Olin ihan loppu. Työtä, työtä ja työtä. Ei vapaapäiviä ollenkaan. Vapaina tunteina päässä pörrää tulevat työt, jotka on pian tehtävä. Suunnitelmat. Kaikki on yhtä mössöä päässä. Päivät alkavat aikaisin ja loppuvat myöhään. Ravaan paikasta toiseen.
Kerron ystävälle työtapaamisen yhteydessä, että oon aivan poikki. En jaksa hitto soikoon enää yhtään. kyyneleet valuu pitkin poskia. Kerron kuinka kotikin on aivan kaaoksessa, kun en ehdi laittaa mitään paikoilleen. Tavaraa seilaa kaikkialla. Ystävä katsoo silmiin ja sanoo ”pidä kuule sellaset talkoot, pyydät sun lapset ja meidät ja pannaan paikat kuntoon” Sydän muljahtaa ympäri rinnassa ja vain tuijotan häntä.
Ei meidän huusholli ollut kuin kolmen vartin siivoamisen päässä siististä. On vaan niin ärsyttävää lähteä kotoa ja jättää kaikenlaista pitkin poikin. Mutta tiedättekö nämä ihmiset, joita ei ole oikeasti kovin paljoa – ne jotka oikeasti auttavat ystävää? He ovat niin ainutlaatuisia. On paljon puhetta, mutta lopulta vähän tekoja.
Olen miettinyt nyt pari päivää tuota hetkeä ja kuinka se lämmittääkään. Ihan takuulla hän olisi tullut siivousämpäri kainalossa ja pistänyt tuulemaan. Ei tarvinnut, kaikki on kunnossa jo. Pää jotenkuten ja huusholli myös.
Kerran eräs ystävä tuli tuomaan minulle piikkimattoa migreenin taltuttamiseen viikonloppuaamuna joskus seitsemän aikaan ja jos keittiössäni heiluu kauha tai on juhlat tulossa apu on puhelinsoiton päässä. Kerran, kun olin huolien musertama, ystävä seisoi oven takana tarjottimella vasta leivottua pullaa ja paketti kahvia. Ja kerran kun ystävä tiesi, että minulle tehtiin kenkku temppu, hän soitti ja varoitti ja lähetti perään kimpun kukkia. Yhden kerran olin katastrofin partaalla ja ystävä toi kuuma keittoa, istui viereeni ja piti huolen että söin lautasillisen. Laihduin silloin viikossa viisi kiloa, joten soppa tuli tarpeeseen. Siinä on nippu hienoja ihmisiä ja unohtumattomia hetkiä.
Niin se on, että hädässä ystävä tunnetaan. Kiitos jokaiselle, joka on joskus jotakuta auttanut. Ja muuten – hän joka olisi tullut siivoamaan on mies. Ihan vaan tiedoksi, koska luulitte että hän on nainen. Takuulla.
♡
Hanna
Voi että, kyllä olit taas niin hyvin saanut sanat järjestykseen! Ihana kirjoitus ja todellakin luulin, että naisesta oli kysymys!
Hyvä ystävä on kyllä aarre.
Niin luulinkin! 😀