On se hienoa, kun Helsingin rannat alkavat hitaasti ja varmasti elää. Rakennetaan saunoja ja ravintoloita, peräti palmurantoja (joissa tosin palmut ovat muovia, mutta ei haittaa – mua ne nauratti positiivisesti, hilpeitä olivat!)
Viikko sitten sain viimein luuni raahattua viimeisimpään tulokkaaseen Katajanokan merikylpylään. Onhan se nyt ihan huima juttu, että keskellä kaupunkia vastapäätä kuninkaan linnaa on uimala! (Okei okei – presidentin linnaa, mutta onhan Sauli ja Jenni ja uusi bebè meidän ihanat kuninkaalliset!)
Itse asiassa kävin kyllä Allas Sea Poolin kattoterassilla uuden vuoden aattona ja silloin harmitti, kun mukana ei ollut uimapukua. Olisi ollut hauskaa toteuttaa heidän mainoslauseensa: tee uuden vuoden pulaus 🙂
Maisemat sieltä ylhäältä olivat hienot ja asia jäi kaivelemaan mieltä. Ehkä pitäisi mennä. Sitten joulupukki toikin minulle myöhäisen lahjan. Laatikon jossa oli kylpytakki ja kaksi kuukauden voimassa olevaa ranneketta, joilla pääsee uimaan niin usein kuin tahtoo. Enää ei puutunut kuin seura. Mieheni ei astu jalallaankaan kylmään veteen. Minä sen sijaan olen joskus uinut avannossa joka aamu. Ja siis todella uinut, en vain käynyt kastautumassa kylmässä vedessä. Mutta siis siellä on myös lämminvesiallas, joka on lämmin joka säällä. (Mieheni vihaa myös kylmää ilmaa, joten hän nyt oli kerta kaikkiaan poissa laskuista)
Sain kaverin ja tammikuun viimeisenä sunnuntaina klo 10.00 olimme ystäväni kanssa odottamassa, kun ovi aukeaa. Kyllähän se vähän jännitti. En tiedä miksi. Kai kaikki uusi vähän kutkuttaa!
Oli ihan älyttömän kivaa. Eikä vain meistä, vaan kaikista niistä muistakin joita oli paikalla. Ja ihmisiähän tosiaan riitti. Pukukoppi oli aivan turvoksissa. Ne tehdään aina liian pieniksi, koska ne eivät tuota mitään. Mutta onneksi huumoria riitti ja siksi kaikki sujui mukavasti. Pois lähtiessämme kysyimme mikä on hiljaisin vierailuaika. Ei ollut vaikeaa arvata, että se on arkena kello kymmenen jälkeen ja ennen kello kolmea. Niinpä päätin mennä sinne uudelleen toisen ystävän kanssa silloin.
Menin seuraavalla viikolla uudelleen testaamaan allasta klo 11.30 ja tilaa oli paljon enemmän, mutta kyllä siellä porukkaa oli silloinkin. Tosi suosittu on paikka, enkä kyllä ihmettele sitä!
Parasta paikassa on epätodellisuus. Se on se tunne, kun uit lämpimässä vedessä pakkasessa ulkona ja laivat saapuvat ja lähtevät satamasta. Se että todella olet keskellä kaupunkia. Ihmiset eivät olleet kärttyisiä, kuten uimahalleissa, vaan leppoisa ja lievä hulluus vallitsi altaissa. Varmaan aamu-uinneilla voi olla toisenlainenkin tunnelma, kun suorittajat ovat paikalla – mutta ei se ole varmaa. Luonto laskee pulssia!
Varusteina mukaan kannattaa ottaa uimapuku, pyyhe, kylpytakki, pipo ja helposti jalkoihin laitettavat, ei liukkaat sandaalit. Lisäksi pesutarvikkeet, jos pelkkä suihku ei riitä. Ensimmäisellä kerralla minulla ei ollut pipoa, mutta kylmä viima huomautti asiasta takaraivossani ja toisella kerralla pipo oli visusti päässä. Mutta vaikka olen toisaan uinut avanossa paljonkin, niin kummallakaan kerralla en halunnut mennä kylmään merivesialtaaseen. Ei vaan huvittanut yhtään. Ensi kerralla sitten. Ehkä. Kylmäksi siellä ei kyllä jää, sillä sauna on hyvä ja ihana siinäkin mielessä, että sieltä näkee ulos merelle.
Spesiaali yllärinä kaverini oli tehnyt eväät meille! Söimme ne pienessä pukuhuoneessa tuolin toimiessa pöytänä. Tällainen mahdollisuus ihaniin juttuihin keskellä päivää, on yksi niistä asioista minkä vuoksi rakastan olla yksityisyrittäjä.
Loiskis ja molskis!
Hanna