Joulustressi, joululounas, osteopatia ja suolavesikellunta!

Joulu tulee! Jippiii! Paitsi, että joulu on ihana, niin mun on pakko myöntää, että stressaan sitä aivan älyttömästi aina. Ehdinkö kaiken? Onko kaikkea riittävästi? Onko siistiä? Maistuuko kaikki hyvälle? Onko jokaiselle tasapuolisesti lahjoja? Joo joo – mä tiedän jokaiseen väittämään vastaväitteen mutta mä en osaa ottaa rennosti. Yritän ihan hitokseen, mutta vaikeeta on!

Selasin yhtenä päivänä Pinterestissä kuvia, jotka kuvaavat mun täydellistä joulua. Ei mitään mahdollisuutta toteuttaa niitä kolmessa päivässä. Mietin ja totesin, että kukaan ei varmaan jää kaipaamaan mun unelmien piparkakkutaloa tai punavalokoista täydellistä red velvet kakkua. Mutta tänään toteutin kyllä lähes pakkomielteisesti kaksi joulukranssia, joita niitäkin ilman olisi varmaan voinut tämän joulun viettää.

Meidän joulumenu on kuitenkin helppo. Kaloja, jotka saa valmiina kaupasta, Ritva-siskoni tekemää lasimestarin silliä, kaupan pateeta ja kuoriperunoita (ehkä myös Skagen röraa). Pääruokana on savustettua peuranpaistia, riistakastiketta, imellytettyä perunalaatikkoa, lanttulooraa ja Hasselbackan punajuuria. Jälkkäriksi on kakku. Helppoa siis. Lounaaksi syödään ihanaa, äitini reseptillä valmistettua lihapiirakkaa ja buljonkia.

Olen jo kahteen kertaan päässyt maistamaan perinteisiä joulupöydän herkkuja. Ensimmäisen kerran Eckerön M/S Finlandialla ja sitten viime tiistaina legendaarisella Kalastajatorpalla. Pyöreän salin joululounas notkui huolellisesti valmistettuja joulumakuja. Torpan pyöreä sali on niin hieno ja jotenkin niin legendaarinen. Siellä on vietetty missikisoja, kuvattu elokuvia ja ennen kaikkea, siellä söin illallista lakkiaispäivänäni kauan sitten. En unohda sitä iltaa koskaan se oli oman elämän alku. Koulu oli takana ja elämä edessä. Missään sitä ei olisi voinut hienommin viettää kuin juuri Torpalla!

Keskiviikkona ja torstaina oli kuvauksia ja kun vasta maanantaina olin tullut kotiin Espanjasta, pää oli kuin karuselli. Päivät sekosivat keskenään ja perjantaina stressi olikin päästä nappaamaan ihan tosissaan kiinni minusta. Päätin torjua sen viettämällä päivän ikään kuin kokonaan itselleni.

Menin aamulla osteopaattiseen hierontaan. Se on tällä hetkellä yksi parhaista asioista mun elämässäni. Sami Ruotsi saa mun kehon kivuttomaksi, rennoksi ja joustavaksi, mun syke laskee ja niinpä minä tälläkin kertaa nukahdin autuaasti hänen käsittelyynsä. Näin unia siinä hoitopöydällä.

Sitten jatkoin rentoutumista rentoutuskellunnassa, johon sain viime jouluna lahjakortin. Mun elämä on niin hullua, etten ole voinut lunastaa lahjaa aiemmin tänä vuonna, mutta tämä hetki olikin sille kaikkein paras ja ihanin. Kysymys on siis siitä, että ihminen menee kelluntatankkiin kellumaan kehonlämpöiseen suolaveteen tunniksi. Mukaan ei tarvita mitään, vedessä kellutaan alastomana. Pyyhkeet, shampoot ja kaikki muu kuuluu hintaan.

Koko homma hiukan jännitti, en oikein tiennyt mitä odottaa. Mutta näin se meni:

Astuin sisään äärettömän kauniisiin Floatin tiloihin Iso Roobertinkadulla ja minut ohjattiin omaan kelluntahuoneeseen, jossa oli kelluntatankki ja suihku. Tankki oli suuri, paljon suurempi kuin odotin.

Tankki on jotenkin kreisi sana, mutta sehän se on. Valkoista muovia oleva tankki, jonka pohjalla on ehkä puoli metriä (tai vähemmän) voimakkaan suolaista kelluttavaa vettä.

Astuin tankkiin korvatulpat korvissa (talon puolesta) ja veden lämpötila oli täydellinen. Suljin tankin oven, ja aloin kellua. Koska olin nukkunut juuri hieronnassa, olin varma, etten rauhoitu ja tunnin kellunta oli ajatuksena oikeasti ihan mahdoton. Ajattelin, että kellun viisi minuuttia ja sitten vaan lähden. En uskonut kykeneväni tähän kellumishommaan ollenkaan, vaikka nukahdan aina helposti paikkoihin, jossa ei voi tehdä mitään, kuten tietokonetomografiaan, hammaslääkäriin, kampaajalle jne. nyt olin kuitenkin varma, että tunti tankissa tuntuisi vuorokaudelta.

Aluksi tankissa soi hiljaa spa-musiikki, mutta pian se sammuu. Sammutan myös sinisen terapiavalon ja olen täydellisessä pimeydessä ja hiljaisuudessa. Koetan saada aikani kulumaan ja ryhdyn suunnittelemaan joulun kalapöytää. Pääsen kohtaan: osta mätiä, smetanaa ja sipulia. Se on ensimmäisenä listallani. Sitten herään, kun käteni nytkähtää, kuten raajat unissa joskus nytkähtelevät. Aloitan uudelleen mätiä…No niin, nukuin siis koko tunnin! Herään siihen, kun musiikki alkaa jälleen ystävällisesti soida kertoen minulle, että viiden minuutin kuluttua täytyisi nousta tankista suihkuun.

Aivan ihana paikka. Lähden kotiin onnellisena ja rentoutuneena valmistautumaan tuotantoyhtiön pikkujouluihin.

Juhlat alkavat peliluolassa, jossa on parikymmentä flipperiä! Pelasin kuin viimeistä päivää! Täydellinen vastakohta kellunnalle ja hieronnalle, mutta jäätävän hauskaa. Ja kuinka upeita vanhat flipperit ovatkaan! Uuuh! Peliluolasta jatkoimme illalliselle, jossa istuin yllättävässä ja ihanassa seurassa ja söin mm. savustettua karitsan fileetä.

Niin vieri perjantai kokonaan omaan piikkiin kaikessa ihanassa ja hauskassa. Eilen sitten vähän stressiä ja varmaan tänään lisää. Kai tästä joulusta taas selvitään. Juuri nyt tuntuu siltä, että ei mitään ongelmaa. On ihana saada kaikki lapset, näiden puolisot, pieni lapsenlapseni ja yksi ihana koira kylään. On upeaa, että on olemassa kokonaine perhe. Siitä olen suunnattoman kiitollinen.

Hyvää joulua kaikille ja ihanaa viikkoa myös teille, jotka ette vietä joulua.

Tänään sunnuntaina 22.12. alkavat päivät jälleen pienin kukon askelin pidentyä. Ennen kuin huomaammekaan, päivissä on valoa. Olkoon sitä myös kaikkien mielissä.

Rakkaudella Hanna

❤️