Kansallispuku on jännä vaate. Käsityötaidon näytteenä se on huikea, mutta käyttövaatteena se näyttää minusta hankalalta, tukalalta ja jotenkin vaikealta. Ja missä sitä voi käyttää, niin että se näyttää jotenkin normaalilta? Ei oikein missään minun mielestäni. Se on vähän kuin teatterivaate tai naamiaisasu, joka sopii tanhuamiseen, mutta on hiukan outo juhlavaatteena. Itsenäisyyspäivänä linnassa se toimii, jos henkilö edustaa jotain mikä liittyy aiheeseen, mutta onhan se nyt hassu muuten lameiden ja laahusten joukossa. Paksusta kankaasta kudottu asu on varmasti myös todella kuuma.
Itselläni on ollut kansallispuku päälläni vain kerran pikkutyttönä, kun olin mukana tanhuesityksessä. Kummitätini ja hänen anoppinsa pukeutuivat kansllispukuun aina juhannuksena, se oli kyllä jotenkin hienoa minusta.
Jos katsoo kansallispukua lähempää, sitä ei voi olla arvostamatta. Käsin kudotut kankaat, kirjotut paidat, pitsit, brodeeraukset ja korut ovat arvokkaita ja hienoja. Ne ovat myös uniikkeja ja jokainen puku on ainutlaatuinen, siinä mielessä ne edustavat myös tämän hetken kuuminta nousevaa trendiä. Yksilöllisyys, ainutlaatuisuus ja vaativa käsityö ovat nousevia trendejä kaikessa.
Olin muotimaailmassa vahvasti mukana jo ihan lapsesta saakka, ensin pukemassa muotinäytöksissä malleja ja myöhemmin hoidin usean vaatetusalan yrityksen tiedottamista. Noina aikoina (jolloin Suomessa oli vielä muotiteollisuutta!) keväiset ja syksyiset muotimessut olivat suuri ammattilaistapahtuma. Näytteilleasettajien yhteisnäytös oli THE tapahtuma. Vatevan näytöksestä puhuttiin ja sitä kävi katsomassa myös presidentin puoliso ja muita tärkeitä vaikuttajia. (Vateva oli suomalaisten vaatevalmistajien etujärjestöstä, Vaatetusteollisuuden Keskusliitosta (1958–1994) käytetty lyhennenimi)
Vain yhdessä näytöksessä kaikista näkemistäni, stailaus ja meininki oli sitä luokkaa, että se on jäänyt mieleeni jonain erityisenä, poikkeavan upeana ja omaperäisenä. En muista mikä oli vuosi, eikä muistanut Outi Brouxkaan jolle juuri äsken soitin. Hän olisi voinut sen muistaa, sillä kysymys on hänen tekemästään huikeaakin huikeammasta näytöksestä, josta on erityisesti jäänyt mieleeni yksi sisääntulo. Mallit marssivat lavalle jaloissaan Sievin jalkineet, makkaralla olevien villasukkien kanssa. Kenkien ja sukkien yläpuolella heiluivat kansallispukujen hameet ja yläosana olivat nahkarotsit ja paksut villapaidat. Musiikki oli jotain rähjäävää punkkia. Olin kananlihalla. Se oli niin rock. Niin cool. Niin siistiä.
Olen jotenkin haaveillut tilaisuudesta tehdä juuri niin ja viime viikonloppuna siihen tarjoutui mahdollisuus. Jesssss!
Olin juontamassa hienoja Kätevä & Tekevä messuja Lahdessa. Kansallispuvun 130v juhlavuosi oli yksi messujen kantavista teemoista ja messujen henkilökunta päätti pukeutua kansallispukuihin rennolla otteella. Kaikkia pukujen osia sekoitettiin yhteen vapaalla kädellä ja yhdistettiin omiin asusteisiin kuten kukin halusi. Minä laitoin päälleni Koiviston kansallispuvun hameen, bambukuituisen valkoisen neulepuseron ja lampaannahkaiset karvatöppöset, joissa oli kultaiset nahkanauhat. Vyötäröllä kilisi härmäläinen helavyö… ja änkesin jokaikiseen kuvaan itse mukaan….sori.
Hame oli ihana, melkein maahan asti ulottuva ohuesta villalangasta kudottu hame oli mukava ja pitkät helmat heiluivat mennessäni. Vähän jännitin tuleeko pyyhkeitä asiantuntijoilta, mutta tapahtui päinvastoin. Legendaarisen kansallispuku kutomon Helmi Vuorelman Kristiina Vuorelma-Aho huudahti iloisena, että ”juuri noin!” Hän piti näkemästään ja toivoikin että kansallispukua käytettäisiin monimuotoisesti ja tuotaisi se tähän päivään.
Jos siis kaapissasi on kansallispuku, ota se käyttöön osittain. Se on hieno vaate.
♡
Hanna
Teetätin itselleni Ylä-Savon hamekankaasta juhlahameen, jota pidän fereesin puseron kanssa talvisissa juhlissa tanhukenkien kanssa. Asuna mielestäni hyvin juhlava.