Päivät Saarenmaalla ovat aivan täynnä tapahtumaa. Tultiin tänne viikko ennen juhannusta ja mukana tuli yksi tyttäristämme, kun hän lähti, tulivat ihanat juhannusvieraat ja vielä seuraavana päivänä toinen tytär. Sitten lähtivät vieraat ja parin päivän päästä tytär. Joka päivä ollaan tehty kaikkien kanssa pitkiä ihania pyörälenkkejä pitkin poikin Saarenmaata ja on ollut hirvittävän kivaa. Pyörällä näkee paikkoja eri tavalla, kuin auton kyydistä. Sitä paitsi on ihanaa liikkua.
Tänään aurinko paistoi ensimmäistä kertaa heti aamusta kuumasti. Lehtikään ei liikahtanut, oli tyyntä ja aivan hiljaista. Olimme tällä kahden ja olimme päättäneet tehdä reilun kolmenkymmenen kilometrin pyörälenkin.
Heräsin myöhään, vasta puoli kymmenen. Istuimme aamukahvilla ulkona auringossa ja ajattelin, etten lähde mihinkään. Jään makaamaan aurinkoon, lukemaan kirjaa ja lakkaamaan varpaankynsiä. Houkutus oli valtava!
Inhoan sääkeskusteluja. Vanhempani puhuivat aina säästä ja kommentoivat TV:n (kuka muistaa Erkki Harjaman?) sää ennustuksia ja olivat aina vihaisia, kun ne eivät menneet nappiin. Totesin silloin, että sää ratkeaa hyvin, kun laittaa nokkansa ulos ovesta ja katsoo. Mieheni sen sijaan on oikea sääguru, jo työnsä tähden kiinnostunut säästä ja tietää yleensä mitä on tulossa. Hän sanoi, että älä jää kotiin. Täällä tulee olemaan pilvistä, mutta siellä missä poljetaan paistaa aurinko.
Niinpä pakkasimme pyörät mieheni autoon ja minä hyppäsin prätkän selkään, vaan huvin vuoksi ja ajoimme Kuresaareen. Siellä hylkäsimme auton ja prätkän ja lähdimme polkupyörillä matkaan. Ja tiedättekö mitä! Mieheni oli suunnitellut reitin niin, ettemme joudu polkemaan varjossa, vaan katsonut sopivimman ajan ja suunnan, niin aurinko paistoi koko ajan tien suuntaisesti! Oh la laaa!
Lähdimme ajamaan siinä puolen päivän tietämissä ja heti alkoi olla nälkä, kuten retkellä aina. Poljimme ehkä seitsemän kilometriä ja pysähdyimme syömään lounasta Nasva-joen venekerholle. Hämmästykseni oli melkoinen, kun ravintolan salissa oli neljä Eero Aarnioin suunnittelemaa Konjakkituolia. Paitsi etten ole varma ovatko ne aidot. Tuntuivat jämäkiltä ja kunnollisilta, enkä silmämääräisesti erottanut mitään epäaitoa niissä. En vain koksaan ole nähnyt tai kuullut että niitä olisi tehty myös mustina. Jännittävää – mutta kiva oli ympäristö ja hyvää oli palvelu. Söimme täytetyt kanafileet, riisiä ja mehevää porkkanaraastetta lounaslistalta ja joimme päälle (erittäin hyvät) cappuccinot. Hinta kahdelta yhteensä 12 €. Jatkoimme matkaa auringossa polkien. Kun oli aika kääntyä, teimme sen leirintäalueen kioskilla, josta ostimme kahvit. Makasimme hetken siinä laiturilla auringossa ja sitten taas matka jatkui pitkin hienoa ja tasaista pyörätietä.
Olimme varanneet hieronnat Georg Ots Spa-hotellista ja suoraan pyörän selästä menimme hierottavaksi. Aivan mielettömän ihanaa. Taisin nukahtaa siihen… Oli pakko herätellä itsensä ja niinpä menin uimaan hotellin altaaseen. Sitten vaatteet päälle ja tarkistamaan Kuresaaren huvivenesataman ravintola, jota joku oli kehunut meille. Surkea esitys – ei jatkoon. Lättyannos oli kyllä mainio – kuten yleensäkin täällä.
Kotimatka taittui taas moottoripyörällä ja kotona olimme kahdeksalta illalla. Ihana päivä! Tekemällä lomasta tulee isompi. Lepoa on niin monenlaista. Vaihtelu on lepoa myös. Lepoa arjesta. Nyt Jari lepäilee ajamalla nurmikkoa ja minä taidan keittää iltateet.
Huomenna taas uudet kujeet!
♥️
Hanna