Heräsin taas viideltä aamulla. Ei toivoakaan, että olisin nukahtanut uudelleen, joten aloitin päivän puuhat. Ensin keittiöön, siellä hiukan käsitiskejä, tiedättehän niin isoja astioita joita ei saa koneeseen. Sitten puuro tulille ja kahvi tippumaan. Suihkuun mennessä pyykin viikkausta, yhden lakanan mankelointi. (On muuten aika haastavaa saada tuplaleveä pellavainen pussilakana yksin viikattua niin, että sen saa mankeliin. Liian paksu siitä lopulta tulee, eikä sitä voi siellä pyörittää, mutta pelkkä puristus saa sen kyllä sileäksi.) Sitten tovi Hesaria ja Huomenta Suomea ja puuro ja kahvi. Olen todella monotoninen aamiaiseni kanssa, se on joka päivä sama. Kaurapuuroa, marjoja ja raejuustoa. Sitten kuppi extravahvaa kahvia ja kaksi rieskanäkkäriä, joiden päällä on voita ja kalkkunaa. Aamutellu ilahdutti Mike Monroella ja Heasri Nyt-liitteellä.
Kahdelksalta hyppäsin autoon ja lähdin kosmetiikkainfoon kaupunkiin. Länsiväylän liikenne seisoi, siellä oli käynyt onnettomuus. Mua aina kouraisee, kun ambulanssi ajaa pillit päällä ohi. Se tarkoittaa aina että jollain on paha tilanne. Nyt ohi pyyhälsi vain poliisi. Hyvä niin.
Infossa esiteltiin Exuviance-sarjan uudistuva meikkivoidesarja ja All-Over Dark Spot Minimizer –päivävoide. (Aivan liian pitkä nimi!) joka vaalentaa ihoa ja ehkäisee auringon aiheuttamia ikääntymisen merkkejä. No vot! Sitähän kokeilen heti! Vaikka jotenkin aina särähtää korvaan, kun ryppyjä mollataan. Kyllä niitä täytyy vaan oppia rakastamaan ja toivoa, että muutkin kuin itse rakastaisivat niitä. Kaivelin eilen vaatekaappia, kun mieheni katsoi telkkaria siinä vieressä. Paljas käsivarteni oli aika ryppyinen siinä ja kysyin voisiko hän ystävällisesti rakastaa minun lisäksi myös ryppyjäni. Hän lupasi. Ihana tyyppi!
Infossa nautin toisen aamiaisen – ihanaa birchermüesliä ja pienen juustoleivän ja päivän toisen kahvikupillisen.
Tänään piipahdin myös ruokatukussa, koska viikonloppuna tarvitsen muutamia erityisjuttuja. Menin sinne Ritva-siskoni ja tämän miehen kanssa. Ja mitä teki siskoni? Toi minulle pienen välipalan puutarhasta – kauniisti pussiin pakattuja oman maan kirsikkatomaatteja. Voi mikä ihana sisko!
Seuraava homma oli passin hankinta vanhentuneen tilalle. Uusi meikkivoide tuli heti käyttöön. Ajoin parkkiin ja kaivoin meikit esiin ja koetin kohentaa naamaa passikuvaa varten. Vaikka on kyllä todettava, että ihan sama se on miltä siinä kuvassa näyttää. Lopputulos muistuttaa kuitenkin aina elokuvien sarjamurhaajaa. Siksi ne tullivirkailijatkin varmaan on aina niin totisia.
Olin lukenut Fotoykkösen sivuilta, että he hoitavat koko homman. Sinne vaan ja otetaan kuva ja täytetään hakemus. No joo ei se ihan niin mennyt. Ottivat kuvan ja piste. Kun kysyin hakemuksesta he sanoivat että jo – tossa on kone jota voit käyttää… Kysyin myös, että entäs kun minulla ei ole vielä ollut biopassia, että vonko täyttää hakemuksen netissä. Myyjä sanoi, ettei ole ikinä edes kuullut sellaisesta…
Otin kuvat ja lähdin lounaalle. Sieltä sitten Pasilaan palaveriin. Koko Pasilan kadut on revitty auki ja oli kiitettävän haastavaa koettaa selvitä johonkin parkkiin siinä kylässä. Kun kävelin autolta palaveriin mietin millainen ihminen on suunnitellut Pasilan. Aivan mahdottomat kadut, osoitteet ja riittävästi rumuutta yhdessä nipussa. Olen pahoillani, jos loukkaan jotakuta, mutta onhan se nyt aivan tolkuton paikka.
Palaveri oli super ihana ja toivottavasti pääsen kertomaan sen sisällöstä pian! Alkaa taas tapahtua – uusia tuulia luvassa. Ja unelmien toteutumista.
Kotimatkalla ajelin kattoluukku auki ja kiittelin tätä kaunista ja lämmintä syksyä kamalan kylmän kesän jälkeen. Niin ihana ilma!
Nyt istun tässä kirjoittamassa ja kohta on pakko valita illan kuosi! Olen menossa Blog Awards gaalaan A-Lehtitaloon enkä ole varma asustani vielä. Vain yksi asia on varma – minulla ei ole sopivaa laukkua. En omista täysin mustaa iltalaukkua. Katastrofi. Inhoan käsilaukkuja muutenkin. (ja varsinkin merrkilaukkuhöpinää) saas nähdä kuinka tästä selvitään! Mutta nyt vaatteiden ja juhlameikin kimppuun!
Heippa ja iloa perjantai-iltaan
(Tässä kuuluu olla sydän, mutta mun koneessa on uusi käyttöjärjestelmä, enkä osaa vielä laittaa sitä. Eilen se onnistui jotenkin vahingossa. I love you anyway!)
Hanna
Käyn säännöllisesti lukemassa kirjoituksiasi ja kiitos siitä että kirjoitat niin aidosti ja hauskasti kuin vaan kukaan voi. Ihanaa syksyä!
Hei Jaana!
Kiitos! Kivaa kuulla. Ja ihanaa syksyä sinulle myös ♡