Vaalit tulevat – oletko valmis?
Huomenna teen sunnuntaikävelyn vaaliuurnille, enkä vieläkään tiedä minkä numeron piirrän äänestyskorttiin. Koskaan aiemmin ei päätös ole ollut yhtä vaikea. Ja sama ongelma näyttää olevan monilla. Eilen, luultavasti TV-uutisten gallupissa (olin puoliunessa telkkarin äärellä) lähes jokainen haastatelluista kertoi, ettei ehdokkaan valinta ole koskaan aiemmin ollut yhtä vaikeaa. Puolueellakaan ei ole samalla tavalla merkitystä, kuin ennen, nyt haetaan ehdokasta, persoonaa, jonka arvot ja aatokset ovat itselle oikeat ja sopivat.
Kun katselen vaalimainoksia, minulle tulee niistä kaikissa sama fiilis – ”kunhan puhut, että saat ääneni, lopulta sinua kiinnostaa vain se, että pääset ajamaan omaa etuasi” Sellaisenahan politiikka todella usein näyttäytyy.
Vaalien alla luvataan yhdeksän hyvää ja kahdeksan kaunista, mutta kun itse alan tutkia mahdollisuutta lupausten toteuttamiseen, ei tarvitse kuin puhaltaa kevyesti glitteriä pois lupauksen pinnalta ja näkee lupausten toteuttamisen mahdottomuuden. Ja sitä ehkä eniten ihmettelenkin, kuinka ihmiset ovat niin tyhmiä, että uskovat kaiken, mitä heille luvataan. Kyllähän se houkuttelevaa olisi, jos voisi maksaa vähemmän veroja ja samalla saada enemmän ja parempaa terveydenhoitoa, vanhustenhoitoa, koulutusta, parempia teitä, suurempaa palkkaa, enemmän lomaa, suurempaa eläkettä, ilmaista koulutusta, lastenhoitoa…. Kuinka paljon kertomuksia olenkaan kuullut näissä vaalipuheissa siitä, mihin rahat oikeasti menevät ja kuinka joku muu sitä saa, kuin se kenelle se oikeasti kuuluisi – sinulle!
Kun katson taaksepäin, näen edellisten vuosien lupausten antajien kähmintää loputtomasti. Omaan pussiin pelataan ja omaa etua ajetaan monella eri tavalla. Valta ja raha houkuttelevat ja muuttavat ihmistä.
Eräs ehdokas sanoi haastattelussa, että yrittäjän elämä on tehty liian vaikeaksi, koska verotus on niin korkea. Että onhan se mahdotonta, kun jonkun kuukauden verot ovat suuremmat, kuin saman kuukauden tulot. Vaaliteeseissään hän kertoo ymmärtävänsä ison rahan liikkeet. No terve – ei ihan vakuuta. Mutta varmaan joku tämänkin ihmiset juttuihin uskoo kuin pukki suuriin sarviin ja numero piirtyy korttiin.
Huvittavimpia TV:ssä ja somessa pyöriviä mainoksia ovat ne, joissa ehdokas yrittää olla energisen vakuuttava ja vähän vihainen. Ei niitä ihan Putouksen hamoista erota. Kuulen kuinka mainoksen ohjaaja koettaa saada ehdokkaaseen vimmaa. 50:nen oton jälkeen viimein tuntuu siltä, että nyt sitä oli tarpeeksi, vaikka otoksesta paistaa jo surkea väsymys ja yrittämisen pakko.
Vaikea on tilanne. Mutta aivan pakko on äänestää. Se tärkeämpää nyt kuin koskaan ennen. Tulevaisuudessa päätetään niin tärkeistä asioista, ei vain niistä jotka koskevat oman maan asioita, vaan myös koko maapalloa koskevia suuria asioita. Ei maailma rajoitu vain oman tai toisen maan valtionrajaan. Maapallo on kaikille yhteinen. Tästä tulee pitkä päivä, toivon että löydän luottamuksen arvoisen ehdokkaan, jota kiinnostaa tämä maa, sen asukkaat ja maailma enemmän kuin oma pyöreä ja kultainen napa.
Hanna
Sama huomio, on vaikea löytää sopivaa ehdokasta ja samaa olen kuullut muilta. Minulle se ei kyllä ole uusi tilanne. Lähes aina on ollut vaikea löytää sopivaa ehdokasta.
Siitä olen eri mieltä, että tämä olisi henkilövaali. Lopulta se on aina puoluevaali, jossa annettu ääni voi lopulta nostaa valtaan jonkun ihan muulla tavoin ajattelevan. Siksi puoluetta pitää myös ajatella. Minuun on näissä vaaleissa vedonnut Perussuomalaisten vaalimainos ja sopivan ehdoonkaankin tietäisin. En aio heitä kuitenkaan äänestää, koska en halua tukea puoluetta.
Tekstissäsi oli hyvin kuvattu ylisuuria lupauksia ja miltä tuntuu, kun huomaa ne mahdottomiksi. Tämä on ylisanojen aikaa ja ylipositiivista aikaa, jossa reaalitilanteissa syntyvä pettymys ja jatkokysymykset halutaan jättä huomiotta. Ylipäätään vaikeat ja negatiiviset asiat halutaan työntää syrjään.
Olin viime viikolla työni puolesta koulutuksessa, jonka sisältö oli ohjata meitä ottamaan enemmän huomioon ”asiakkaiden” vaikeuksia. Samalla jätettiin ihan huomiotta ne seikat, jotka ovat meillä esteenä. Ryhmätyöskentelyssä nämä seikat olivat kaikkien mielessä, mutta jonkin itsesensuurin kautta niitä ei olisi haluttu näkyviin. ”Ei niin voi kirjoittaa” Sen sijaan tapana on vastata passiivisuudella. Ja siksi tärkeät asiat eivät etene. Olen miettinyt näitä juttuja paljon ja saimme kirjoitettua ryhmässä myös esteet näkyviin. Uskon tällaiseen toimintamalliin, vaikka se on raskasta ja minun roolini on raskas.
”Sen sijaan tapana on vastata passiivisuudella” hieno oivallus ja tuttu tilanne. Minulle raskaiden asioiden julkituominen on äärettömän vaikeaa. Olen siinä huono, mutta tiedostan sen ja koetan opetella sanomaan myös ikäviä asioita. Paljon on kiinni siitä kuinka asian esittää ja muotoilee. Ja myös siitä että sanoo asiat kyllin ajoissa. Patoutunut ikävä asia turkahtaa yleensä ikävällä tavalla, mikä ei edistä mitään.
Ja totta – puolue on otettava huomioon äänestyksessä myös.
Hyvää vaalipäivää!
Hanna
Eduskuntavaalit eivät valitettavasti ole henkilövaalit. Kyllä siellä on sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto. Eli puolue kuitenkin loppupeleissä ratkaisee ja sen kelkkaan on mentävä vaikka oma ajatus olisikin jotain muuta. Vaikka olisi kuinka fiksu ja filmaattinen niin ei eduskunnassa yksilö paljoakaan pysty vaikuttamaan.
Käyn aina perinteisesti varsinaisena vaalipäivänä äänestämässä ja se on huomenna, enkä vielä tiedä minkä numeron lappuuni raapustan. Henkilön tietäisin, mutta edustamansa puolue vähän tökkii. Mutta viimeistään siellä kopissa sitten ”harkitun” päätökseni teen. Onneksi tää hössötys taas kohta on ohi ja valitut voivat ruveta pyörtämään lupauksiaan, tyytymään siihen mitä edustamansa puolue sanoo. Lupaukset ovat sitä luokkaa ettei niitä oikeesti kenenkään kuulu uskoa. Jos vähänkin on perillä edes oman taloutensa hoitamisesta, niin on helppo käsittää, että kun johonkin lisätään niin se on jostain poissa ja rahaa on joku määrätty määrä jaossa. Tärkeysjärjestykset täytyisi pitää mielessä ja niissä inhimillisyys on kova sana. En väitä, että helppoa on valtakunnan talouden hoito ja päätösten tekeminen, mutta katteettomat lupaukset, joihin tuskin ehdokkaat itsekkään uskovat, voisi jättää kertomatta.
Näin tämä on ollut ja vissiin tulee olemaan. Eekäkö vaaliuurnille täyttämään velvollisuutensa ja oikeutensa!
Totta turiset Arja L. Niinhän se on että puolueellakin on vahva merkityksensä. Tämä on ihana paras:
”Lupaukset ovat sitä luokkaa ettei niitä oikeesti kenenkään kuulu uskoa.” Just näin! ja kohta uurnille!
Hanna
Kkävin ennakkoäänestämässä eka päivänä (varmuudenvuoksi jos kupsahtaa ennen varsinaista vaalipäivää).
Olen nuorten vaaliehdokkainen kannalla, nyt on saatava uutta verta kehiin.
Jassu!
”Jos kupsahtaa…!!! hahahah! Voi mahotonta! Mutta joo – nuorta verta kehiin – samaa mieltä. vanhat turjakkeet ovat jo liiaksi ryvettyneet ja kabineteissa istuneet!
Hyvää vaalipävää!
Hanna