Aikamoista haipakkaa on ollut viimeiset viikot. En ole kyennyt päivittämään blogia tarpeeksi. Se rassaa mieltä, mutta sille ei voi enää mitään, joten nyt ei auta muu kuin katsoa eteenpäin ja antaa sormien tanssia näppiksellä! Ja ilolla sen teenkin.
On ollut mahtavaa, vaikka vähän uuvuttavaa. Nyt on olleet kaikki ammattini käytössä yhtä aikaa. Olen kirjoittanut lehtijuttuja, tehnyt TV-työtä, juontanut, luennoinut, ollut kokki, ollut kirjanpitäjä, vaimo, äiti, kaveri ja en tiedä mitä muuta. Yhdessä vaiheessa ajattelin, että kuukahdan niille sijoilleni, mutta vielä mitä – hakuna matata, ei huolen häivää, kaikki on oivallisesti ja on ollut kivaa.
Kaikki muu touhu on ollut tuttua, paitsi uuden TV-sarjan tekeminen uusien ihmisten ja uuden asian parissa.
Varmaan jokainen suomalainen tietää Mitä tänään syötäisiin TV-ohjelman, joka tulee päivittäin Maikkarilta ja kestää 1,5 minuuttia. Nyt olen mukana tekemässä uutta Mitä tänään syötäisiin? Perjantai -ohjelmaa, joka on puolen tunnin ohjelma perjantaisin Maikkarilla klo 18.30
Ohjelmassa Harri Syrjänen kokkaa herkkuja yhdessä viikoittain vaihtuvan vieraan kanssa ja minä haastattelen samalla vierasta. Sen lisäksi ohjelmassa on aina Alex Nurmen ja Linnea Vihosen supervinkit ruuanlaittoon ja insertti, jossa esitellään joku kiinnostava ruokaan liittyvä paikka, ravintola, leipomo, juustola, perunatila tai vastaava. Pääsemme myös näkemään paikkoja, joihin kuluttajat eivät tavallisesti pääse.
Studio-osuuksia, joissa kokataan, tehdään useampi jakso päivässä ja jos päivät ovatkin hiukan uuvuttavia, niin kaloreita saa kyllä tarpeeksi henkensä pitimiksi, siitä voitte olla varmat.
On kiinnostavaa huomata kuinka paljon vieraan energia vaikuttaa aina ohjelman lopputulokseen. Jokainen jakso on siksi erilainen. Ihmiset ovat minusta ylipäätään kiinnostavia ja yllättäviä. Se tekee ohjelman tekemisestä erityistä. Puhumme heidän kanssaan enimmäkseen ruokaan liittyvistä asioista tietenkin. Ja kuulemme kiinnostavia yksityiskohtia ihmisten ruokamieltymyksistä ja –tavoista.
Tehdas-ja ravintolakäynnit ovat toistaiseksi olleet äärimmäisen antoisia. Olen popsinut osterita Turussa ja Helsingissä, nähnyt kuinka maitoa pakataan ja sushia tehdään koneilla ja vaikka mitä. Viime viikolla hämmästelimme jäätelön valmistusta ja ai ai ai tapahtui myös pieni äksidentti. Mutta ehkä jokaisen on se koettava ja koska olen hiukan myöhään kypsyvää sorttia asia tapahtui minulle vasta nyt. Kieleni jäi kiinni jäiseen metalliin, lapsena osasin näemmä pitää kieleni kurissa!
Kävi siis niin, että jäätelötehtailija tarjosi minulle lusikallisen jätskiä ja lusikka oli ollut pakkashuoneessa ennen uppoamistaan jäätelöpakkauksen herkulliseen sisältöön. Kun se sitten saavutti ahnaan kitani, päätti se myös pysyä sillä, tarraten kieleeni täydellä voimalla. Ja koska olen nopea ja lisäksi sitä mieltä, että päätän itse mikä suuhuni kiinnittyy, riuhtaisin lusikan salamavauhtia irti kielestä… No siinähän kävi niin, että mukaan meni myös kerros kieltä. Aaaaarghhh! Hitokseen sattui. Mutta vedin vaan ihan coolina ja sanoin, ettei paljoakaan sattunut. Kun sitten illalla söin kotona päivällistä, olisin voinut sitä valmistaessani ymmärtää, että mieto sosekeitto olisi sopinut tilanteeseen paremmin, kuin tulinen kana. Mutta kieli terävänä jo. Se on semmosta.
Tässä viime perjantain jakso ohjelmasta. Siinä teemme Hasselbackan-perunavuokaa, Broileribruschetat ja Matcha-tiramisua Hanna Jensenin kanssa. Ja ensiviikon perjantaina taas uusi jakso! stay tuned!
Iloa päivään!
Hanna
Odotan mielenkiinnolla! Postauksesi muotoilusta pystyi päättelemään paljon…vieraiden energioista.😉😁 Jännä nähdä näkyykö asia ilmeistäsi, vaikka tuskin, olethan ammattilainen.
Saako kysyä miksi Ella on mukana? Hän tuntuu, anteeksi vaan, olevan omassa genressään jo tätä ryhmää joka näkyy KAIKKIALLA, KOKO AJAN..😶
Hei Piia!
Kiitos viestistäsi! Kaikki vieraat ovat mielestäni olleet aivan ihania. Tarkoitan sitä, että ohjelman syke muuttuu aina haastateltavasta riippuen. Se vaikuttaa myös omaan energiaan. Rauhallisen ihmisen seurassa rauhoittuu ja pirskahtelevan seurassa taas kupliva energia ikään kuin ruokkii omaa olemista.
Varmasti Ella on esillä paljon, kun juuri nyt TV:stä tulee hänen ohjelmansa Merkkien salat. Lisäksi Ella on varsin hurmaava persoona.
Me halusimme hänet ohjelmaan kertomaan hiukan italialaisen ja suomalaisen ruokakulttuurin erosta.
Hanna
Pitääkin taas kattoa näitä jaksoja netistä. Pari jo katsoin ja pidin kyllä, mukavan leppoisa ohjelma. 🙂
Miten tuollaiseksi moniottelijaksi tullaan? (Kokiksi tai kirjanpitäjäksi minusta ei ole, mutta monipuolinen kirjoittaminen ja luennointi kuulostaa ihan unelmalta.) Olen viime aikoina lueskellut Satu Rämön tuotantoa, ja hänestä mietin ihan samaa. Minäkin tahdon monelle areenalle! 🙂 Ensi hätään lainasin Satun kirjan Unelmahommissa, katsotaan, johtaako se mihinkään.
Tsemppiä viikkoon!
Hahahha! Kai se on niin, että kun ei opiskele mitään, oppii kaikenlaista monilta aloilta? Ja tarttuu tilaisuuksiin. Sanoo KYLLÄ useammin kuin ei. Ehkä hiukan rohkeutta ja paljon uurastusta.
Tsemppiä Ode!
Hanna
Tänään alkoi perunoitten istutuskausi. Ensimmäinen lohko on nyt todettu istutuskuntoiseksi ja kynnetty. Huomenna istutetaan. Ollan hyvin aikataulussa… Onneksi en siis puhunut läpiä päähäni jakson 3 perunatilainsertissä.
Jeeeee! Loistavaa Tommi! Ja meillä on kohta kananmunat popsittu, joten voidaan siirtyä pottukauteen! 🙂
Ihanaa kuulla että aikataulu pitää!
Hanna
Hienoa jos kanamunat ovat tehneet kauppansa! Odotellaan sitten vielä vähän aikaa varhaispottusatoa! Olet tervetullut hakemaan maistiaisia, jos liikuskelet täällämain ennen juhannusta.
Aiai et tiiä mitä lupaat! Kyllä olen sellainen potun purija ettei rajaa!
Hanna