Lähdin pienelle lomalle Espanjaan viimeviikolla juuri kun järkyttävimmät lumisateet suolsivat lunta taivaan täydeltä. Tilanne aiheutti päänsärkyä, koska asun omakotitalossa eikä taloon jäisi ketään tekemään lumitöitä. Odotettavissa oli runsaasti lisää lunta matkan aikana. Kuka hoitaisi lumihommat? Tarvitsin väliaikaisen talonmiehen. Huutelin Facebookissa onko kukaan käyttänyt mitään tämän tyyppistä palvelua. Vastauksien virrassa oli monta huomatusta siitä kuinka hyvää treeniä lumityöt on. On on! Ja lumitöitä on kiva tehdä – jos siihen on kotona ja siihen on aikaa.
Vain muutamia päiviä aiemmin netissä käytiin kuulemma kiivasta keskustelua siitä onko ihminen uusavuton, jos hän ei vaihda autoonsa renkaita itse. Huvittavaa. Voin taata etten ole uusavuton, vanha avuton tai avuton ylipäätään, mutta en todellakaan mene kontilleni kuraan renkaita vaihtamaan, kun ammattilainen hoitaa asian vajaassa kymmenessä minuutissa näppärillä apuvälineillään sisätiloissa.
Ja nyt kun aloitin puhumaan palveluista niin entäpä siivoojan käyttö? Olen kuullut usealta naiselta, että hänen miehensä ei anna käyttää siivoojaa, koska on osattava hoitaa huusholli itse. Ja usealta mieheltä, että hän ottaisi siivoojan, mutta vaimo ei anna sitä tehdä, koska on kunnia asia hoitaa koti itse.
En käsitä. Palvelujen ostaminen on jotenkin ylivoimaisen hankalaa meille suomalisille.
Jos mennään kauneudenhoitoalaan, niin naapurimaamme Viron naiset käyttävät kauneudenhoitopalveluja säännöllisesti. Käydään kampaajalla, kosmetologilla, manikyyreissä ja pedikyyreissä. Mutta meillä se on helposti vähän brassailua. Varsinkin jalkahoito, koska siellähän ne jalat on sukissa ja kengissä koko talven. (Paitsi liikuntaharrastuksissa, siellä näkee paljon kaikenlaista) Ja voihan kynnet lakata itsekin.
Voin rehellisesti sanoa että rakastan palveluja. Käytän niitä mielelläni. Teen paljon töitä, en ehdi tehdä kaikkea itse ja jotain en halua tehdä itse. Esimerkiksi en halua tapetoida missään nimessä tai pestä kattoa en edes ikkunoita. Erinäiset tietokoneella tehtävät työt kartan myös kaukaa. Kerran kun taas itkin sohvalla tuskaisena, kun koetin vääntää jotain sähköpostilla lähetettävää kuvallista kutsua itse, tajusin olevani seinähullu. Miksi sitä siinä hinkkasin? Onhan ihmisiä jotka tekevät sen maksusta ja aikaa menee tunti. Maksan sen ilolla!
Kannattaa miettiä mihin aikansa laittaa ja miksi. Jos ei ole rahaa käyttää palveluja, kuten ei aina ole, voi töitä vaihtaa. Se tekee, joka osaa ja ehkä nauttiikin jostain tekemisestä ja vastapalveluksena saa jonkun muun työn suoritettuna. Mutta mikään uusavuttomuuden merkki se ei ole, jos teettää asioita muilla. Siihen voi olla sata ja yksi muuta syytä. Sitä paitsi se tuo töitä monille. Kuinka monta uupunutta vanhempaa onkaan kotona sotkun keskellä ja kuinka usealta riidalta vältyttäisiinkään, jos siivojaan satsattaisiin vaikka muutaman kerran kuukaudessa.
Ja siis minä vuokrasin aviomiehen ja lumityöt oli ihanasti tehty kun tulimme sen oikean puolisoni kanssa kotiin. Puhelimessani oli jopa kuva siististä pihasta ja toivotus – tervetuloa kotiin.
Olin eilen joogassa ja loppurentoutuksen aikana opettaja peitteli minut. Tuli kyyneleet silmiin. Aika harvoin yksityisyrittäjää ja äiti-ihmistä kukaan hoivaa. Kyllä sitä itse tekemistä riittää loputtomasti joka tapauksessa.
♡
Hanna
Meillä kävi siivooja kerran kuussa, kun olin vielä töissä. Kampaajalla kävin säännöllisesti kuin myös hieronnasssa ja jalkahoidossa. Siitähän se riemu repesi sukulaisten kesken, mutta itsepän ne palvelut maksoin.
Ja heti taas palkataan, kun ei yhdessä näitä siivouksia jakseta hoitaa. Se vanhuus, se vanhuus.
Sun kirjoituksissa on ideaa ja kiva lukea.
Mukavaa viikon jatkoa sinne!
Kiitos Majan Molla, kivaa jos viihdyt mun juttujen seurassa. Mua hävettää, kun olen niin hidas vastaamaan näihin blogien kommentteihin – anteeksi!ja ihanaa viikonloppua sulle!
Hanna