Takana kamala päivä. Huono. Nihkeä. Ei mitään oikeaa syytä nihkeilyyn, mikä tekee asiasta vielä typerämmän. Itseinho vyöryy ylitseni. Nihkeily ällöttää. itsensä soimaaminen pistää vihaksi ja vie kaiken energian.
Päivän alku oli ihan ok, mutta yhtäkkiä kaikki alkoi tuntua mahdottomalta ja raskaalta. Siitä syntyy kierre, joka on täysin sietämätön. Näin se käy:
Ottaa aivoon. Ottaa aivoon, kun ottaa aivoon. Ottaa aivoon. Ottaa aivoon, kun ottaa aivoon. Ottaa aivoon. Ottaa aivoon, kun ottaa aivoon. Ottaa aivoon. Ottaa aivoon, kun ottaa aivoon.
Ottaa aivoon. Ottaa aivoon, kun ottaa aivoon. Ottaa aivoon. Ottaa aivoon, kun ottaa aivoon.
Ottaa aivoon. Ottaa aivoon, kun ottaa aivoon. Ottaa aivoon. Ottaa aivoon, kun ottaa aivoon.
Ja tämä jatkuu jatkumistaan ilman, että osaan katkaista kierteen.
Tanssitreenissä sen sijaan, että sanoisin: kato! Osasin ton! Hoen koko ajan, etten osaa mitään. Ja saman tien se, että sanoo niin alkaa ärsyttää. Eikö ole mahtavaa! Negatiivisuuden kierre. Oikea herkkupulla!
Senhän saa poikki niin, että alkaa ajatella kivoja asioita. Mutta jotenkin en ehtinyt. Kurjuus oli koko ajan askeleen edellä.
Nyt parasta alkaa listata hyviä asioita ennen nukkumaan menoa, tai tästä ei hyvä herkiä, kuten äiti aina sanoi.
Päivän ilot
Oli ihanaa, kun aamulla ei ollut kiire. Tapasin ihanan ystävän aamupäivällä, joka opetti minulle pari hienoa juttua. Sain lahjaksi niskalleni hyvää tekevän muotoillun Astro-tyynyn. Tanssii tähtien kanssa -valmentajani Sami, oli huipputuulella ja positiivinen kuten aina. Hankala kenkäongelma alkoi yhtäkkiä ratkeamaan. Ihana ystäväni Lotta kuunteli kaikki ärsytykseni aiheet ja otti siis kannettavakseen osan taakasta. Sain yllättäviltä tahoilta monta kannustavaa viestiä, jossa toivotettiin tsemppiä tansseihin. Hienoaja juttuja. Nyt siis jo onneksi hyvä mieli. Ja jatkossa on pakko muistaa, kuinka se kakkakierre katkeaa!
Kuvaksi laitan tänne tunnelmia siitä kun oma ope jesaa kaveria eli näyttää Alille, miten askleet oikein menivätkään! Siinä on kaksi hyvän tuulen sanansaattajaa!
Iloa iltaan <3
Hanna
Paha päivä parin vuoden takaa: Teimme luolamaalauksia suurelle kankaalle oikealla mudalla. Sanoi oppilaille, että ruokaa ulkoa mutaa. Ekaluokkalaisten ymmärrys ei riittänyt, joten tuhahdin, ruokaa vaikka kakkaa. Näinhän ei tietenkään kukaan sano. Enkä edes haistanut sitä vaan tehtiin koirankakkavellistä iiiiso maalaus.
Eilen, monen vuoden jälkeen lapset muistuttivat.
Kyllä naurettiin. Sekä minulle että lasten hyväuskoisuudelle.
Paskapäivät muuttuvat helmiksi.
Hei Hanna.
Nyt sitä nofear asennetta tarvitaan, niinkuin jo lopputekstistä vähän paistoikin. Kaikki päiväthän elämässä ei ole samanlaisia…onneksi. Muisteleppa Saarankin taivalta X-factorissa, kotiinkin passitettiin välillä ja mikä olikaan lopputulos! .
Tulet olemaan ihka hyvä ja eihän se voitto ole ainoa ”autuaaksi tekevä”. NAUTI taipaleestasi, tuon matkan saa kuitenkin harva tehdä. Täällä kyllä tsempataan kympillä mukana.
Nofear GO Hanna!
Tärkeintä ei ole päämäärä vaan matka. Nautinnollista matkaa 🙂