On aikainen aamu ja heräsin juuri makeilta unilta. Kimalaiset pörisevät. Kuulen sen seinän läpi. Rakastan näitä hetkiä, kun kaikki muut nukkuvat paitsi luonto ja minä.
Hiippailen pihalle yöpaita päällä, villasukat jalassa. Nurmikko on kasteesta märkä ja sukkien kantapäät kastuvat, kun olen työntänyt jalat paksuissa sukissani väkisin fosforin vihreisiin feikki Crocseihini. Uskomattomat, jostain pehmeästä vaahtomuovista tehdyt kengät, jotka ostin kymmenen vuotta sitten pihakengiksi Kuresaaren marketista viidellä eurolla.
Linnut vain laulavat, mitään muuta ei kuulu. Aaaa! Paitsi että kuuluu! Pörriäiset pöristelevät jo aivan touhukkaina.
Meillä on lempeä suhde kimalaisiin, ne asuvat meillä vuokralaisina. Ovat kyllä oikeastaan enemmänkin talonvaltaajia, sillä eivät ne mitään lupaa kysyneet, kun rakensivat kaksi pesää kaksi pesää talon seinähirsien väliin. Tai siis hirsien välistä lentävät sisään ja pesä on siellä jossain, en tiedä missä. Pörriäiset ovat kamalan kiireisiä koko päivän. Väillä, kun istumme terassilla, on kuin istuisi Kings Crossin rautatieasemalla Lontoossa. Molemmin puolin päätä lentää karvapallerot kamalalla kiireellä seinästä sisään ja ulos.
No nyt ajattelet, että hullu ämmä – pörriäiset pilaavat seinän ja talon! Hävitä ne! Joo, en mä hävitä. Kas nythän on niin, että pörriäiset takaavat esimerkiksi lähes kokonaan Suomen mustikkasadon. Ne ovat tärkeitä pölyttäjiä ja sitä päitsi tosi tehokkaita, koska ovat niin karvaisia.
Ja kuinka tuhoaisin pesän? Kaataisin bensaa seinästä sisään ja tuikkaisin tuleen? Sen jälkeen ei kyllä tarttis siivota toisaalta. Tai odottaisin auringon laskuun ja suihkuttaisin myrkkyä seinän sisään? Ei – ei se käy laatuun. Ne eivät tee meille mitään, kunhan päristelevät menemään. Kerran tosin ulko-ovi oli selällään auki ja oviverhot liehuivat ihanasti tuulessa. Pörriäiset pyörivät aivan vallattomina oviaukossa. Olin ihan, että mitä mitä?? No ovi oli täysin auki ja peitti niiden pesäkolon aukon. Eivät löytäneet kotiin ressukat. Nykyään olemme tarkkoja siitä, että ovi on vain 90 asteen kulmassa seinään. Pääsevät pöristelemään siitepölypusseinensa kotiin. Ne on muuten huikean näköiset ne niiden reidet, kun niissä on aivan järkyttävän kokoiset keltaiset pallerot siitepölyä. Raskasta työtä tekevät! Kiitos heille!
Osaatko erottaa ampiaisen, mehiläisen ja kimalaisen? katso täältä erot
Yksi hauska juttu on muuten se, että kimalaiset lämmittelevät lentolihaksensa kylmällä säällä ennen lentoon lähtöä. Ne kiipeävät aamulla kukintojen latvoihin lämmittelemään.
Älä sinäkään hävitä kimalaisia. Sukupuutto uhkaa 24 prosenttia Euroopan 68:sta kimalaislajista *. Kimalaiset ja muut pölyttäjät ovat niin tärkeitä. Ne tarjoavat Euroopan maataloudelle vuosittain 22 miljardin euron arvoisen pölytyspalvelun ja kolme viidestä tärkeimmästä pölyttäjälajista on kimalaisia.
Menen nyt keittämään kahvit ja valutan hunajaa kreikkalaisen jugurtin ja mansikoiden päälle. Kuuntelen samalla pörinää. Ne on vähän kun mun kavereita noi pörriäiset.
Niiin, eikä ne pistä kuin uhkaavissa tilanteissa, silloin ne voivat pistää monta kertaa, joten paree olla huitomatta!
- lähde: Vihreä lanka
pörinää keäspäivään!
♥️
Hanna
Rakastan kimalaisia. Sympaattisia ja rauhallisia ovat. Nyt kävi niin, kun rakensimme kesällä verannan vanhaan hirsitaloomme, että heillä olikin pesä talon katonrajassa, ja kulkuaukko juuri verannan oven kohdalla. Viileä sää sattui rakennusaikaan, ja ei tullut mieleenkään kuinka suuri yhdyskunta kattomme alla asuu. Kun katselen kurkunkukkia ym, joita kimalaiset ahkerasti pölyttelevät, tunnen iloa ja kiitollisuutta. Eilen istuin rauhassa ihaillen vastavalmistuneella verannalla, ja niskaani kohden hyökkäsi ärhäkkä kimalainen. Kohteenaan kaulani. Luoja varjeli pistoilta, ja kiireen vilkkaa menin sisälle taloon ja kurkin verhojen välistä verannalle. Montako äkäisen näköistä tapausta siellä oli? Tilanne oli ohi, vain yksittäisiä palleroita. Äsken innostuin -eilisen unohtaneena- pyyhkimään nihkeällä fairyrätillä verannan laseja rakennuspölystä. Ja bzzzzz bzzz! karvapallon hyökkäys toistui. Aina minulle lempeät kimalaiset, nyt suora kieppuminen ympärillä ja hyökkäys kohti niskaa. Nutturaan se jäi jumiin, huitaisin vaistomaisesti ja sain piston sormeeni. Otin rättini ja lähdin sisälle. Enkö voi nyt iloita uudesta verannasta? Tekisinkö poikkeuksen ja sotisin vastaan..vai tyytyisinkö olemaan poissa, ihailemaan verantaa vähän loitompaa?