Taistelu mystisen hajun poistamiseksi ja pari sisustusvinkkiä kylppäriin

Loman ensimmäiset tylsät säät! Mutta ei se mitään, tulivat tänne juuri sopivasti, sillä mökissä on kaaos! Periaatteenani on, että jos aurinko paistaa, olen ulkona. Samaan aikaan, kun aurinko on paistanut ja olen grillannut nahkaani valumalla epämääräisissä asennoissa riippumatossa kirja kädessä. Olen kuitenkin samalla tehnyt mökissä suursiivousta. ikään kuin pätkätöinä.  Pilvi – siivousta – aurinko – löhöilyä on ollut periaatteena. Ja löhöilyä on kyllä kertynyt mittava määrä.

Täällä ei ole paljon tavaraa, mutta turhuuksia on silti kertynyt nurkkiin. Olen tyhjentänyt aina yhden paikan kerrallaan, kunnes pääsin varastohuoneeseen, jossa säilytetään oikeastaan kaikki. Eilen oli jo vähän pilvinen sää, mutta oli ihanan lämmintä. Kannoin varastosta ulos kaiken, jonka luovutan pois. Asettelin kamat kivasti puutarhapöydälle ja ajattelin pyytää naapurin katsomaan, jos he haluaisivat jotain juttuja itselleen. Lähdin reippaasti ovesta pihalle vain todetakseni, että oli alkanut kaatosade! Olkikatto on siitä vekkuli, ettei sade kuulu koskaan sisälle. Täällä on hiljaista kuin huopatossutehtaalla. No mitäpä muuta kuin hirveällä vauhdilla kamat ovesta sisään turvaan. Nyt se kaaos lepää tuossa ja odottaa, että pakkaan ne johonkin tai teen jotain muuta järkevää niille. Mutta yhtä kaikki – kaaos on ja pidän siitä, koska kohta kaikki on siistimpää kuin ikinä.

Olen jynssännyt mökin kaikki nurkat. Mutta yksi paikka oli aivan mahdoton. Toinen vessamme. Siellä oli outo tuoksu. En tunnistanut sitä, ja kuten ehkä joku teistä tietää, olen ollut migreenin riivaamana ja silloin hajuaistini on aivan erityisen herkkä. Ei ainoastaan kohtauksen aikana, vaan kauan ennen ja jälkeenkin. Olen nuuhkinut ja kuurannut sitä vessaa mielipuolisesti saamatta aikaan tyydyttävää tulosta. Vieraitakin oli ja hävetti se haju, mutta en sanonut mitään. Vein sinne Lampe Bergerin viemään hajua pois ja sen se tekikin, mutta se riivattu haju palasi aina takaisin. Päättelin, että hajun on tultava jostain esineestä, joka on vessassa. Poistin kaiken. Myös pyyhkeet ja maton. Suljin myös lavuaarin tulpalla. Ei apua. Lopulta siirsin pois kaikki 8 rullaa vessapaperia, jotteivät ne kastu, koska päätin pestä vessan seinät. Lattia ja kalusteet oli jo hoidettu tietysti. Tämän tehtyäni aurinko kutsui minua ja jätin seinän pesu hommat odottamaan pilvistä hetkeä.

Pilvi saapuikin, kuten elämässä aina tapahtuu. (Huomaa filosofinen ote) Ojentelin aurngosta lämpimiä jalkojani, venyttelin ja vanuttelin ja vihdoin lähdin laiskasti vessan seinien pesupuuhiin. Vaan mitä oli tapahtunut! HAJU OLI POISSA! Tsadaaaa! Olin aivan äimänä. Nuuhkin kuin huumekoira. Menin ulos ja tulin takaisin sisälle, mutta haju vaan pysyi (onneksi) poissa. Sitten ymmärsin. Ainoa asia, joka oli muuttunut, oli poistetut vessapaperit. Se haju tuli siis niistä hiivatin vessapapereista! Olin epähuomiossa ostanut TUOKSUVAA vessapaperia.

Tämä taistelu kesti puolitoista viikkoa. Sen vaan sanon, että kakkakin haisee paremmalle, kuin tuoksuva vessapaperi. Ja tyhmästä päästä kärsii koko ruumis!

Että tämmösissä meinigeissä täällä. Puhtaalta tuoksuu lomakodissa ja lomakin on kohta pidetty.

Iloa päivään

🙈

Hanna