Fabergén jäljillä Lontoossa

Lähdin perjantaiaamuna varhain tänne Lontooseen. Kotona aamukahvia juodessani, ennen viittä aamulla, avasin puhelimesta netin katsoakseni säätä. Siinä sattui olemaan auki sivu, josta saattoi katsoa mitä tarot-kortit ennustaisivat sille sekä seuraavalla päivälle. Olin aivan äimänä. Olen vieraillut noilla horoskooppi- ja tarot-sivuilla joskus sata vuotta sitten, miten ihmeessä ne nyt siihen pompsahtivat. No eipä mitään sehän tuntui merkiltä! It’s a sign! Ja niinpä katsoin mitä kortit povasivat.

Tulossa olisi kaksi aivan kamalaa päivää, joiden aikana tulisi todellakin varautua kaikkeen mahdolliseen shaisseen. Kortti, jonka sain, oli tekstin mukaan pakan ikävin kortti. Tuntui tosi tyhmältä. Tietenkin. Mutta reippaana tyttönä päätin katsoa kortit uudelleen. Ihan perusjuttu – katso niin kauan, kunnes kortit ovat hyvät. Kokeilin kolme kertaa. Kortit muuttuivat aina aavistuksen, mutta sanoma oli sama. Huonoa luvassa alusta loppuun. Hankala kivinen tie ja ihmissuhdedraamaa, vaikeuksia ja kurjuutta edessä.

Sitä kohden sitten oli reissuun lähdettävä.

Ihan ensimmäiseksi kiipesin pihalla odottavaan taksiin, jonka kuljettaja oli ehkä hauskin taksiautoilija, jonka olen kuunaan kohdannut. Kerroin hänelle korteista ja hän povasi minulle vaan kaikkea ihanaa ja hauskaa. Ja nauratti muutenkin. Vallaton tyyppi. Hohottelimme koko matkan kentälle asti ja olin vähintään hilpeällä mielellä kävellessäni lähtöaulaan auringon vasta varovasti noustessa.

Seuraavaksi tapasin hyväntuulisen ystäväni ja pian muunkin matkaseurueen, joka koostui aivan mahtavista tyypeistä.

Lentokone oli yllättäen laajarunkokone, jossa oli paljon jalkatilaa ja vierustoverini oli äärettömän miellyttävä englantilainen nainen. Tätä rataa matka lähti etenemään ja jatkui iltaan saakka, jolloin kylläkin kutsumattomana vieraana kiusakseni saapui migreeni. Ja vaikka vannoin laittaneeni täsmälääkkeet laukkuuni, eivät ne olleet siellä, vaan ilmeisesti kahvikupin vieressä ruokapöydällä. Siinä, missä aloin lukea tarotkorttien kertomaa.

Oli lähdettävä hakemaan apua apteekista. Ensimmäisestä ei apua löytynyt, toisesta sain ilman reseptiä myytäviä migreeniin jotenkuten toimivia lääkkeitä, joissa on parasetamolia, asetyylisalisyylihappoa ja kofeiinia.

Yöllä heräsin pariin otteeseen kadulta kuuluvaan meteliin, mikä ei varsinaisesti auta migreenin selättämisessä, mutta ihanan aamiaisen nautin jo hyvässä kunnossa. Iltapäivällä olo oli jo taas kamala ja lounaalla päätin kokeilla yhtä keinoa, joka saattaisi joko kaataa potilaan tai viedä migreenin. Tilasin yhden grapan. Hulautin kirkkaan viinan kertaheitolla kurkusta alas ja jäin odottamaan seuraamuksia. Tsadaaa! Olo koheni ja pian olimme ystäväni kanssa tekemässä ostoksia Ralph Laurenin liikkeessä, jossa meille heti alkajaisiksi tarjottiin samppanjaa. En kyllä ottanut tarjousta vastaan, koska samppanja ja migreeni eivät kertakaikkiaan sovi yhteen. Mutta yhtäkaikki koin kuninkaallista kohtelua. Se sopikin matkan luonteeseen, jonka aikana olen tutustunut uskomattomiin Fabergén kultaseppien valmistamiin aarteisiin – pääsiäismuniin, savukerasioihin ja muihin lahjoihin, sekä Sotheby’sin huutokauppataloon ja Kuninkaalliset ja Romanovit –näyttelyyn Buckinghamin palatsissa.

Fabergén suomalaisten kultaseppien työt ovat uskomattomia ja kiehtovia juuri siksi, että niissä käsityötaito on huipussaan. Yhden pääsiäismunan valmistukseen on kulunut yli vuosi aikaa.

Mutta Fabergé oli myös lahjatalo, joka valmisti pieniä lahjoja kaikenlaisiin tilaisuuksiin. Syntymäpäiviksi, tuliaisiksi ja pieniksi muistoiksi.

Ulla Tillander-Godenhielm kertoi meille kuinka esimerkiksi savukerasiat olivat suosittuja esineitä ja lahjoja 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa ylhäisön ja kuninkaallisten piireissä. Rasioita oli useita ja aamupäivällä, iltapäivällä ja illalla oli käytössä erilaiset rasiat. Tupakointi oli muodikasta sekä naisten että miesten keskuudessa ja savukkeita säilytettiin kallisarvoisissa, usein kultaisissa emaloiduissa rasioissaan. Fabergén kultasepät olivat niin taitavia emaloinnissa, että tänä päivänä kukaan ei pysty yhtä kauniiseen lopputulokseen. Nämä Fabergén esineet ykstyiskohtineet olivat paljon kiinnostavampia kuin jättimäiset timantit joista on tehty tiaroita ja massiivisia, loistavia kaula- ja rintakoruja.

Tiarat ovat upeita kantajiensa kutreilla, mutta jotenkin ne näyttävät myös hiukan koomisilta tällaisen tasavaltalaisen rojalistin mielestä. Ajatelkaa nyt, aikuinen ihminen menee illalliselle kruunu päässä, onhan se vähän hassua. Mutta ne tarinat näistä koruista ja niiden matkoista ja historiasta ovat ihanaa kuunneltavaa.

Näin myös kuninkaalliset, kultaiset hevosvaunut, joita käytetään vain kruunajaisissa. Ja voinpa sanoa, että siinä olikin näkemistä. Melkomoiset kärryt. kyllä siinä kansalaiset ovat ymmärtäneet kuka on Britannian boss lady, kun rakastettu Elizabeth on matkannut kruunajaispäivänään noissa satumaisissa silmiä häikäisevissä vaunuissaan.

Matkaa on vielä jäljellä, mutta jo nyt voin sanoa varmuudella, ettei tarot- kortteihin kannata ihan hirveästi uskoa, eikä ainakaan kannata uppoutua lukemaan niiden sanomaa niin, että lääkkeet jäävät kotiin.

Ihanaa sunnuntaita! Tänään menen nauttimaan iltapäiväteetä hotelli Waldorfin teesalonkiin.

Bye bye!
Hanna