Läheisten tyttöjen isä, hyvä ja rakas ystäväni, Avicii, Olli Lindholm, Matti Nykänen… Monta shokkia ja järkytystä. Ihmisiä, jotka ovat eri syistä menehtyneet äkkiarvaamatta, ilman ennakkovaroitusta erilaisista syistä, mutta kaikki ennen vanhuutta. Se koskettaa ja väkisinkin saa minut ajattelemaan kuolemaa. Ja omaa kuolemaani. Ja heti sen jälkeen omaa elämääni, johon kiihkeästi haluan takertua. Ajatuskin siitä, etten näkisi kuinka omat lapseni pärjäävät elämässään ja etten näkisi lapsenlapseni varttuvan (ja ihan ensiksi syntyvän tulevana kesänä!) jo ajatuksena kylmää. Mutta mitä voin tehdä itse, että saisin olla täällä nauttimassa tuosta kaikesta mahdollisimman hyvässä kunnossa, mahdollisimman kauan?
Tavallaan vastaus on helppo – periaatteessa kaikki tieto on päässäni. Tiedän mitä tulee syödä ja olla syömättä, paljonko liikkua ja nukkua. Mutta entäpä jos sisuksissani tapahtuu asioita, joista minulla ei ole aavistustakaan? Diabetes? Suonia tukkiva rasva? Verenpaine? Joku salakavala kasvain, joka ei näy eikä tunnu.
Kun pari yötä valvoo näissä ajatuksissa olisi pakko lähteä lääkäriin. Mutta minne? Kenelle voisin sanoa vaan, että hei kuule, voitko skannata mut vaan ihan varmuuden vuoksi, että tietäisin olevani suhteellisen ok ja huoleton?
Yhteistyö Mehiläisen kanssa tuli kohdallani juuri täydelliseen hetkeen. En tiennyt mitään Huoleton-terveystarkastuksesta, joka on Mehiläisen valmiiksi räätälöimä terveystarkastus. Ajattelin heti virheellisesti, että se olisi mielettömän kallis ja yllätyin, kun hinta olikin vain 109 € ja siihen sisältyy laajat laboratoriotutkimukset ja tunnin vastaanotto hoitajan kanssa. Homma toimii niin, että varataan aika terveydenhoitajalle ja käydään laboratoriotutkimuksissa vähintään viittä arkipäivää ennen terveydenhoitajan, jotta koetulokset ehtivät tapaamista valmiiksi ennen. Kokeisiin voi mennä mihin tahansa Mehiläisen laboratorioon ajanvarauksella, ja useimpiin myös ilman ajanvarausta.
Ennen kokeita ei tarvitse paastota tai muutenkaan valmistautua. Kaikki sujuu siis varsin kätevästi. Minulla aikaa kului viisitoista minuuttia keskellä päivää Töölön Mehiläisessä. Laboratoriossa otettiin verta verikokeita varten kyynärtaipeesta ja ikuisena kipupelkääjänä olin kiitollinen siitä, ettei koe tuntunut edes nipistyksenä.
Latasin puhelimeeni OmaMehiläinen-sovelluksen ja aika pian sinne alkoi tippua verikokeiden tuloksia. Yllätyksekseni sinne oli myös kirjautuneet aiemmat käyntini Mehiläisessä. Se olikin kiva juttu, koska en tuppaa muistamaan lääkärien nimiä ja koska käyn tietenkin mielelläni aina samalla lääkärillä, voin helposti tarkistaa, kenen luona olen käynyt.
En ryhtynyt itse sen kummemmin tutkimaan tuloksiani, vaan odotin tapaamistani työterveyshoitaja Tiina Haaviston kanssa, jonka luona tunti vierähti nopeasti. Kävi ilmi, että kaikki koetulokset olivat hyvät! Olen siis terve kuin pukki! Mahtavaa.
Kaikki ei kuitenkaan ollut kunnossa. Teen liikaa töitä ja laiskottelen liian vähän. Tietenkin tiesin sen itsekin. Mutta kun lempeästi jutteleva terveyden ammattilainen huomaa asian ja kertoo sen minulle, asia konkretisoituu, eikä sille voi enää viitata kintaalla.
Toinen asia on verenpaine. Hän mittasi ikävät lukemat. Yläpaine 157 ja alapaine 97
Tämänkin asian tiesin. Minulle on huomautettu asiasta useita kertoja ja viimein viime kesän lopulla uskoin asian ja kävin tutkimuksissa. Lääkkeet määrättiin ja aloin ottaa niitä kiltisti. Paineet putosivat heti hyviin lukemiin. Mutta sitten lääkkeet loppuivat… no niin ihan perus juttu – hae lisää. En ollut saanut sitä aikaiseksi. Aika vikkelään tarkastuksen jälkeen painuin apteekkiin ja nyt se asia on kunnossa. Verenpaine on vaarallinen asia. Se ei tunnu, se on salakavala ja se voi lyhentää elämää tuntuvasti aivan yhtäkkiä…
Terveydenhoitajan kanssa keskustelu oli hyväksi. On hyvä, kun joku kuuntelee tarkalla korvalla ja aistii asioita, joita ei itse tule ajatelleeksi. Se on yksityisyrittäjälle tai muuten työterveyshuollon piiriin kuulumattomalle tärkeä juttu. Koomista taas oli se, että huomasin valehtelevani tapaamisessamme. Hoitaja kysyi, kuinka usein syön kalaa. Mutisin jotain kahdesta kerrasta viikossa, koska tiedän että niin olisi hyvä. Mutta se oli kyllä emä vale. Syön kalaa ehkä kerran kuussa, jos on pakko. Olen lipsunut ruokavaliossani muutenkin. Nauratti kotona, kun mietin asiaa. Mutta siitäkin seurasi hyvää. Nyt on kalaa vähintään kaksi kertaa viikossa lautasella!
Kun lähdin kotiin, oli kevyt kiva olo. Onnekseni kaikki muu oli kunnossa paitsi asiat, jotka jo tiesin, mutta joille en tehnyt mitään. Nyt teen. Alan määritellä vapaa-aikaa ja laiskotella. Kuulostaa jopa perin houkuttelevalta. Teen myös toisen asian, ostan miehelleni lahjakortin Huoleton-terveystarkastukseen. Se on oikea rakkauslahja. En halua edes kuvitella elämääni ilman häntä.
Pidetään huoli itsestämme!
💚
Hanna
Oivallinen kirjoitus! Suomalaisten pitäisi ottaa tavaksi käydä vapaaehtoisesti terveystarkastuksessa tasaisin väliajoin.