Vauva lentokoneessa! Tässä sitä mennään kuulkaa nyt jännän äärellä! Olen lentokoneessa ja samalla reissulla suorittaa ensimmäistä ulkomaanmatkaansa pikkuinen tyttärenpoikani Morris. Hän tekee matkaa äitinsä sylissä ja onneksi enimmäkseen nukkuu ja naurelee. Kaikki tietävät kuinka kauheaa on, jos pieni vauva syystä tai toisesta parkuu koko reissun. Tai vaikka vain pienen hetken. Äiti tietää, että se ärsyttää muita matkustajia, ja se hermostuttaa, mikä ei suinkaan paranna tilannetta. Mutta toistaiseksi kaikki on hyvin!
Lento lähti kuudelta aamulla ja kentällä oli oltava neljän huudeilla. Morris päätti olla ajoissa hereillä ja avasi silmät kotona jo 2.30 Sen jälkeen ollaan eletty pientä jännitysnäytelmää. Että nukkuuko eller inte. No on nukkunut hiukan, valvonut tyytyväisenä paljon ja kitissyt vähän. Mutta tavallaan hän on pitänyt äitinsä valmiustilassa koko ajan. Kirsikka lähettääkin terveisiä kaikille niille, jotka sanovat, että vauvan kanssa on niin helppo matkustaa, kun ne vaan nukkuu. Hän epäilee, että he ovat niitä samoja tyyppejä, jotka sanovat, että pikkuvauvat ylipäätään vain syövät ja nukkuvat.
Kovaa kirkuva lapsi lentokoneessa on joka tapauksessa karmea piina ihan kaikille. Mutta aivan turhaa siitä on mitenkään hermostua. Jokainen vanhempi tekee varmasti kaiken voitavansa, että lapsi olisi tyytyväinen eikä tyytymättömyydellään häiritsisi ketään. Oma tapani välttyä mahdollisilta häiriöiltä on kuunnella omaa lempimusaa kuulokkeista. Volyymia voi nostaa samaan tahtiin kuin melu ympärillä yltyy.
Lentokoneessa on aina monenmoista matkustajaa haasteineen joten joustavuutta vaaditaan kaikilta. Mutta ai että onhan sitä olemassa niitä juttuja, jotka jotenkin riipivät! Tässä pikku luettelo
Repusta päähän. Reppuihmiset unohtavat usein repun ulottuvuuden ja kun reppuihminen kääntyy, saa penkillä istuja pamauksen. Pum – repusta päähän
Matkalaukusta päähän. Kaikilla on kiire ottaa laukku hattuhyllyltä, noh sehän olikin vähän painava! Hups laukusta päähän!
Ostin exitpaikan, voidakseni pitää jalat suorassa. Hups – siihen tuleekin jaloittelemaan joku, joka ei jaksa istua. Käääk! Mene pois! This is my space!
Nukun paikallani, silmikko on silmilläni. Vieressäni istuu minulle tuntematon ihminen. Hänen kaverinsa toisaalta koneesta tulee juttelemaan ystävälleen. Tietenkin minun ylitseni. Nouuuu, etkö näe, että nukun!
Aaaapuaaa – minne mun selkänoja katoaa? Ahaa takana istuva henkilö nousee ylös ja käyttää siihen käsiään eli kiskoo itsensä ylös mun selkänojasta.
Pum. Pum. Pupumpum. Hytkyn – koska takana istuva potkii selkänojaani. Ai että.
Huh perillä! Ryysis! Laukusta päähän, repusta päähän, varpaat jonkun toisen kenkien alla. Auts auts.
Mutta mitä NYT tapahtuu? Rynnistys takaa kohti etuovea! Pois alta, täältä tullaan! Ohituksia!
Se on semmosta! Mutta perillä odottaa loma ja valo!
Terveiset ilmasta!
Hanna ja lapset
❤️
Hei, mukavaa matkaa siellä jossain!
On taas ihan pakko kommentoida, kun tuli niin elävästi mieleen oman pojan ollessa vajaat kolme vuotta ja lähdimme pitkälle lennolle Thaimaahan. Niitä jengin ilmeitä, niin selvästi kärsiviä, ennen kuin matka ehti edes alkaa. Hah, kun nauratti, me tunnettiin meidän muksu, eikä hän ollut ekaa kertaa lentokoneessa, ei ollut koskaan aiheuttanut häiriötä, siksi uskallettiin pitkälle lähteä. Ja voi että, lentohan lähti tosi myöhään ja kun koneessa valoja himmennettiin, meidän lapsonen nousi tuolille ja katsoi koneen takaosaan todeten, että miksi kaikki täällä nukkuu, kun täällä on niin mukavaa. Hän matkan aikana sulatti kyllä muutamat sydämet, kuka alkoi kaipaamaan lapsenlapsiaan, lentoemäntä omaansa, joka muuten tuli kysymään että haluisiko hän käydä ohjaamossa, ujo poikamme halusi ja yksinoikeudella lentoemännän kanssa teki sinne vierailun. Ai että, ihania muistoja! Lokoisalta näytti myös Morriksen elo ja olo!
Joo – toi on just perus juttu. Naama nyttyrällä jo valmiiksi. Se on aika kurjaa kyllä. Ja pääsi ohjaamoon! Sinne MÄ halusin!
Hanna
Sitten on niitä ihmisiä, jotka haluaa reklamoida, kun business-luokassa matkustava lapsi älämölöi.. ihan kuin niille lapsille ois joku oma ”osastonsa”.
Yleensä sylilapset istuvat siellä missä heidän vanhempansakin. 😉
Hienoa, että eka lento meni mallikaasti; Mamilla, Morriksella ja mummilla!
Voi maailma! – kuten mummillani oli tapana sanoa. Joistain ihmisistä oikea elämä on niin kaukana. Ja on syytä muistaa, että aina voi vuokrata yksityiskoneen, jos oikein koville ottaa! 😉
Hanna
Passenger shaming -tilillä Instassa on vielä paljon lisää tuohon yllä listattuun kauhujen kabinettiin.;)
APUA! Mä en voi mennä sellaiselle sivustolle! Sekoisin!
Hanna
Kerran Oulussa portilla jonossa kirkui pieni lapsi, ja tästäkin jutusta tuttu bloggaajamummi edelläni kysyi huutavalta lapselta, että mikä noin harmittaa. Lapsi ei huudoltaan kyennyt vastaamaan, tuskin kuulikaan, mutta epätoivoisen oloinen äitinsä vastasi, että se, että piti laittaa vaippa lennon ajaksi. Siihen tv:stäkin tuttu bloggaajamummi vastasi, että ”no sitten ymmärrän, minuakin harmittaisi!”. Minäpä veikkaan, että sitä äitiä helpotti se, että kanssamatkustaja tarjosi vähän ymmärrystä 👍
Tiiinaaa!! Apua – mä muistan tän tapauksen. Voi kuinka hauska kommentti!
Kiitos!
Hanna