Aika rientää, varmistin juuri sähköpostilaatikostani, että se oli kesäkuun loppua, kun sain hämmentävän meilin. Minulta kysyttiin, jos lähtisin malliksi alusvaatekuviin. Olin kuin puulla päähän lyöty. Vastasin heti, että ”aina messissä”. Juttu oli silti kokonaisuudessaan hämmentävä.

Oma kehonkuvani on häilyvä ja sekava setti. Olin varmaan 10-vuotias, kun vanhin sisareni meni naimisiin ja minä sain olla palvomani ison siskon morsiusneitona. Äiti osti minulle tyylikkään samppanjan värisen mekon. (Mekon kangas oli kyllä minusta outoa, kuin huonekalujen verhoilukangasta, kuosiin kudottua ja vähän paksua, ei ollenkaan sellainen jonka lapsi olisi valinnut – siksi on äidit – parempi tyylitaju!) Samalla hetkellä alkoi ensimmäinen laihdutuskuurini. Söin munakkaita häihin saakka. Ja olin ihan pihalla ja kiukkuinen. Olen katsonut hääkuvia, näytän niissä ihan tavalliselta kymmenvuotiaalta tytöltä. Siitä on nyt 47-vuotta ja 45-vuoteen en ole ollut tyytyväinen vartalooni päivääkään. En ehkä ole ajatellut asiaa joka päivä, mutta koska rakastan kauniita vaatteita ja olen ylipäätään kiinnostunut ulkonäöstäni, niin onhan asia ollut päässäni usein. Olen valittanut ääneen peilin edessä ulkonäköäni tuhansia kertoja. Usein olen ollut tyytyväinen, kun päälläni ollut kivat vaatteet.
Joskus 14-vuotiaana olin oikeasti paksu patukka ja sain kuulla siitä koulussa, tietysti. Sukunimestäni vääntyi helposti sumo ja siitä edelleen sumopainija. Olen katsonut kuvia tuolta ajalta, niitä ei ole montaa ja joistain luokkakuvista olen sutannut itseni pois, näytän kuvissa aika tavalliselta tytöltä.
Sitten tuli ylioppilasjuhlat. Äiti osti Pariisista Pierre Gardinin suunnitteleman mekon. Se oli tyylikäs ja hienostunut. Ja vähän nafti. Edessä oli laihdutuskuuri. Mahduin mekkoon kun aika oli ja kuvissa näytän aika tavalliselta tytöltä.
Kun katson elämääni taaksepäin valokuvista, näytän aika tavalliselta tytöltä kokoajan. Minulla on kolme lasta ja jokainen raskaus lahjoitti minulle noin 24 kiloa jotka häipyivät ajan kanssa joka kerran. Näytän ristiäiskuvissa aika tavalliselta äidiltä.
Liikunta ei varsinaisesti kuulunut elämääni ja yksi syy siihen oli koulu jota kävin. Parakkikoulussamme ei ollut jumppasalia, me leikimme pihalla ja kun sitten menin oppikouluun olin jumppasalissa aivan avuton. Siellä harjoiteltiin tosissaan korista, telinevoimistelua ja vaikka mitä, mistä en tajunnut yhtään mitään. Koin itseni paksuksi dorkaksi ja vetäydyin ja kärsin. Jumppamaikkani oli kyllä ihana, mutta ei se liikunta minuun tarttunut.
Myöhemmin aloin liikkua, mutta kehon kuva ei muuttunut, vaikka juoksin millaisia lenkkejä (ja minä siis juoksin joka ikinen päivä vuosia) ja treenasin salilla. Peilikuvassa oli aina vikaa.
Nyt olen 57 ja viimeisen parin vuoden aikana on tapahtunut muutos. Olen alkanut katsella peilikuvaani hyväksyvästi. Kropan muoto on muuttunut Fustra -treenien myötä. On tullut ryhtiä ja rasvaa on palanut ja lihaksia tullut tilalle. Mutta enhän minä nyt mikään malliesimerkki tai fitness-frau ole! Treenissä katson itseäni peilistä paljon. Välillä ihmettelen onko peilissä vikaa, koska näytän oikeastaan ihan hoikalta. Kotona kuljen peilin ohi ja mietin näytänkö tuolta vai onko valo jotenkin pehmeä nyt. Näytän ihan tavalliselta ihmiseltä.
Menin alusvaatekuviin, koska halusin nähdä miltä näytän. Josko kehonkuvani jotenkin selkiäisi. Ja koska pyyntö imarteli! Että minäkö?? Alusvaatekuviin?!! No totta hitossa!
Ennen kuin kuvat julkaistiin näin painajaisia niistä. En yleensä muista uniani lainkaan, joten melkoinen stressi niistä oli, vaikka en minä niitä päivisin juuri ajatellut.
No selkiytyikö kehonkuva? Ehkä vähän. Kuvia on neljä. Jos haluat nähdä kaikki kuvat käy katsomassa Kauneus & Terveys verkkoadverttoriaali täällä.
Jutussa on asiaa liivivalinnoista – aluspukeutuminen on tärkeää, sillä usein liiveistä riippuu se kunka hyvin vaatteet istuvat.
….onhan se – olla alusasumallina tässä iässä….
♡♡
Hanna.
Upea olet! Aikuisia naisia pitäisi enemmänkin käyttää malleina.
Kiitos – ehkä pitäisikin!
Hanna
Hyvä Hanna, näyttäviä pihoja on ollut kiva katsella,nyt näkyy näyttävä upea nainen ,kiitos
Kiitos!
Uskomaton nainen
😀 kiitos
Upeat kuvat! Upea nainen!
Kiitos Evie!
Aivan upeaa hanna todella upeat kuvat olet todella kaunis.
Kiitos!
hanna sä OOT IHAN MIELETÖN!!!! yks sana: wau!!
Nata <3 kiitos!
Voi Hanna! Upea aikuinen nainen! Erittäin seksikäs edelleen! Täydet pointsit!
Hyvä! Kiitos!
Kiitos!
Olet ihastuttava malli alusvaatteillekin. Aivan upeeta!
Terveisiä Somerolta!
Kiitos Tuija!
Wau, upeat kuvat!
Kiitos Tupuna!
upeeta lisää upeeta ja me halutaan sikke kanssa kuviin
kiitos
Näytät upealta, kauniilta , terveeltä ja vahvalta. Luulin, että Iltiksen otsikossa oli kirjoutusvirhe iässäsi.
Kiitos!
Mahtavuutta on nähdä upea aikuinen nainen tälläisissä kuvissa, mehän näitä ostetaankin 🙂 Hyvä että lähdit mukaan.
Kiitos! 🙂
Upeeta, Hanna, että lähdit mukaan! En olisi voinut parempaa mallia ajatellakaan. Rohkea kirjoitus, tosin juuri sellainen, kuin sinä olet ♥ – kaunis ja rohkea!
Kiitos Kati ♡ voi sua! oot ihana!
Hanna
Mahtavaa Hanna! Olet todella kaunis ja tyylikkään ja hyvännäköinen noissa kuvissa:) Aikuiset naiset rulettaa! Hyvä me!
Kiitos! 🙂
Kiitos!
Upeita kuvia! Näytät tosi kauniilta.!
Luin jostain ohimennen että Hanna Sumari Triuphin mannekiinina.
No, assosioin heti yhteen Hannan ja Triumph moottoripyörät.
Täytyy sanoa että nykyinen yhdistelmä on kyllä astetta seksikkäämpi!
Hyvä, kaunis ja rohkea Hanna!!
Moikka Hanna,
olen uunituore fustraaja (vasta kaksi tuntia takana) ja innostuin lajista entistä enemmän kun luin näitä blogejasi. Niin tuttuja fiiliksiä! Samoista syistä olen aloittanut lajin ja toiveissani on hylätä se Burana paketti jatkossa tarpeettomana 🙂
Kiitos rehellisistä kirjoituksista – oli rohkaisevaa lukea, että alku tosiaan saattaa tuntua lähes epätoivoiselta. Miten yksinkertaiset liikkeet voivatkaan olla niin kamalan vaikeita…
Valmentajan rohkaisemana uskon kuitenkin, että tulevaisuus tulee olemaan valoisampi.
Kaunista syksyä sinulle!
Hei Ihanaa!
Miten nastaa kuulla, että blogikirjoituksiasta on ollut inspiraatioksi! 🙂 Kyllä se oli aluksi vaikeaa ja tavallaan sen pystyy pitämään vaikeana omalla tavallaan aina. Mutta aluksi on vaikeaa se, ettei osaa eikä jaksa, sitten myöhemmin sen voi tehdä vaikeaksi tekemällä aina vain paremmin. Mutta silloin se on jo paljon palkitsevampaa.
Jatka vaan sinnikkäästi. Saat siitä iin paljon iloa, ettet ikinä usko! Lupaan sen!
Iloa syksyyn ja tsemppiä treeniin!
Hanna