Huh mikä päivä!

Tekee mieli huokaista että huh mikä päivä! Heräsin flunssaisena ja hitaana. Kaktus kiristeli kurkussa ja aamutuimaan oli sovittuna treeni ja PR-tilaisuus, mutta peruin molemmat ja latkin inkivääriteetä rauhassa ja koetin saada itseni johonkin kuntoon, ennen kuin lähdin palaveriin kalatukkuun.

piikikäs merisiili - tapasin sen ja mietin olinko ehkä niellaissutkin sellaisen piikeineen päivineen.
piikikäs merisiili – tapasin sen ja mietin olinko ehkä niellaissutkin sellaisen piikeineen päivineen.

Se oli huikeaa! Olen pian tekemässä yhtä projektia, johon äyriäiset oleellisesti kuuluvat ja sain kuulla niistä vaikka mitä. Ja sain pitää kädelläni merisiiliä. Oi että se oli söpö! Oletteko nähnyt elokuvan Herkullinen elämä (The hundred-Foot Journey) Siinä piikkisellä merisiilillä oli suuri merkitys. En syönyt sitä. En ole ikinä syönyt merisiiliä, enkä edes ehkä ikinä tule syömään sellaista, mutta se oli symppis piikkipallo. (Ehkä se oli aamulla kurkussani??)

Palaveri kesti odotettua pitempään ja jouduin rynnistämään Haglöfsin PR-tilaisuuteen. Mutta se ei mennyt ihan putkeen. Kiersin ympyrää Kehä kolmosen ja Tampereentien liittymissä sinne tänne vartin verran, koska en lue navigaattoria oikein. Tätä tapahtuu usein ja vihaan sitä. Jotenkin sössin risteyksen ja menen joko yhden liian myöhään tai liian aikaisin. Häpeän tätä faktaa. Etten siis osaa edes navigaattorilla perille. Mutta pahempaa oli tulossa. Tajusin tilaisuudessa, että myöhästyisin seuraavasta…. Jouduin lähtemään kesken pois, mutta ehdin nähdä viehättävän vapaalaskijattaren Jenni Kaipaisen, joka on ollut mukana suunnittelemassa Haglöfsille naisten malliston jonka toiminnallisuuteen ja naisellisuuteen on kiinnitetty erityistä huomiota.

Jenni Kaipainen Kuva: Harri Tarvainen
Jenni Kaipainen Kuva: Harri Tarvainen

Seuraavaksi Helsingin keskustaan Stockmannille. Perille onnistuin pääsemään mutkattomasti ja olin ajoissa paikalla. Liian ajoissa. Kello oli kolme ja tilaisuus alkoi klo 16.15…. Voitte varmasti kuvitella kuinka typeräksi tunsin itseni, lähdettyäni edellisestä paikasta kesken puheiden….huoh.

Stockmannilla on Brooklyn viikot ja sen tiimoilta olen käynyt tutustumassa Herkun, Delin ja nyt muodin tarjontaan kutsuvieraana.

Stockallahan on kautta maailman sivun ollut erilaisia teemaviikkoja eri maista ja varsinkin, kun olin nuori, ne olivat jotenkin spessuja. Miten minusta tuntuu, että ne ovat puuttuneet välillä? Vai eikö minulla vain ole ollut aikaa huomata niitä viimevuosina? Joka tapauksessa olen otettu siitä panostuksesta mikä siellä on tehty. Koko tavaratalon nimi on muutettu Brooklynniksi (Kahdella ännällä, kuten Stockmann ☺ ) ja nimi komeilee talon julkisivussa oikean nimen tilalla! Huikeaa. Nasta juttu on, että nyt aamupalan voi nauttia siellä aikaisin, jo seitsemästä lähtien Delissä ja tarjolla on tietysti bageleita ja kuppikakkuja. Herkku pursuilee aiheeseen liittyviä herkkuja, joskin minun makuuni ne ovat turhan makeita.

IMG_1856

IMG_2230

Tänään oli kuitenkin vuorossa muoti ja pakko sanoa, että nautin täysin siemauksin. Minulla on näytöstausta! Jo 14-vuotiaasta asti olin muotinäytösten pukijana ja tienasin kovat rahat. Sen jälkeen valvoin suuren mainostoimiston muotikuvaukset ja käytännössä asuin studioilla. Stailasin, järjestelin ja silitin. Sitten perustin PR-toimsiton, jonka suurimmat asiakkaat olivat vaatetusalan yrityksiä. Sitten vasta sisustuksen pariin televisioon. Ja samalla jätin näytökset ja muut, olin kurkkuani myöten niitä täynnä! Mutta muotia ja vaatteita rakastan. En ole kuitenkaan käynyt näytöksissä aikoihin ja nyt istuin siellä ja nautin ihanista vaatteista ja kauniista malleista, joista parhaat olivat täysin harmaantuneet ja selkeästi vanhempaa sukupolvea edustavat nainen ja mies. Niin tyylikästä tätä päivää.

Mallit lavalla
Mallit lavalla
Charmanttia harmaata
Charmanttia harmaata
Hänen mottonsa on: elät vain kerran!
Hänen mottonsa on: elät vain kerran!

Siinä istuessani olo jotenkin keveni. Olen ollut ahdistunut maailman tilanteesta, pakolaisista ja heidän kohtaloistaan, suvaitsemattomuudesta, omasta voimattomuudesta, liikennekuolemista ja maailman taloustilanteesta. Iloinen näytös sai kaiken hetkeksi mielestäni. Ehkäpä minun ei tarvitse sitä kaikkea kantaa. Jos teen minkä pystyn ja vähän nautin välillä, niin jaksan auttaa ehkä enemmän?

Iloa päivään kaikille

Hanna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

3 kommenttia

  1. Anja Oksjärvi 04.09.2015

    Kuule,jos joskus jaksaisit olla suorittamatta noin paljon…ehkä olisit parempi tyyppi.Tykkään blokistasi,mutta välillä tuntuu teennäiseltä.Olen viisikymppinen 4.n tytön äiti..Hyvää jatkoa Sinulle..

    Vastaa
  2. hannasumari 04.09.2015

    Hei Anja,
    Kiitos kommentista, kurjaa jos tuntuu teennäiseltä, kyllä mä aidosti omasta mielestäni kirjoitan. Sitäkuinka hyvä tyyppi olen en osaa kommentoida. Omasta mielestä välillä ihan supertyyppi ja välillä aivan nolla. Mutta suorittamisesta – en mä suorita, mutta kai mä putosin pienenä johonkin energiapataan, koska energiaa riittää moneen ja jos en tee mitään, en viihdy. Toki välillä otan ihan iisisti, ihan joka päivään mahtuu niitä hetkiä. Ja kuka missäkin rentoutuu, eilen rentouduin muotinaäytöstä katsoessani. Oli tosi kivaa katsoa ihania vaatteita ja koko sitä settiä, mikä oli saatu aikaan. Lavalla oli pari koiraakin.
    Hyvää jatkoa sinullekin – ja kiva kun tykkäät mun blogista.
    Hanna

    Vastaa
  3. Anja Oksjärvi 04.09.2015

    Kiitos vastauksestasi..Anja

    Vastaa