”Kovin epävarmoilta vaikuttavat nämä ihmiset joilla on pakonomainen tarve olla televisiossa vaikka ei ole mitään asiaa. Hyvä toimittaja on taka-alalla, eikä toimittaja voi olla tähti. Enbuske, Veitola ym. Aivan sama mikä on aihe kun he vain saavat egomaniansa hoidettua.” –kirjoittaa nimimerkki Ketä kiinnostaa Metro-lehden tekstiviestipalstalla.
Haluan kumota kaiken mitä tässä lukee.
Ensinnäkin ihminen, joka esiintyy ja laittaa itsensä alttiiksi kaikelle mahdolliselle mitä siitä seuraa, ei voi olla epävarma. Hän on rohkea. On rohkeaa tehdä suoraa lähetystä ja panna itsensä ja osaamisensa likoon ja kaikkien arvosteltavaksi.
TV-esiintyjillä ei ole pakonomaista tarvetta olla televisiossa. Tv-työ on työtä. Ihan tavallista työtä. Puurtamista, tiedon etsimistä, ihmisten etsimistä, kiinnostavien asioiden miettimistä hoksaamista ja hakemista ja miljoona muuta asiaa. Lopputulos on murto-osa kaikesta siitä työstä, joka kulloisenkin ohjelman eteen on tehty. Se on myös ryhmätyötä, jossa aivan kuten kaikessa ryhmätyössä, jokaisen tekijän panos on yhtä tärkeä. Myös niiden tekijöiden, jotka eivät näy ruudussa,vaan ainoastaan lopputeksteissä. Ja se on täysin selvää jokaiselle, joka tätä työtä tekee.
Jos Enbuske, Veitola ym. (tarkoittaako kirjoittaja Salmista?) olisivat epävarmoja, he eivät voisi esiintyä julkisesti. He eivät myöskään takuuvarmasti esiinny minkä tahansa aiheen yhteydessä.
Esiintymisviettiä ei ole kaikilla. Esiintymisvietti ja halu olla esillä, ei ole negatiivinen ominaisuus. Se on taito ja lahja, jota ei ole suotu kaikille.
Renny Harlin on hyvä ohjaaja. Kun hän esiintyi SNL-ohjelmassa, häntä jännitti aluksi niin paljon, että jokainen huomasi sen. Hän ei ole esiintyjä, hän on ohjaaja. Renny viihtyy varmaankin parhaiten kameran takana, jossa hänen osaamisalueensa on. Hän myös rohkea heittäytyjä, joka silti osallistui ohjelman tekoon, selätti jännityksensä ja onnistui.
Esillä olon tarvetta ja esiintymiskykyä halveksutaan usein ja siitä puhutaa, kuin se olisi joku vika. Jos sellaista ominaisuutta ei olisi, kuka esiintyisi yhtään missään? Jokaisella, joka esiintyy julkisesti on se lahja, että pystyy siihen. Kuten kaikki ne, jotka ovat vasten tahtoaan joutuneet esiintymään tietävät, jos ei sitä lahjaa ole, tilanne on hirvittävä.
Esiintyjällä on oltava paljon taitoja. Puheenlahja, äänenkäytön osaaminen, sujuvan kielen puhumisen taito, taito kantaa itsensä hyvin. Taito viihdyttää tavalla tai toisella. Ehkä myös taito ärsyttää.
Hyvän toimittajan ei tarvitse olla taka-alalla. Hyvä toimittaja voi loistaa ja säteillä ja antaa myös haastateltavansa loistaa tai ehkä kitua tiukkojen kysymysten pihdeissä. Hyvä haastattelija kykenee antamaan varmuutta ja voimaa aralle haastateltavalleen pelkällä olemuksellaan ja katsellaan tai samoilla ominaisuuksillaan hän kykenee murskaamaan haastateltavan. Riippuu mitä ohjelmaa on tekemässä ja kuka on vastapäätä ja mikä on pyrkimys.
Kun on esiintymisen lahja, katsojat eivät joudu kokemaan myötähäpeää, vaivaantumaan, vaan katsominen ja kuunteleminen on helppoa, koska esiintyjä viihtyy siinä mitä tekee.
Rakastan esiintymistä, se on minulle äärimmäisen helppoa. Osaan myös saada haastateltavani rauhoittumaan kameran edessä. On mahtavaa, että sain ne lahjat, koska mitä muuta työtä voisin tehdä mieluummin? Ja yhdessä vaiheessa lakkasin olemasta nolo asiasta.
Suomessa on tavattu sanoa vähättelevästi: no se nyt haluaa aina olla esillä. MITÄ SITTEN? Loistava homma! Tietysti se, että vie koko tilan väärässä paikassa on huonoa tilannetajua ja käytöstä, mutta se on eri asia. Usein ne jotka haluavat olla esillä, viihdyttävät koko seuruetta ja tuovat juhlaan hyviä fiiliksiä. Ne jotka eivät pidä esiintymisestä nauttivat siitä kun joku hoitaa puhumisen.
Kateelliset taas eivät nauti mistään. Kiehuvat vain omissa liemissään ja levittävät myrkkyänsä minne lystäävät.
Katsoin juuri äsken Enbuske, Veitola & Salmisen Katsomosta. Tykkäsin kovasti. Hyvät vieraat. Hyvät rohkeat kysymykset. Hyvä keskittyminen. Mielenkiintoiset aiheet. Tarpeeksi nopea. Kauniita vaatteitakin.
Mua kiinnostaa.
♡
Hanna
Minä niin rakastan tätä blogia! Älyttömän hyvin kirjoitettu tämäkin juttu, totta joka sana. Kiitos!