Kumpi tässä on sekaisin pää vai kaappi?

Makaan nojatuolissa selälläni pyjama päällä jalat rahilla. Läppäri on sylissäni. Tiedättekö sellaisessa jiin muotoisessa asennossa. Päätä vähän särkee enkä jaksa tehdä mitään järkevää. Stressaavaa. Kello on jo yli puolen päivän.

Päässä surraa mitä kaikkea haluaisin tehdä: Laittaa ulkoruukkuihin kaikkea kaunista. Hyasintteja ja havuja ehkä. Leipoa ja koristella pipareita. Leipoa joulutorttuja. Kirjoittaa joulukortteja ja tehdäkin niitä. Pitäisi maalta ruokapöytä ja järjestää kuitit tilitoimistoa varten. Käydä lenkillä. Mennä jumppaan. Tyhjentää varastosta kamaa. Tehdä pari joululahjaa. Ja tietysti kransseja.

Ja jotenkin en vaan saa mitään aikaiseksi. Alkaa ihan älyttömästi ärsyttää tämä vetelyys ja reippauden puute. Ja sitten boooom… alan tehdä suuria päätöksiä.

Suunnittelen kuinka alan tehdä asioita systemaattisesti ja tehokkaasti ja teen joukon hyviä päätöksiä. Heti aamuisin alan tehdä inhottavimmat jutut alta pois. Teen listoja ja vedän yli tehdyt asiat. En käytä aikaa mihinkään turhaan (Facebook) ja suunnittelen hyvät aikataulut. Pidän kynät järjestyksessä ja terävinä. Samalla pää pysyy terävänä. Vastaan kaikkiin sähköposteihin heti.

Hyviin päätöksiin kuuluu myös, että muistan ottaa kauppaan oman kassin enkä osta muovikasseja. Maailmahan hukkuu muoviin. Sitä virtaa jo sisuksissammekin. En muutenkaan osta enää mitään. Koska en oikeasti tarvitse mitään. Päätän myös alkaa säästää rahaa erityiselle tilille jotain tarkoitusta (kaukomatkaa) varten.

Joululahjat ostan kuitenkin ja se tapahtukoon ajoissa. Ja tietysti paketoin ne lahjat myös hyvissä ajoin ja erityisen kauniisti. Ja jouluasioihin kun päästiin, niin toki teen pakkaseen kaikki jouluruuat valmiiksi ja suunnittelen kattauksenkin, niin että jouluna vain toteutan valmiit suunnitelmat. Ja olen hyvällä tuulella ja rento koko joulun. Ehdin siinä aattona käydä lenkilläkin – kyllä sitä varmasti ehtii, kun vaan suunnittelee ja tekee asioita etukäteen. Systemaattisesti. Sitten on sallittua syödä vähän suklaatakin ja juoda muutama lasi viiniä.

Vähän myös ärsyttää vaatekaapin sekava tila tällä hetkellä, joten kaappi tulkoon myös siivotuksi ihan välittömästi. Ja liikuntaa on harrastettava vähintään viitenä, mieluiten kuutena päivänä viikossa. Eilen en tehnyt mitään joten tänään teen kaksin verroin. Ehkä lenkki ja jumppa, mietin samalla, kun syön kolmatta taatelia sormet tahmeina. Niin taatelit! Teen myös kahvitaatelikakun pähkinäkuorrutteella – se on ihanaa ja nyt kun sen teen, jouluna on helppoa vain ottaa se esiin.

Päätän myös istuttaa vähän kukkasipuleita, koska tulppaanit ovat vähentyneet pihalta vuosien saatossa ja niitä voi vielä istuttaa, koska maa ei ole roudassa. Ja kun piha nyt tuli mieleen, ymmärrän että haravoidakin pitäisi vielä ja pestä portti, postilaatikko ja lipputanko. Todellakin se lipputanko! Pari päivää enää ja on itsenäisyyspäivä. Laitanko muka lipun tuohon tummuneeseen tankoon?!

Päätän myös olla jatkossa reipas heti aamusta ja toisin kuin nyt, pukea välittömästi joko lenkkivaatteet tai vaatteet päälle – päivän agendasta riippuen – ja aloittaa kaiken systemaattisen tekemisen klo 8.00 sharp, joka ikinen aamu.

Tästä päivästä lähtien alan olla järjestelmällinen ja selkeä ja järkevä ja lakkaan olemasta…. Minä?

En mä tajua – olen aina ajoissa kaiken kanssa, teen kaiken minkä olen luvannut ja sopinut, kaappi on sekaisin ja lipputanko likainen, mutta pyykki on puhdas ja laskut maksettu. Siis ainoa asia mikä on sekaisin on oma pääni – pistänpä sen järjestykseen rakastamalla tällaista itseäni ja pistän musat soimaan. Sitten järjestän kuitit!

Pus kaikille – Hanna