Hohoi Viroon matkaajat! Naapurimaamme on hieno ja upea ja siellä on paljon muutakin nähtävää, kuin Tallinnan vanha kaupunki. Eikä tarvitse edes olla rohkea tai mitenkään villi persoona, että voi tutustua moniin ihaniin paikkoihin, jotka totisesti ovat näkemisen arvoisia. Minä luulin, että kaikki ovat jo käyneet Telliskivessä Kalamajan alueella, mutta hui hai! Eipä se niin olekaan. Olen seilannut lahden yli Eckerö Linellä, vaikka kuinka monta kertaa ja kirjoittanut matkoista yhtä monta blogia. Blogeissa kerron hienoista paikoista pitkin poikin Viroa, kannattaa katsoa ne läpi ja lähteä matkaan. Kokoan niistä luettelon tämän blogin loppuun. Mutta ensin matkustetaan Tarttoon!
Tartto sijaitsee Etelä-Virossa 2,5 tunnin ajomatkan päässä Tallinnan satamasta. Se on yliopistokaupunki ja Tarttoa pidetään Viron kulttuurin ja sivistyksen henkisenä pääkaupunkina, kuten Wikipediassa sanotaan. Virolaisen ystäväni mukaan sieltä ei puutu mitään muuta kuin meri. Itse en koe sitä puutteena. On siellä kuitenkin kaunis Emajoki joka virtaa Tartton kaupungin läpi.
Halusin mennä Tarttoon katsomaan Viron kansallismuseota, Eesti Rahva Muuseumia, koska olin kuullut siitä ylistäviä lausuntoja. En pettynyt. Museo on vaikuttava, hauska, oivaltava se on wau-arkkitehtuuria ja siellä vierailusta nauttivat kaikenikäiset matkaajat.
Lähdimme reissuun Eckerön aamulaivalla, joka lähtee Länsi-Satamasta klo 9.00. Lähtöaika on mukavan leppoisa, vaikka asuisi kauempanakin. Me lähdimme matkaan omalla autolla, mutta Tarttoon pääsee Tallinnasta kätevästi myös bussilla ja junalla. Bussimatka kestää n. 2,5-3 h ja aikataulut löytyvätä täältä. Junalla matka taittuu aavistuksen nopeammin juna-aikatauluja voi tarkastella täältä.
Matkaan lähtiessä aamupalaa ei tarvitse syödä kotona, Eckerön M/S Finlandian loungessa sekä buffetissa on tarjolla monipuoliset aamiaiset ja kannattaakin syödä sellainen ihan tukevasti niin jaksaa mukavasti Tarttoon saakka.
Minusta laivan loungessa on parasta mysli, jugurtti ja marjat ja buffetissa munakokkeli, karjalanpiirakat ja kaurapuuro. Mutta mä olenkin tosi monotoninen aamiaisten suhteen. Syön aina samaa. Tarjolla on kuitenkin vaikka mitä herkkuja, kuten tietysti sillejä, salaatteja, pekonia, pottuja, lettuja, pullaa, porkkanakakkua…
Tuliaisten oston päätin jättää paluumatkaan, joten aamiaisen jälkeen aika kului kirjaa lukien.
Joskus joku epäilee Viron maanteiden kuntoa. Sen huolen voi jättää taakseen, sillä tiet ovat kunnossa ja bensa-asemiakin on ihan sopivien välimatkojen päässä. Tosin en tykkää pysähdellä matkalla, joten tankkaan auton aina joko kotona ennen lähtöä tai heti Tallinnan keskustan ulkopuolella.
Ajo sujui rattoisasti ja perillä Tartto näytti meille kauneimmat kasvonsa upeassa auringonpaisteessa. Ajoimme suoraan museolle, joka on keskustan ulkopuolella Raadin kaupunginosassa paikalla, jossa Neuvostoliiton aikana sijaitsi yksi koko Neuvostoliiton suurimmista sotilaslentokentistä.
Koko Tartton kaupungin historia on hyvin rankka, siihen voi tutustua helpoiten Wikipediassa. Mua koskettaa tämän pienen naapurimaamme kohtalot aina niin kovasti, että rintaa raastaa lukea noita juttuja, mutta toisaalta se mitä Viro on tänään, on valtavan hienoa. Upeat naapurimme!
Museo siis rakennettiin entiselle kiitotielle ja olinkin ylpeä itsestäni, kun tajusin museon muodon olevan kuin koneen nousukiito. Tosin sen ymmärtämiseen ei ihan hirveästi tarvita…
Sisään johtavan nielun koko on niin suuri, ettei sitä voi oikein edes käsittää. Silti se on kevyt ja ilmava. Samaa suuruutta on aulatiloissa ja ravintolassa. Museorakennus kulkee joen yli ja ikkunoista avautuvat maisemat ovat todella kauniit.
Museon ovat suunnitelleet arkkitehdit Dan Dorell, Lina Ghotmeh ja Tsuyoshi Tane, jotka voittivat suunnitelmallaan Viron järjestämän arkkitehtikilpailun. Rakennuksessa on paljon symboliikkaa. Ajatuksena on ollut suunnitella rakennus, joka kuvastaa avointa toiveikasta tulevaisuutta kaikkine upeine mahdollisuuksineen paikalle, jossa aiemmin sijaitsi Tartton kaupungin avoin haava, sotilaslentokenttä, joka muistutti ajasta, jolloin Viro oli menettänyt itsenäisyytensä ja Tarttoa hallitsi jatkuva voimakas lentomelu ja ilmapiiri kaupungissa oli uhkaava.
Olin vaikuttunut aivan kaikesta mitä näin.
Museossa on kaksi pysyvää näyttelyä. Kohtaamisia kertoo tavallisista virolaisista ihmisistä, jotka ovat eläneet maassa eri aikoina ja Uralin kaiku, kertoo suomalais-ugrilaisista kansoista. Molemmat näyttelyt on rakennettu viimeistä teknologiaa hyödyntäen. Se tekee vierailusta elämyksen kaikenikäisille. Osa tiedosta on kuunneltavissa ja osa luettavissa, molemmat myös suomen kielellä.
Siellä kävellessäni mietin, millainen on oltava sen ihmisen mielikuvituksen ja tiedon, joka osaa koota tällaiset kokoonpanot. Jos tekisin vain yhden matkan Viroon, tekisin sen epäröimättä tänne.
Kun viimein lähdimme pois museosta, oli jo nälkä ja päätimme mennä venäläiseen Vassilissa ravintolaan, joka oli saanut hyvät arvostelut. Ravintolan sisustus ei ollut mitenkään merkittävä, mutta valitsimme kummatkin listalta kievilästä kanaa ja hyvä ettemme lautasia nuolleet, niin hyvää se oli. Annos ei ollut kevyt, mutta nälkäkin oli kova, joten se meni just nappiin. Suosittelen.
Meidän matkamme jatkui Saarenmaalle, jonne on pitkä ajo Tarttosta, lauttamatkoineen aikaa kuluu 5,5 h joten oli syytä lähteä ajamaan. Seuraavalla kerralla jään yöksi ja tutustun kaupunkiin juurta jaksain. Yliopistokaupungissa tapahtuu paljon, siellä on paljon kauppoja, ravintoloita ja viehättäviä kahviloita. Ne on mentävä kokemaan. Tarttossa on kiinnostavia joulutapahtumia mm. Viron suurimmat Joulumarkkinat Tartu Näitusedin messukeskuksessa 30.11.-2.12. Raatihuoneen torin joulumarkkinat 8.12. klo 11.00-17.00 ja Joulukaupunki Tartto -tapahtuma 02.12.2018 – 10.01.2019 Raatihuoneen torilla sunnuntaisin enne jouluaattoa.
Eckerö Linellä on hyviä hotellipaketteja myös Tarttoon ja hotellesita valitsisin ilman muuta tämän.
Kotiin seilasimme sitten parin päivän päästä Tallinnasta klo 18.30 lähtevällä M/S Finalndialla, josta ostin korillisen kosmetiikkaa. Ja pari joululahjaa, jotka kuitenkin hellyin antamaan saajilleen jo nyt. Niin siinä aina käy!
Matka oli ihana ja on aivan varmaa, että menen Tarttoon pian uudelleen. Haluan nähdä sen talvella, kun kulttuuritarjontaa on paljon ja kesällä, kun se on kauneimmillaan!
Ja sitten ne kaikki hyvät linkit minne mennä Virossa:
Upeat hoidot ja hieronnat koko perheelle
Hyvät ravintolat hiukan keskustan ulkopuolella
Kiinnostava Nõmmen alue, tori ja ravintolat
Moottoripyöristä kiinnostuneiden Viro
Tässä on vain osa. Loput löydät kun laitat Googlehakuun: Apublogit Hanna Eckerö – tee se ja nauti matkoista enemmän!
Hanna
Kiitos vinkeistä. Olin juuri pariyötä Tallinnassa. Käytiin katsomassa Nömmeäkin. Nyt oli vaan vähän huonot ilmat. Täytyy poiketa kesällä uudelleen. Torikin palvelee silloin varmaan paremmin. t Riitta
Hei Riita!,
Kiva jos vinkeistä on iloa.
Tottahan se on että mieluiten ihmiset matkustavat kaikkialle, kun on lämmintä. Mutta esimerkiksi joulutorit kiinnostavat mua kaikkialla. Sää on niin arvaamaton aina näillä leveyksillä.
Hanna
Hei, nämä Viro-aiheiset tekstit ovat todella mielenkiintoisia. Kiinnostaisi kuulla oletko käynyt Haapsalussa ja mitä sinulla olisi sieltä kerrottavana.
Kiitos Riinasusanne – ihanaa kuulla!
Olen käynyt kyllä Haapsalussa, mutta siitä onjo tovi aikaa…Olisikohan mulla kuvia jäljellä? Mä tutkin asiaa ja palaan siihen…viimeistään ensi kesänä 😀
Hanna
Mua kiinnostaa tuo Viron kielihomma, kun olen ymmärtänyt, että suomen puhuminen ei ole kovin korkeassa kurssissa… Englannilla nyt tietysti pärjää, mutta entä venäjää puhuvat, miten heihin suhtaudutaan? Pitäisikö osata viroa mennäkseen Viroon?
Hei Ode!
Mä sain tästä idean uuteen blogikirjoitukseen! Palaan piakkoin asiaan!
Kiitos!
🙂
Hanna
Hei. Vau, upeita kuvia. Koskaan en ole käyny. Pitää harkita seuraavaa kesäloma reissua sinne. 😍
Joko miehen tai tyttäreni kanssa. 😍
Mukavaa päivän jatkoa sulle. ❤
Hei Anita!
Kiitos, kannattaa mennä ja sinne voi kyllä mennä ympäri vuoden. Mutta kesä on aina kesä toki. Joskus vaan tuntuu, että talveakin piristää reissu myö lähelle, ei ainoastaan aurinkoon. Tartto on niin vireä kun yliopistossa on opinnot käynnissä!
Ihanaa päivää sinulle myös!
Hanna
Hu huu Hanna!
Täällä kaipaillaan vai onko loma?
Anteeksi tällainen kysely , mutta blogejasi on jo ikävä!
Mutta kaikki ajallaan ja rauhassa odotellaan!
Hei Paula!
Apua ei ole loma, vaan olen paiskinut muita töitä ihan hulluna.
Tänään tulee postaus.
kiitos ja anteeks!
Hanna
Paula Paula! Kiitos ja anteeksi! Nyt on luettavaa!
Hanna