Eilen oli kansainvälinen tyttöjen päivä. Tekisi mieleni kirjoittaa siitä, mutta aihe on liian laaja. Haluaisin sanoa, että ilahduin niistä kuudesta miespuolisesta Facebook-kaveristani, jotka olivat laittaneet profiilikuvaansa tyttöjen päivää huomioivan kehyksen. Bravo!
Erityisesti ilahduin siitä yhdestä miehestä, joka julkaisi kuvan itsestään ja tyttärestään tekstillä, joka meni suurin piirtein näin: odotan sitä päivää, kun kaikki miehet arvostavat kaikkia tyttöjä yhtä paljon kuin minä omaa tytärtäni. Hyvää tyttöjen päivää! Kaikkien ihanien äiti-tytär kuvien keskellä se oli mahtava status.
Haluaisin sanoa, että vihaan härskisti käyttäytyviä miehiä sekä härskejä naisia ja tyttöjä halventavia vitsejä. Kopelointia ja kaikkea seksuaalista häirintää, jota riittää. Ja että kärsin moottoripyörämessujen puolipukeisista nuorista tytöistä. En tiedä minne katseeni kääntäisin, en vaan yksinkertaisesti osaa olla.
Haluaisin sanoa, että katsokaa mitä uskonnot ja kirkot tekevät tytöille. Oudot miehet ovat hallinneet kirkkoja aikojen alusta asti ja mitä ne tekevät naisille? Määrittelevät tyttöjen elämää kaikkialla ja pitävät tiukkaan kiinni vallastaan. Nainen vaietkoon seurakunnassa.
Haluaisin sanoa, että puheissa ja tyttöjen päivinä naiset pitävät yhtä, mutta todellisuus on karua. Auttaako tyttö toista oikeasti, kun sitä tarvitaan? Ja iloitseeko nainen, kun toinen nainen onnistuu? Kuten Lujasti lempeä kirjoitti, on helppoa olla apuna toiselle, kun toinen tarvitsee tukea, mutta jos toinen onnistuu upeasti, katoavat tukijat nopeasti.
Kun ajattelen koko maailman tyttöjä, ahdistun. Kaikki silpominen, lapsiavioliitot ja hyväksikäyttö.
Onneksi on toisenlaisiakin kokemuksia ja ihania tyttöjä sekä upeita miehiä ja kaikkia sukupuolia, jotka tietävät mikä on oikein ja kaunista. Tytöt ansaitsevat parempaa kohtelua kaikkialla maailmassa ja meidän olisi itsekin nähtävä se mikä aitoa ja oikeaa ja mikä on miellyttämistä ja miksi ja kenelle sitä teemme.
Hanna