan älytön kutistumisprosentti. Kaivoin siitä paikasta esille kaikki lakanat ja lopulta myös peitot ja tyynyt ja syynäsin koko liinavaatekaapin sisällön. Lopputulos oli kauppareissu ja uusia ihanuuksia mökin makkariin.

Tuplaleveä aluslakana on muotoon ommeltu ja pysyy siksi täydellisesti paikoillaan ja pitää myös parisängyn sijauspatjat kivasti yhdessä.

Kutistuneiden lakanoiden tilalle hankin Familonin perkaalipuuvillaiset kokonaan valkoiset lakanat. Eli unelmien lakanat. Perkaalipuuvilla on ohesta pitkäkuituisesta puuvillalangasta kudottu kangas, joka on himmeästi kiiltävää, rapeaa ja tiivistä puuvillaa. Se on ikiaikainen suosikkimateriaalini. Ylellinen, viileä ja sileä – parasta mitä tiedän, eikä takuulla kutistu!

Uudet lakanat saivat sisälleen Familonin untuvapeitot, jotka ovat 90% untuvaa ja 10% höyhentä. Rapeat lakanat ja pehmeä untuva on supernamu yhdistelmä. Untuvapeitto ja tiukasta puuvillasta tehty lakana pysyvät jännästi irti ihosta ja siksi peiton alla ei tule kuuma eikä kylmä. Siellä on ihanasti sopivaa, vaikka sää olisi mikä tahansa.

Meillä on kahdeksan varsinaista makuupaikkaa, mutta täällä voi helposti nukkua 14 ihmistä. Peittoja ja tyynyjä on sen tähden paljon. Osa on untuvaa ja osa tekokuituja. Olen ratkaissut niiden säilytyksen hauskalla tavalla – kätken kaikki suurten tyynynpällisten sisään. Olen hankkinut vanhoja antiikkisia jättiläiskokoisia tyynynpäällisiä, joihin mahtuu vaihtelevasti 1-2 täkkiä ja yksi tyyny. Näin muodostuneet suuret tyynyt olen pedannut sänkyihin päiväpeitteiden päälle. Niitä vasten on ihanaa heittäytyä lukemaan sängyn päälle.

Kutistuneista sini-valkoisista lakanoista teen lisää suuria tyynynpäällisiä. Minulla on jo kaksi, jotka ovat ranskasta 1900-luvun alusta. Saavat nuorta seuraa!

Kirjavat sängynpeitot on Cath Kidstonin näytekappaleita ja siksi ne ovat kaikki eri kuosia. Olen ostanut ne alennusmyynnistä joskus ja sovitin ne yhteen noilla isoilla tyynyillä ja punaruutuisilla pikkutyynyillä. Jalkopäässä on 100% villaa olevat vadelmanpunaiset villahuovat, jotka olen perinyt mummiltani. Äiti osti ne mummille joskus 30 vuotta sitten ja ne ovat kuin uudet. Laatukamaa!

Jossain vaiheessa tyttäreni halusivat yhteiseen huoneeseen omaa rauhaa, joten pingotin kattoon verhovaijerin ja ripustin siihen verhot. Vaijerille on useita koukkuja katossa niin, että sitä voi siirtää ja sillä voi jakaa huonetta eritavoin. Verhoina on Deigners Guildin läpikuultavat verhot, jotka (nekin) olen ostanut jostain näytemyynnistä vuosia sitten.

Lakanoiden ja peittojen hankintamatkalla innostuin hankkimaan myös kaksi vohvelikankaista kylpytakkia. Vanha kirpputorilta tänne ostamani kylpytakki tahraantui rautaoksidista jo ensimmäisenä mökkivuotenamme. Harmitti ihan älyttömästi, mutta minkäs teit. Kamalan rumat ruosteenkeltaiset tahrat eivät lähteneet millään pesussa pois. Olen käyttänyt sitä sitkeästi tähän saakka mutta nyt se sai lähteä. On muuten ihanat nämä uudet takit, ohut kangas kuivuu nopeasti ja valkoinen on niin freessi väri.

Kumpi on muuten kivempi – aamusauna vai iltasauna?

♥️

Hanna