Vispipuuro! Mikä ihana nostalgiaherkku! Kun olin pieni, ja asuin vielä lapsuudenkodissani, vanhin sisareni Ritva teki sitä meille aina. Ja meillä se tehtiin aina punaherukoista. Syy oli varmaan yksinkertaisesti se, ettei kukaan jaksanut lähteä puolukkaan ja viinimarjapensaita kasvoi omalla pihalla. Mutta viispipuuro on minusta sata kertaa parempaa herukoista, kuin puolukoista tehtynä. Sen sijaan ruispuolukkapuuro on jotain aivan järkyttävän hyvää, mutta se on kyllä syksyruokaa. Sitä meillä ei syöty kotona koskaan. En edes tiennyt, että moista herkkua on olemassakaan, ennen kuin tutustuin erääseen Marja-Leenaan, joka on armoitettu kokki, jolla oli suuri perhe täynnä nälkäisiä poikia. Heille puuro maistui ja minulle siinä samalla.
Jotenkin on niin selkeästi jäänyt mieleeni se, kuinka Ritva vatkasi sitä puuroa ihan hullun kauan ja hän teki sen ihan tavallisella vispilällä. Kyllä saa muuten käsivarret kyytiä! Lisäksi puuro, jota hän niin tarmokkaasti vatkasi, oli sinisessä muovisessa pesuvadissa. Kun kerroin tästä muistostani hänelle juuri puhelimessa, hän väitti, että se oli sininen kattila. Mutta hän on väärässä. Se oli pesuvati ja juuri siksi koko homma jäi minun mieleeni – onhan se nyt outoa piestä puuroa kierrevatkaimella pesuvadissa! Mutta kuinka ihanaa se puuro olikaan. Se oli kuohkeaa kuin kermavaahto, eikä sen reunalle tarvinnut kaataa maitoa tai kermaa makua kesyttämään, kuten puolukkavispipuurossa. Ja se väri sitten! Niin kaunis vaaleanpunainen!
Nyt siis ostin herukat ja tein nostalgiapuuroa ja hups, kuinka nopeasti se katosikaan parempiin suihin. Se on mainio kesäpäivän välipala, aamupala, jälkiruoka ja iltapala. Viileä, kuohkea ja kaunis.
Minä en tosin laittanut puuroa pesuvatiin, enkä piessyt sitä käsivatkaimella, vaan kaadoin sen KitchenAidin kulhoon ja siivosin keittiön sillä aikaa, kun kone teki työn. Tärkeä juttu onnistuneessa lopputuloksessa, on nyt näinä päivinä ehkä hiukan haastavaa – nimittäin puuron jäähdyttäminen. Ennen kuin se on kunnolla jäähtynyt ei pidä ryhtyä sitä vatkaamaan. Kuta viileämpänä sen vatkaa, sen kuohkeampi on lopputulos.
Vinkki
Jos marjat ovat aivan kypsiä ja makeita, voi käyttää sokerin sijaan myös hillosokeria, jolloin puurosta tulee erityisen kuohkeaa! Älä kysy miksi – en tiedä Ritva sanoi niin! 😀
Onko puuro muuten vispipuuroa? Klappapuuroa vai lappapuuroa?
Olen ihan varma, että klappa- ja lappapuuro nimitykset ovat syntyneet siitä äänestä, joka syntyy kun puuroa vatkataan käsin kierrevatkaimella!
Vispipuuro punaherukoista
5 dl punaherukoita
1 litra vettä
1,5 dl sokeria
½ tl suolaa
1,5 dl mannasuurimoita
(1 rkl perunajauhoja)
Laita vesi ja marjat kattilaan. Anna kiehua, kunnes marjojen kuori tulee pehmeäksi. Siihen menee vain muutama minuutti. Siivilöi mehu talteen ja kaada se takaisin kattilaan. Lisää sokeri ja suola. Vatkaa mannasuurimot kiehuvaan mehuun ja anna puron kypsyä hiljaa kiehuen n. 10 minuuttia.
Jos puuro jää kypsyttyään ohueksi, sekoita ruokalusikallinen perunajauhoja veteen ja lisää seos puuroon hyvin sekoittaen. Kuumenna, mutta älä enää keitä puuroa.
Anna puuron nyt jäähtyä hyvin. Se onnistuu kuumallakin ilmalla hyvin jääkylmällä vedellä täytetyssä tiskialtaassa.
Vatkaa puuro kuohkeaksi yleiskoneen kulhossa täydellä nopeudella, tai sähkövatkaimella. Jos haluat käsitreenin – vatkaa se käsin!
Hanna
💗
Vispipuuro on hyvää!!! Itse teen sen useimmiten raparperista….vatkatessa siitä tulee ilmavan kuohkeaa ja lähes valkoista kuin poutapilvi…..harvemmin teen puolukoista….
Mun on myös testattava raparperi, varsinkin kun meidän pihalla kasvaa sitä aivan hulluna!
Ihanaa kesää sulle!
Hanna
Vispipuuro on maukasta. Sain kerran ohjeen eräältä, nyt jo edesmenneeltä opettajaherralta, että kokeilepas puolukoiden sijaan puuroon herukoita. Ja minä tyttö laitoin, puna- ja mustaherukkaa, sitten lisäsin villivadelmia ja mustikoita. Ai että, oli muuten hyvää! Ja kunnon vatkaus, mieluiten koneella kiitos!
Ehkä minunkin täytyy alkaa tehdä sitä muistakin marjoista ja hedelmistä! Toi kombo kuulostaa ihanalta!
Nyt just en kyllä jaksa tehdä mitään! Naapuri toi onneksi mansikkakakkua!
Hanna
Tuli todella hyvää tuolla sun ohjeella😋Kiitos!
Ihanaa kuulla Ritva! Kiitos!
Hanna
Hei Hanna !Meillä täällä pohjosessa vispipuuro on lappapuuroa.Mummoni ruukas vispata sitä pihanperällä niin että huivi vain heilui, hikikarpalot helmeili otsalla ja posket punoittivat tarmokkaasta innosta.Me muut saimme sitten nauttia kuohkeasta ihanuudesta.Puolukka oli marjana ja hyvvää oli.
♥️
Ihana! Mummot 😘
Hanna
Vispipuuro tehtiin jo 1960-luvulla punaherukoista Ikaalisissa, josta olen kotoisin. Meillä oli punaherukoita omasta takaa ja niitä käytettiin paljon. Myöhemmin olen hämmästellyt sitä, että vispipuuro-ohjeissa yleensä on mainittu puolukka kuten kaupan vispipuuroissakin näkyy olevan. Punaherukoista tehtynä vispipuuro on parasta!
Eikö vain olekin parasta! Minustakin!
Hanna
Pakko kokeilla! Mökillä punaherukkapensaat notkuvat marjojen painosta ja aika usein tulee jaettua sato lintujen kanssa 🙂 – kun ovat paikalla useammin kuin minä.
Oi että!
Notkuisipa minullakin! Mulla on täällä landella pari vanhaa pensasta, jotka tuottaa viis marjaa kumpainenkin…
Täytyy tehdä tälle asialla jotakin!
Hanna
mummoni teki aina vain lappapuuroa vispipuuron nimeä ei tunnettu ja lappapuuroon käytettiin ruisjauhoja koska ei ennenvanhaan ollu mannasuurimoita
Oi mutta Pete! Ruisjauhoihin tehty lappapuuro on superherkkua! Eläköön mummo ♥️
Terv
Hanna
Vispipuuroa se meillä on ja sitä tehdään keväällä raparperista, kesällä viinimarjoista ja syksyllä puolukoista. Mitään ei siivilöidä, kuoret häviävät sekaan kuidun lähteenä.
Syksyllä sitten mukaan otetaan omenat, ja niistä ihanaa kanelilla maustettua omenariisipuuroa.
Tuli oikein Ihanaa 😉 Kiitos ohjeesta. Mä olen tehnyt vispipuuroa myös karviaisista joita
meidän pihalla suht paljon
Hei ihanaa että tykkäsit! Mä myös rakastan karviaisia, mutta en ole koskaan tehnyt niistä vispipuuroa – pakko tehdä! Ihana idea!
Hanna