
Puutarhajuhlat suloisen lämpimänä loppukesän iltana kauniissa puutarhassa oli yhtä kuin Satokausikalenterin, GreenCaren ja Rajamäen järjestämät venetsialaiset eli rapu-ja puutarhajuhlien yhdistelmä.
Torstai sattui olemaan ladattu täyteen infotilaisuuksia. Ehdin käymään peräti kolmessa hienossa tilaisuudessa, jotka alkoivat kaupungilta ja joista viimeinen oli mukavasti leppoisa puutarhajuhla lähes meidän naapurissa Espoossa.





Satokausikalenterin idean ovat kehittäneet veljekset Samuli ja Johannes Karjula sekä Samulin vaimo Laura. Pyrkimyksenä on edistää satokausiajattelua ja lisätä kasvisten monipuolista käyttöä ruokapöydissä ja tietenkin juuri silloin kuin niiden sesonki on parhaimmillaan ja samalla hinnat edullisimmillaan. Helpoin tapa seurata sesonkia on heidän luomansa Satokausikalenteri, jota on julkaistu jo useina vuosina. Viime vuonna toimintaan tuli mukaan media-alan vaikuttaja Natalia Salmela ja samalla toiminta monipuolistui ja tulossa on mm. Satokausikalenteri-mobiilisovellus.
Kasvikset ovat nyt trendikkäitä ja kuuminta hottia, kun maailma lämpenee ja ilmasto-ahdistus puristaa jokaisen tietoisen ihmisen elämää. Helppo tapa tehdä jotakin asian hyväksi on syödä enemmän kasviksia. Monille siinä on haastetta. Eikä ihme, sillä ruokatottumuksia on vaikeaa muuttaa. Jos kasvisten käyttö rajoittuu alle kymmeneen kasvikseen joihin kuuluvat esimerkiksi kurkku, tomaatti ja porkkana eivät ne inspiroi runsaaseen käyttöön. Kaikkeen kyllästyy, tomaatit maistuvat ankeilta talvella ja uusien ideoiden keksiminen on haastavaa. Mutta Satokausikalenteri auttaa. Sen sivuilla on tietoa ja kiinnostavia helppoja reseptejä kokeiltavaksi. Sitä paitsi kasviksissahan se maku on. Ei liha maistu kovin hyvältä ilman kasviksia.
Juhlissa meitä hemmoteltiin ihanilla herkuilla. Samuli Karjula oli pistänyt purkkeihin upeita makuja pikkelöimällä porkkanoita, sieniä, omenoita, raitajuuria ja vaikka mitä. Kaikissa oli eritavoin maustetu liemet. Kurkkujen kera oli chiliä ja jos ilta olisi sattunut olemaan kylmä, ei siitä olisi ollut huolta… yksi kurkku suuhun ja jo lieskat olisivat lämmittäneet! Ai että tykkäsin! Kaikki herkkupöydän reseptit tulevat Satokausikalenterin sivuille lähiaikoina.
(Omenaviinietikka on muuten itsessään tällä hetkellä kovassa nousussa terveysvaikutuksiensa vuoksi. Rajamäellä onkin siihen oiva tuote: Pastöroimaton omenaviinietikka, jossa on inkivääriä ja kurkumaa. Laita sitä 2 tl lasilliseen vettä ja lisää 1 tl hunajaa. Ehkäisee mm flunssaa. Terveysvaikutuksia kerrotaan olevan paljon, mutta ne tarvitsevat kokonaan oman postauksensa.)
Saimme Samulin ja Lauran puutarhassa myös opastetun kierroksen. Oli tosi yllättävää miten pienellä alalla voi kasvattaa niin paljon kaikenlaista herkkua. Tuli oitis huono omatunto. En kasvata meidän pihalla mitään muuta syötävää kuin omenoita.




Samulin ja Lauran puutarha kukoisti! En ole koskaan ikinä nähnyt kenenkään kasvimaan tuottavan sellaisia juureksia, joita he nostivat maasta! Luoja! Porkkanathan olivat 30 senttisiä! Ja mikä oli niiden salaisuus? Kolme asiaa – lannoitus, kastelu ja sitoutuminen.
Viljelylaatikoissa oli käytetty GreenCaren Luomuruokamultaa. Uuden mullan ravinteet kestävät noin kuukauden, jonka jälkeen on aloitettava lannoitus…. Tsadaa, eipä ihme, etteivät vähäiset kokeiluni ole onnistuneet. Lannoitus on jäänyt tekemättä.
Kysyin, paljonko aikaa kaikkeen menee ja vastaus yllätti. Muutama viikonloppu jolloin huhkitaan kunnolla ja perustetaan penkit, kylvetään siemenet ja istutetaan taimet ja lisäksi joka toinen ilta puolituntia kastelua, joka käy meditaatiosta. Olin kyllä niin valmista kauraa siinä vaiheessa.



Sain inspiraation ja päätin oitis ryhtyä suunnittelemaan kasvimaata ja päätin rakentaa orangerian. (No se siis on kasvihuone, mutta ihana Juha Metsäportti, joka suunnitteli meidän pihan, käytti ainoastaan sanaa orangeria ja olen jättänyt sanan pysyvästi sanavarastooni, koska se kohottaa kasvihuoneen välittömästi arjen yläpuolelle johonkin ihanaan ja kauniiseen) Kun pääsin kotiin, kerroin suunnitelmani Jarille, joka katsoi minua hitaasti ja sanoi: jokaisella on omat juttunsa. Ei kukaan ehdi kaikkea. Ymmärsin pointin. Olin kaksi kuukautta kesällä poissa kotoa….
Juhlat jatkuivat grillattujen rapujen herkuttelulla ja tikkakisalla, jossa olin ensimmäisen kierroksen ykkössijalla mutta toisella kierroksella systeri tuli ja voitti minut. Joukon parhaat – Sumarin siskokset! Just hyvä!
Herkulliset juhlat päättyivät Annin Uunissa –blogin Annin loihtimaan ihanaan punajuuri-suklaa –kakkuun, jossa maistui myös vadelma. Se on selkeästi uusi hittileivonnainen. Siinä yhdistyi kaikki – pieni suola, kirpeys ja ihana syvä suklaan maku, sekä vihannekset. Bravo!
Hanna
Muista tehdä omenaviinietikkapostaus! Odotan mielenkiinnolla -koska onhan se helpompaa lukea blogista kuin itse etsiä tietoa. 😉
Hahahah! oon kokonaan unohtanut! Hyvä muistutus, kiitos! Blogit on oleet vähän tuuliajolla, kun niin kova kiire! Nyt täytyy alkaa tykittää!
Hanna
Sama ongelma itsellä, blogi laahaa kuin mikäkin. Ehkä jonain päivänä. 🙂