Ihan pihalla

Stressi on ihmeellinen asia. Kun se on niskassa, kaikki paitsi treeni ja prätkällä ajo stressaa mua. Treeni on silloin pakollista, muuten ahdingosta ei saa rauhaa ollenkaan. Prätkällä kun ei aina pääse ajelemaan.

Viimeaikoina tekemättömät pihatyöt on olleet yksi piikki lihassa. Kun olen juossut autoon ja autosta kotiin, olen nähnyt vain haravoimattomat lehdet ja kymmenet muut tekemättömät työt. En lainkaan puutarhan kauneutta. Tälle päivälle olin vetänyt päivyriin viivan. Ihan sama mikä infotilaisuus tai muu asia tulisi eteen, en liikahtaisikaan kotoa. Oli aika tehdä pihalle ja terassille jotakin ja viettää rauhallinen päivä. Pieni tauko. (Koko päivä meinasi silti mennä ohi, koska sekä eilen, että tänään herätessäni, ajattelin kokoajan, että nyt on keskiviikko!)

Oli huvittavaa huomata, kuinka stressittömyys muuttaa linssiä jonka läpi katselee maailmaa. Yhtäkkiä haravoimaton pihatie ja nurmikko olikin kaunis. Ja pelargonioiden kuolleet kukat, jotka olivat huutaneet olemassaoloaan viimeiset pari viikkoa, yhtäkkiä katosivat muutamassa hetkessä. Tosin käytin tilaisuutta hyväkseni ja soitin vakuutusyhtiöön samalla kun nypin niitä kukkia. Sinne joutuu jonottamaan niin pitkään, että hermo menee, mutta jos voi tehdä jotain järkevää samalla, ei odottamien tunnu missään.

Aika hauskaa, kuinka pari tomaatin taimea jotka ovat oikeastaan kasvaneet terassilla tyystin ilman hoitoa, omine nokkineen, tuottavat satoa niin että noita herkkupalleroita saa syödäkseen joka päivä. Pari mansikkaakin oli kypsynyt vielä ja yrtit rehottivat purkeissaan. Niidenkään hyvinvoinnin eteen en ole tehnyt yhtään mitään.

Kesä oli minun silmissäni surkean kylmä ja pelkäsin, että syksy on yksi iso kuolema. Kylmää pimeää ja märkää. Ja vaikka aurinko paistaisikin, niin minuun jäisi kesän ja auringon kaipuu. Mutta ei – tämä syksy on ollut ihana. Tänäänkin istuin ulkona syömässä lounaan, jonka maut napsin omasta pihasta ja aurinko oikeasti lämmitti niin, että heitin takin pois.

Tein lounaaksi munakkaan. Lisäsin munien joukkoon ruokalusikallisen kermaa ja pinnalle raastettua parmesaania ja silputtua ruohosipulia ja persiljaa. Pilkoin itse kasvaneet tomaatit ja lorautin päälle oliiviöljyä, silputtua chiliä, mustapippuria, suolaa ja basilikaa. Rieskanäkkärin päälle levitin piparjuurituorejuustoa ja silppusin yrttejä pinnalle. Iso muki kahvia jälkkäriksi auringon paisteessa. Ihana oma hetki.

Kun hain postin laatikosta iltapäivällä ja näin tammenlehdillä peittyneen pihatien, ajattelin että se on ihanan näköinen. Ei ole stressi hyvä juttu.

Yhteistyössä K-raudan kanssa

Ihanaa syyspäivää

♡

Hanna

♡