Mikä on kyllin siistiä?

Sain kunnian osallistua kiinnostavaan Twitter-chattiin eilen. Keskustelun aiheena oli kodin järjestäminen #selätäsotku.

Keskustelussa olivat mukana Martat, loistava järjestys kirjan kirjoittaja Mira Ahjoniemi, ammattijärjestäjä Eveliina Lindell ja Glorian kodin ja Suuri käsityö -lehden päätoimittaja Tytti Kontula.

He ovat kaikki hard core järjestäjiä, tavaran vähentäjiä ja ainakin osa myös minimalisteja.

Minä taas olen hiukan boheemi paljokas esteetikko, jonka kodin on oltava siisti ja puhdas, tavaroiden täytyy löytyä. En pidä koriste-esineistä enkä runsaudesta esillä, mutta kaapit ovat täynnä ihanuuksia, joita otetaan esiin tarvittaessa ja joilla koristellaan huikeita juhlia, stailataan kuvauksia, muhkeita jouluja ja pääsiäisiä. Ja kun sanon täynnä, niin tarkoitan täpösen täynnä.

Luin näiden upeiden tyyppien ajatuksia ja hyydyin. Ajattelin, kuinka siistiä meillä aina on. Ja kuinka mun vaatekaappi on ihan (liian) täynnä vaatteita, jotka on viikattu ja osa roikkuu, mutta ne ovat sekalaisessa järjestyksessä. Kesää ja talvea ei voi erottaa, koska lähes kaikkea voi käyttää aina. T-paita hyllyssä on välillä pari pyjamaa, mutta siinä ne ovat viikattuna ja kaikki löytyy. Sukkalaatikossa voi olla alusvaatteita. Ei se ole niin vakavaa. Välillä siivoan koko kaapin ja se on hetken ihan tip top.

Ymmärrän, että on kaaoskoteja ja etteivät ihmiset aina osaa ajatella, kuinka tulisi toimia sotkua välttääkseen. He tarvitsevat neuvoja.

Mutta mikä on kyllin siistiä ja mikä on kyllin hyvä järjestys? Se on tietenkin tyyppikysymys. Mutta siisteyden suorittaminen on minusta kauhea ajatus. Chat kollegani, eivät suorita siisteyttä. Osa neuvoo neuvottomia ja kaikki rakastavat järjestystä ja niin minäkin siis, mutta eri tavalla. Koti on ikään kuin käymistilassa oleva yksikkö. Välillä on vähän sinnepäin, välillä ei.

Siisteys on henkilökohtainen subjektiivinen määre. Jonkun siisti voi olla toiselle kaaos. Pääasia on, että asukkailla on hyvä olla.

Kon Mari -ajattelu ei sovi minulle lainkaan. Sitä ei takuulla voi edes toteuttaa sellaisessa talossa, jossa asun. Kaappi kerrallaan –tyyli sopii minulle paremmin. Tavaran virta on juuri nyt talosta ulospäin. Joka kerran, kun käyn kellarissa, tuon jotain mukanani, joka joutaa pois. Ja aina kun näen tarpeettoman esineen, vaatteen tai muiston, vien sen kierrätykseen.

Pienin askelin on minulle parempi kuin Kon Mari –aate, joka on muutenkin vähän hassu. En osaa muodostaa tavaroihin sellaista suhdetta, jota siinä esitetään. Ja aika harva tavara on minulle äärimmäisen tärkeä. Ihmiset ovat.

Sekin kannattaa muistaa, ettei osta asioita, joita ei oikeasti tarvitse tai voi oikeasti käyttää.

Oma paheeni on astiat. Perustelen uudet astiaostokset ruokablogini tarpeilla….

Sopivan siistiä ja mukavaa oloa!

♥️

Hanna