Pieni irtiotto tekee välillä niin mielettömän hyvää. En valita todellakaan, mutta kiirettä on pitänyt. Kaikki asiat olen saanut tehtyä juuri viime hetkellä ja jatkuvasta kiireestä syntyy tietysti stressi. Stressin ja kiireen keskelle tupsahti sitten somasti vielä muuttokeikka. Tallinnassa asunut tyttäreni palasi Suomeen ja tarvitsi muuttoapua. Yksiö oli tyhjennettävä ja tavarat saatava Suomeen. Päätin, että tästä retkestä on myös nautittava ja varasin liput itselleni ja miehelleni sekä pakettiautolle lauantai-iltapäivällä lähtevään Eckerön m/s Finlandiaan. Kiireiden takia emme päässeet lähtemään aamulaivalla, mutta ratkaisu osoittautui aivan mahtavaksi. Olimme Länsisatamassa kahden aikaan ja ajoimme auton laivaan. Ja se on kyllä merkillinen juttu, mutta kiire loppuu saman ihan tien, kun on istahtanut laivan buffet-pöydän antimien ääreen. Se on kuin katkaisijasta napsauttaisi. Minusta parasta siellä on alkupalapöydän kalat. Tarjolla oli mm. graavattua siikaa ja lohta, sillejä, lämminsavulohta, sillejä, katkarapuja ja mätiä. Lämpimiä ruokia en oikein enää jaksanut syödä, mutta ette ikinä arvaa mitä oli pakko maistaa! Pieniä braatwursteja ja hapankaalia. Suosittelen lämpimästi!
Pikkusen oli laukussa vielä töitä tehtävänä, joten olimme varanneet paikat loungesta, jossa on hyvä rauha (vähän suuremmillekin kokouksille ja jopa yksityisille juhlille)
Perillä ajoimme auton suoraan hotelli Estorian parkkiin ja teimme pikaisen tutustumisen huoneeseen. Hotellin nimi tulee sanoista Estonia ja story – hotelli kertoo Viron tarinaa monella tavalla. Se on pyritty kalustamaan virolaisten suunnittelijoiden tavaroilla ja jokaisessa huoneessa on yksi pieni tarina Virosta. Osa kustakin tarinasta on myös kirjoitettu huoneen oveen. Tykkäsin niistä. Huoneessa oli kirja, johon kaikki tarinat oli koottu. Huikeita juttuja. Esimerkiksi ensimmäinen avaruudessa syöty ateria on tehty Saarenmaalla. Luin kirjaa ääneen miehelleni, siemailin kuohuvaa ja söin leivoksia. Eli tein kaikkea mitä en koskaan tee! Oi miten se oli hauskaa! Hoin vaan kokoajan, voi vitsi kun on ihanaa… Pieni matka – suuria tunteita.
Sitten olikin aika reipastua ja lähdimme syömään. Olin varannut pöydän Manna la Rosasta vanhan kaupungin laidalta. (Samassa talossa on kaksi ravintolaa Manna la Rosa sekä Tai Boh – molemmat ovat aivan loistavia, ruoka ja drinkit ovat erinomaisia) Söin oikeasti yhden elämäni parhaista pihveistä. Lisukkeena oli vain kasviksia – eli juuri mistä niin pidän. Mieheni söi valkoista kalaa ja se oli ihanaa myös. Koska olin heittäytynyt lomafiiliksiin nautin alkupalana, ruokajuomana sekä jälkiruokana passion martinit. Ihan kamalaa! Ja järkyttävän hyvää! Ja erittäin lomaisaa!
Uni maistui illan jälkeen makeasti. Olen hoitanut kahden luksus-vuodemerkin tiedotusta ja voin sanoa tietäväni sängyistä todella paljon. Estorian sängyt ovat huippua. Oli myös hauskaa, että niissä oli värikkäät lakanat untuvapeittojen päällä. Huippulaatuista puuvillaa nekin.
Olimme kutsuneet tyttäremme muuttopuuhista aamupalalle hotelliin ja vietimme ihanan rahallisen hetken jälleen herkkujen äärellä ennen kuin pääsin jynssäämään pikku yksiön liettä, lattiaa ja jääkaappia luovutuskuntoon. Kannoimme Katrin tavarat autoon ja heitimme hyvästit kauniille pikku kodille hiukan haikein mielin.
Olimme nopeita ja aikaa jäi vielä kaupungista nauttimiseenkin. Jätimme auton kaupungin laidalle ja kävelimme, kävelimme ja kävelimme. Rakastan katsella vanhoja rakennuksia, joista jotkut on korjattu ja jotkut repsottavat. Vaikka Tallinnassa on kaikki edullista, siellä voi nauttia silmänruokaa aivan ilmaiseksi. Kaikkialla on mielenkiintoisia yksityiskohtia. Kävelimme Keskustorille (Keldrimäe 9, Tallinna) ja ostimme minulle lihavia pihvitomaatteja ja siskolleni tuliaisiksi hapankaalia ja hapankurkkuja. Lopulta meillä oli jälleen nälkä. Ja totta vie, hoidimme sen pois tehokkaasti. Ravintola Pegasus on Harjukadulla vanhassa kaupungissa vei nälkämme. Söimme kaikki eri annokset. Minä söin forellia voikastikkeessa vihannesten kera, Katri kanaa ja polentaa ja Jari villisikaa tryffelillä maustetun perunamuhennoksen kanssa. Ensin pöytään tuotiin kuitenkin talon leipää ja voita. Luultavasti paras leipä, jota koskaan olen syönyt. Kysyin saisiko sitä ostaa mukaan ja se onnistui. Hinta oli kova 10€ mutta leipä sen väärti! Kaikki annokset olivat superhyviä ja palvelu ystävällistä, kohteliasta ja nopeaa. Ravintolaan saa tuoda koiria ja siellä olikin kaksi kivaa karvakaveria, joille toimitettiin oitis vettä.
Katri halusi näyttää meille vielä paikallisten suosiman Kompressori Pankookipubin, pannukakkupubin. Vatsat pinkeinä menimme sinne ja päätimme maistaa kaksi erilaista annosta jälkiruuiksi. Ajattelin syödä pari lusikallista, mutta kuten arvaatte, toisin kävi. Tilasimme appelsiinimarmeladilla täytetyn lätyn jäätelön kanssa ja toisen jonka lisukkeina oli omenasosetta ja kermavaahtoa. Lätyt tai pannukakut, kuinka vain, olivat aika paksuja, ei siis mitään creppejä ja aivan tolkuttoman hyviä. Maistuvia. Appelsiinimarmeladi sopi lätyn kanssa ihanasti ja aion tehdä samanlaisia kotona.
Menussa oli myös suolaisia täytteitä mm. kanaa, sulatejuustoa, savukinkkua, valkosipulia eri yhdistelminä. Palvelu oli nopeaa ja aavistuksen yrmeää. Mutta se on vähän maan tapa, eikä sillä tarkoiteta pahaa, joten siitä ei kannata pahoittaa mieltään tai ottaa itseensä. Kulttuuri on toisenlainen ja ihmiset ovat sydämeltään kuitenkin hyviä. He vain tekevät työtään niin tarmokkaasti.
Kaiken syömisen jälkeen oli ihanaa taas kävellä reippaasti kaupungin toiselle laidalle. Menimme Virukeskuksen upeaan italialaiseen hajuvesimyymälään Crème de la Crèmeen ostamaan yhden tuliaisen ja sitten olikin aika lähteä satamaan. Katri jätti vielä yhdet jäähyväiset ennen kuin hyppäsimme autoon muuttokuorman sekaan ja ajoimme laivalle.
Loungessa oli jättikokoinen TV ja matka sujui rattoisasti, kun katsoin ystävieni tanssia Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa. Ette varmaan usko, mutta kyllä me vielä menimme syömäänkin sinne buffaan… teimme myös vähän meikkiostoksia ja bongasimme Juha Lanun ja Pete Haapasalon soittamassa Bar Nosturissa. Eckerön m/s Finlandialla pääsee kuulemaan takuulla laineiden parasta suomalaista musiikkia. Laivalla tehdään noin 2400 artistityöpäivää vuodessa ja se on Suomen suurin keikkapaikka! Näet esiintyjät täältä.
Olimme kotona kymmeneltä illalla ja kannoimme Katrin tavarat sisään. Olimme onnellisia. Matka oli iki-ihana breikki ja vaikka se ei kestänyt kuin tovin, se antoi paljon. Sanoimme matkan aikana kymmeniä kertoja, että voi vitsi, kun on ihanaa. On se onni, että sinne pääsee niin helposti ja että jo matkan teko on osa ihanaa lomaa.
Kohta mennään uudelleen – se on ihan varmaa!
♥️
Hanna
Ihana reissu! Luen Musla blogia innokkaasti ja mietinkin nyt, että lopettiko Katri kesken opintonsa?
Matkustelen innokkaasti ja Viroon on aina hauska piipahtaa. Suunnitelmissa onkin kesällä Saarenmaa. Ehtisitkö tehdä pientä postausta sieltä ja suositella kivoja majapaikkoja?
Kaunista kevättä!
Hei Eetu,
Kyllä Katri lopetti opinnot Tallinnassa. Hän sai paremman, toivetaan täysin vasstaavan, opiskelupaikan Suomesta ja varmaan kertoo siitä syksyllä, kun koulu täällä alkaa.
Menen pian Saarenmaalle ja kirjoitan reissusta juttua ihan varmasti.
anteeksi että vastaus on näin viipynyt! Toivottavasti huomaat tämän kuitekin!
Hanna
Kiva,että vastasit:) Katri laittoikin jo kuulumisiaan Muslaan, onnittelut hänelle!
Odottelen erityisesti vinkkejä majapaikoista & ns.kivoista nähtävyyksistä ja puutarhoista paikalliseen tyyliin (vinkkejä asumiseen kaivataan, isot hotellit eivät meitä niin kiinnosta…)
Aurinkoa aurinkoiselle, iso kiitos jo etukäteen vinkeistä!