Kirjoitin eilen blogin, jossa tarkoituksenani oli antaa kaktus lahjaksi huonoja kukkia myyvälle kukkakaupalle. Kommentoinnista voin päätellä, että tekstini on ollut huonosti kohdistettu. Huolimaton sanankäyttöni sai kaktuksen piikit lentämään kaikille kukkakauppiaille. Ikävä virhe. Anteeksi.
Tarkoitus oli siis moittia yhtä kukkakauppaa ja toisaalta kaikkia niitä, jotka toimivat samoin ja myyvät huonolaatuisia kukkia. Sillä niitäkin kyllä valitettavasti riittää.
Mutta hyvistä kukkakaupoista minulla on paljon enemmän kokemuksia, kuin huonoista.
Molemmat vanhempani opettivat minut rakastamaan kukkia. Meillä oli aina kukkia kotona. Aina. Samoin niitä on minun omassa kodissani nyt.
Vanhempani tekivät töitä Helsingissä Kruununhaassa ja Mariankadulla oli kukkakauppa Katharine, jossa omistajatar Raili Anttila loi asetelmia ja kimppuja jollaisia ei ollut missään muualla. Kauppa tuoksui ihanalle ja Raili ja Pertti Anttila (olikohan se Pertti?) olivat ihania ihmisiä. Kolme erityistä tapahtumaa sieltä on jäänyt mieleen.
Minulla oli tapana siivota koti putipuhtaaksi, kun äiti palasi matkoiltaan Pariisin muotimessuilta. Ostin tietysti myös Katharinesta tuoreet kukat kotiin. Kun menin kerran niitä hakemaan näin kaupassa jotain, joka kauniimpaa mikään ennen näkemäni. Siellä oli valtava valkoinen orkidea. Sen kukkavanassa oli varmasti yli kaksikymmentä valkoista, vahamaista, loistavaa vitivalkoista kukkaa. Ne olivat kuin posliinia. Koskaan aiemmin en ollut nähnyt sellaista. Se oli läkähdyttävän kaunis. Siihen aikaan 70-luvulla orkidea oli kallis ja harvinainen kukka ylipäätään eikä lajeja ollut kuin yksi, sellainen vähän kellertävä, jonka keskusta oli viinipunainen ja pilkullinen.
Pyysin isää liikkeeseen katsomaan sitä ihmettä ja ruikutin, että hän ostaisi tuon kovin kalliin ihmeen äidille. Ja hän osti ♥
Toinen yksittäinen muistoni on hautaseppele, jonka näin Katharinen ikkunassa. Se oli koottu ihan kokonaan tiiviisti asetelluista neilikoista. Neilikat olivat siihen aikaan hyvin epäsuosittuja, joten jo kukkavalinta osoitti että tekijä oli taiteilija, kuten hyvä floristi on. Pinta oli kuin valkoista vaahtoa tai lunta. Lisäksi reunaan oli koottu kaunis koriste suurista valkoisista liljoista. Seppele oli asetettu ikkunaan lilan kankaan eteen ja sen edessä oli suuria kynttilöitä. Sykähdyttävän kaunis ja täysin erilainen.
Kolmas muistoni liittyy vanhimman tyttäreni ristiäisiin. Tilasin Katharinesta seppeleen kristallisen kastemaljani ympärille. En kertonut tyttäreni nimeä kenellekään muulle etukäteen, kuin äidilleni, sillä se oli erikoinen, enkä halunnut kuulla mitään kommentteja. Kun Anttilat toivat ristiäiskukat kotiimme tuijotin seppelettä. Tai siis eihän ollut mikään seppele. Se oli pyöreään muotoon tehty satumetsä, jossa oli elementtejä jotka nousivat korkealle ja osa valui alas. Mutta se mikä nousi kaikkein korkeimmalle oli kukkiva kirsikkapuun oksa. Helmikuussa. Ja tyttäreni salassa pidetty nimi on Kirsikka. Olen kaikki vuodet miettinyt, menikö äiti kertomaan? Kysyin Anttiloilta, he eivät myöntäneet. Äidiltä en kysy – koska ajatus taikuudesta on ihanaa kuin tähtipöly.
Katharinea ei enää ole, mutta on muita. Ja Kukkia tuodaan aivan toisella tavalla maahan nykyään. Kaikkea saa kaikkina vuodenaikoina. Mutta kaiken A & O on tuo kukkataiteilija, joka voi luoda unohtumattomia elämyksiä, muistoja ja iloa.
Joskus tarina menee toiseen suuntaan ja se harmittaa, kuten olemme voineet lukea.
Mitä markettien kukkamyyntiin tulee, niin toivoisin että siinä kävisi niin, että ihmiset oppivat ostamaan kukkia ja alkavat haluta enemmän ja parempaa, kauniimpaa. Siihen voivat vaikuttaa mielestäni kukkakauppiaat itse. Mainonta, markkinointi, tieto, esimerkit. Kaikki se auttaa ihmisiä ymmärtämään ja näkemään mitä kaikkea kukilla voi tehdä, kun on joku osaa.
Anteeksi siis löysällä tavalla kirjoitettu teksti, kaikki kauniita ja hyviä kukkia myyvät taitavat ihmiset – en tarkoittanut teitä.
Erityiset terveiset tietenkin omalle kukkakauppiaalleni, jos hän lukee tämän hän tietää – hän luo läkähdyttävän kauniita asioista kukista.
Kukkivaa kevättä kaikille
Hanna – flower lover
✿
Hei kiitos aivan ihanasti kirjoitetusta blogistasi
Edellisestä lukemastani kyllä ymmärsin, että et kaikkia kukkakauppoja suinkaan moittinutkaan, hyvä kuitenkin kun asiasta mainitsit. Ukko parat, itsellä ei ole, enkä kukkia edes useastikkaan saa…pitää itse ostaa jos haluan.
Kiitos viellä kerran
Hanna Sumari,
Kiitos sinulle, kun korjasit tässä edellisen blogisi kirjoitusta. Kukkakaupan takahuoneessa kasvaneena ja jo itse eläkkeelle siirtyneenä,
tunsin hyvin Raili Anttilan ja hänen poikansa Pertin, joka jatkoi vaimoineen liikkeen pitämistä, äidin jäätyä eläkkeelle. Nyt on tämä härdeli korjattu ja kaikki on hyvin.
Terv.
Riitta
Kiitos Hanna, nyt oli ajatuksella kirjoitettu kaunis teksti. Tällä saa anteeksi kaikki väärinymmärretyt sanat.
Hei Hanna!
Kiitos kirjoituksestasi. Ja kiitos, että tarkensit eilisen kaktuslähetyksen epäselvää osoitekorttia. Välillä kukkalähetysten osoitteista on elävässä elämässäkin vaikea saada selvää, teksti kun voi olla välillä monitulkintainen.
Kukat välittävät välillä suuriakin tunteita ja niitä myös herättävät. Kuten kirjoituksestasi käy ilmi, ne myös jättävät meille vahvoja muistijälkiä, jotka kantavat pitkään. Ihanat kukat muistetaan parhaimmassa tapauksessa koko iän, ja ne huonotkin jäävät mieleen pitkäksi aikaa.
Positiivisia ja mieleenpainuvia kukkaelämyksiä ja ihanaa kevään odotusta kaikille kukkien ystäville!
Ystävällisin terveisin
Minna Penttala
puheenjohtaja
Suomen Kukkakauppiasliitto ry
Kiitos =), kun tarkensit asiaa ja kerroit oikean mielipiteesi meistä kukkakaupoista.
Sanoisin vielä, että ei marketteja ja hyviä kukkakauppoja voi varsinaisesti verrata keskenään. Marketit myy kukkia ja kukkakaupat, tietysti kukkia, mutta ennen kaikkea ammattitaitoa, palvelua, kukkien kaunista sidontaa ja asettelua. Ihan niinkuin marketit myyvät ruokaa ja hyvät ravintolat makuelämyksiä =).
Tervetuloa kukkien maailmaan kukkakauppaan palveltavaksi uudet ja vanhat asiakkaat.
Kiitos Hanna että selvensit tekstiäsi. Hyvää kevättä ja ukkien loistoa! Olihan tässä oppia ja miettimistä meille kaikille
terv kukkamarisa
Kiitos Hanna.
Kukkien maailma on täynnä tunnetta.. 🙂 Minä ainakin floristina ja kukkakauppiaana otan kukka-asiat joskus hyvinkin henkilökohtaisesti.
Eilinen mielipaha on heitetty romukoppaan ja tämä päivä aloitettu erilaisella puhdilla.
Ottakaamme kukin tästä opiksi ja suunnataan innostunein mielin kohti kukkien kevättä.
No hard feelings! 😉
Kirsi
Ja paskat on nyt byysassa.
Tämä kommentti , paatoksella ja tietämyksellä, tietäen loukkasi monia.
Selitykset, eikä remorset nyt piisaa ihan.
Mikä sun koulutus on?
Onko se julkisuus kansankoulunkäyneenä?
Siskosikin, Sikke Sumari, on maailman suuri keittotieteen tohtori, ilman koulutusta.
Hänellä on kuitenkin älliä pitää suu supussa, tietää mitä julkaisee.
Omani minullakin on mielipiteeni, niin sinusta ja kaikista.
De facto on kuitenkin että tuntui pahalle lukea sinun kvasi ajatusmaailman oma mielipide.
Ei siinä ihmeenpää , mutta—-loukkasit PAHOIN ammattikuntaa, joka arvostaa
ja pitää kaupankäyntiä yllä.
Sinä , ja sun naurettava kommentti sai aikaan valtavasti mielipiteitä.
Miksi?
Haluatko että antaisin vastaavan kommentin eräästä ravintolasta? Tai siskosi
kvasi ruoanlaitosta?
Sinä et tiedä kasvien fysiologiasta yhtään mitään.Epäilen sun kauneudentajua, ja ehdottomasti aviomiehesi makua.
Hän en ei ole kuitenkaan bad-boy, vaan sinä olet bad, bad.
Olet omalla mielipiteellä suututtanut käsityöläisammattikunnan.
Toivon ettei sinua oteta enää puutarha-asia ohjelmiin mukaan.
Ja itseasiassa…mihinkään mihin sulla ei ole koulutusta.
Sukuvika teillä kaiketi.
Pyydä anteeksi julkisesti mahtavan typeristä omista kommenteista.
Typerää!
Arvostan kommentissasi sitä, että kommentoit omalla nimelläsi.
Positiivinen ja kaunis kirjoitus 🙂
Kiitos! ♡
t. Sara
Hei Hanna!
Ihanasti kirjoitit vanhemmistani! Äitini Raili ja isäni Pera (Pertti) pitivät kukkakauppaa yli 30 vuotta Krunassa. Myös Bulevardilla ja Skattalla oli kaupat. Myös isoäidilläni, Maria Anttilalla, oli kukkakauppa yli 50 vuotta Pikku-Roballa. Riitta kommentoi, että tunsi vanhempani, mutta nimet olivat menneet sekaisin.
Vanhempani ja minäkin tunsin sinun vanhempasi. Itse muista, kun sain usein lahjaksi äidiltäsi koruja, ja isäsi oli oikea herrasmies!
Maailma on pieni, sillä Riku oli luokkakaverini Kulosaaressa.
Terveisin Minttu Koivunen (os. Anttila)
Minttu ❤️
Voi kiitos tästä – vanhempasi ja kukkakauppa Katharine olivat ihaninta kukkamaailmaa ikinä. Tarkoitatko sisareni poikaa Rikua?
Kaikkea ihanaa sinulle!
Hanna
Hei!
Tämä oli mennyt roskaposteihin!
Joo, Riku oli luokallani yläkoulussa ja lukiossa. Ollaan nykyään facebook-kavereita.
Ihanaa kevättä & kukkien loistoa!
Terveisin Minttu