Tiedättekö, joskus mun päivät on sellaisia, että musta tuntuu kuin olisin nyrkkeilysäkki. Iskuja satelee vasemmalta ja oikealta. Ja siis en tarkoita tulis huonoja juttuja. Tulee vaan ihan kaikkea. Paljon. Se on jotenkin koomista tää mun elämä. No siis tähän tapaan kuin esmes eilen. Mutta hommahan alkaa tietysti jo edellisenä päivänä.
Sunnuntaina heräsin hiukan kurkku kipeänä ja otin iisiä koko päivän. En myöskään jaksanut tehdä ruokaa ja mentiin syömään Mountainiin intialaista. Me tilataan aina sama annos. Mountain special. En ota riisiä ollenkaan vaan lapioin sen ihanan ruoan suuhuni naan-leivällä. (Jota en osaa onneksi tehdä itse. Vaikka toisaalta, mistäs tiedän kun en ole koskaan kokeillut. Ai ja miksikö onneksi? Se on vähän liian hyvää) Pienessä ähkyssä sitten apteekin kautta kotiin. Ostin Echinaforcen nielusuihketta ja reippaasti sitten suihkautin sitä kurkkuuni ja jumankeka se kirvelee kurkkua, jos on hyvä tulehdus siellä aluillaan. Vaan mitäpä siitä, jos parannuskeino sattuu tai lääke on pahaa, se tehoaa, eiks niin.
Kello oli viisi, kun istuin nojatuoliin ja nukahdin oikeastaan saman tien. Nukuin tunnin tuolissa ja kömmin kuudelta sänkyyn, josta heräsin yhdeksältä. Sitten katsottiin HBO:lta TRUST joka on järkyttävän hyvä. (Maratonivaroitus) Ja taas nukahdin ja olisin nukkunut vielä, vaikka kuinka, kun kello soi varttia vaille kuusi. Menin Huomenta Suomeen Nina Rahkolan ja Tero Karhun haastateltavaksi. Kummatkin on mun suosikkeja. Hyväntuulisia, aitoja, asiallisia, positiivisia toimittajia, jotka paneutuvat työhönsä ja ovat ottaneet asioista selvää etukäteen. Oli tosi kiva pieni sessio. Aiheena oli Kaamoksen hallinta stressinpurku. Jäi tosi kiva fiilis. (PAM)
Katsoin puhelinta, kun lähdin Akateemisesta, jossa Huomenta Suomi kuvataan ja olin saanut viestin, että ystävälle täytyy lähettää migreenilääkettä joutuin ja säädin sen (PAM)
Ajoin himaan tekemään duunia ja lähetin jutun ja kuvat Meidän Mökki –lehden toimitukseen. Olin jutusta jotenkin sitä mieltä, että olis täytynyt puristaa enemmän, mutta sinne se meni. (PAM)
Sähköpostiin tuli harmillinen viesti, jossa ei ollut päätä eikä häntää. (PAM) Kirjoitin yhden työn puoleen väliin ja sitten olikin aika hiukan siivota, koska mulla oli kiinnostavan uuden projektin tiimoilta tapaaminen meillä ja kamat oli vähän hujan hajan. Ja samalla tajusin, etten itse asiassa muista viittä tärkeää asiaa, jotka siihen palsuun sisältyi. Paniikki (PAM) aloin puristaa nuppia mutta sehän ei mitään auta. Joten siivosin ja sit muistin. Helpotus (PAM)
Tän uuden projektin teko jännitti hulluna ja olin aika varma, etten onnistu siinä (PAM) mutta kuinkas kävi – se meni hyvin (PAM)
Tajusin etteihän mulla ole oikein soveliasta tarjottavaa vieraalle (PAM) mutta sit tajusin, että on mulla ja tein avocadonäkkärit ja hän tykkäs niistä. (PAM) Hän oli muutenkin ihana ja sellainen rauhoittava tyyppi. Siitäkin tulee (PAM)
Vielä tuli yksi hämmentävä meili, joka piti selvittää ja säätää (PAM) ja sitten lehtijutusta tulikin kaksi kiitosta (PAM) (PAM)
Tässä vaiheessa kello oli siinä neljän hujakoissa ja olin jo aivan raatona. Olin nytkähdellyt oikeaan ja vasempaan jo niin monta kertaa. Sitten ryhdyin kokkaamaan ja vedin ihan lonkalta reseptin ja ruuasta tuli a-i-v-a-n-s-a-i-r-a-a-n hyvää. Pastaa, suppiloita, kermaa, voita ja zuchinikuutioita. Chiliä ja veeässää. (valkosipulia) Tästä ei aiheutunut tönäisyä.
Loppuilta menikin oikeastaan vuoteessa tellua katsellen, kun katsottiin se Trust loppuun. Itkin tosi paljon, koska ihmisten raakuus satutti. En voisi kyllä missään olosuhteissa toimia niin, kuin siinä toimittiin. Sarja perustuu löyhästi tositapahtumiin miljardööri J. Paul Gettyn pojanpojan Paul Getty III:nen kidnappaukseen. Tästä tulee monta (PAM) (PAM) (PAM) (PAM) (PAM).
Ainakin 18 iskua eri suunnilta. Vaan yhtenä päivänä. Must se on jotenkin paljon. Siinä tulee just se nyrkkeilysäkki fiilis. Että vois panna kaikki viestimet kiinni (miks en laittanut??) ja vaan leipoa.
Ymmärtääköhän kukaan tätä? En tiijjä mutta tänään ei o iskuja sadellut kumpaankaan suuntaan. Harmonia is here! (PUS)
Hanna
♥️
HEI HANNA ja tämä asia ei kuuluuis tähän asiaan mutta jostain haluaisin tietoa.Miksi tänä vuonna on niin vähän kauniita koteja ohjelmassasi.Liikaa sekasotkua ja todella kauniit kodit puuttuu.Onko nyt joku kirppistalokausi.Eikä kenenkään tarvi tästä loukkaantua koska jokainen tekee kotinsa mieleisekseen.Mutta minä ja moni muu ei nyt vaan tykätä tästä kaudesta.Ja annatte tekin seiskoja joita ei ennen juuri näkynyt.Jospa loppujaksot antais hyvää mieltä.Ja ulkotilat ja jotkut huoneetkin on jäänyt näyttämättä.PS.valitinkohan liikaa………..
Mä olen täysin eri mieltä 🙂 Kiva, kun on värikkäitä ja persoonallisia vintage/retrokoteja vihdoinkin mukana, eikä vaan sitä kalliilla rahalla ostettua, modernia, harmaavalkoista, jotka kaikki näyttää samalta. Tämä kirppistalo/boheemi-tyyli puree ainakin minuun ja moneen muuhun. Kiitos 🙂
Hei Pipsa,
Minusta sielä on kaikenlaisia koteja ja siihen on nimenomaan pyritty. Myös trendit ovat muuttuneet rennompaan suuntaan – ehkä se näkyy?
Kiva kuitenkin kun olet jaksanut seurata ohjelmaa. Kiitos myös kommentista.
Hanna
Olipas hauskasti kirjoitettu ☺️☺️
Kiitos Jossu!
Tänään on iisimpi päivä 😀
Iloa sun päivään!
Hanna