Mulla on menossa sellainen pieni projekti, jossa pitäis saada vyötäröä vähän kavennettua. Tai siis se pitäis löytää. Se on kyllä olemassa mutta sen päällä on jotain. Se jotain, on vähän niin kuin hiipinyt siihen ikään kuin epähuomiossa.
Noh, sehän ei ole ollenkaan vaikeaa saada pois. Pitää lisätä (aerobista) liikuntaa ja katsoa mitä syö. Kaava on siis kohtuullisen simppeli. Ongelmana on nyt vaan se, etten ehdi harrastaa tarpeeksi liikuntaa ja syön epäsäännöllisesti.
Ehdin ihan oikeasti treenata vain kaksi kertaa viikossa Fustraa, ja siinä kaikki. Ja se ei ihan riitä. Nyt on töissä ruuhka-aika pääsiäiseen saakka. Kaikenlaisia kirjoitustöitä on tosi paljon. Kirjahommia, blogihommia, luentoja, esityksiä, lehtijuttujen kirjoittamista ja sellaista.
Se mitä pystyn tekemään kirjoittamisen lomassa on vain vähäisiä venytyksiä, mutta kiitän niistäkin kyllä itseäni. Se pitää selkärankaa kunnossa ja vähän muutakin. Kirjoitan aamusta iltaan ja illalla olen nuutunut ja väsynyt. Aamulla taas aika stressaantunut. Olisi ihanaa mennä lenkille, mutta pelkään, etten saa töitä tehdyksi jos lähden. Tyhmää.
Sitten on se ruoka, kun kirjoittaa ei muista syödä. Ja kun muistaa, syö liikaa ja lisäksi tekee mieli makeaa. No sitä en syö, ellei taateleita lasketa. Niitä menee noin kolme päivässä kahvin kanssa. Ei liene paha. Mutta jotenkin koko homma on ryöstäytynyt käsistä ja se rassaa.
Yhtenä iltana oli pikku juhla, koska Netflixiin oli tullut neljäs kausi House of Cardsia. Oli pakko alkaa katsoa sitä ja tein sitten meille vähän popsittavaa iltapalaksi. Flammkuchen eli liekkipiirakka on ihan paras juttu. Valmistuu kymmenessä minuutissa ja paitetaan toinen mokoma. Ihan ohut, siis oikeasti paperinohut pohja ja päällä vähän turkkilaista jogurttia (kuuluis olla smetanaa, mutta ei ole mulla – koska rasva!) ja Schwarzwaldin kinkkua. Paperinohut piiras, jonka täytteessä ei ole juustoa tuntuu kevyeltä ajatuksissa, varsinki jos vertaa sitä pizzaan. Sitten aloin huvikseni laskea kaloreita ja tajusin, että pelkissä vehnäjauhoissa niitä on yli 900… Mutta oli kyllä hyvää. Resepti löytyy täältä.
Sitten kun on kiire ja haluaa silti käydä infoissa kuulemassa mitä kaikkea uutuuksia tulee, on kun lahjan saisi, jos infoon liittyy jumppa! Tämä on tapahtunut nyt kaksi kertaa. Viimeksi ihanalla aamujumpalla alkoi kirjan Kokkaa liiku ja nauti julkkarit. Kirjan ovat kirjoittaneet Teresa Välimäki ja Mikko Rinta. Jumpan jälkeen saimme maistella ihanaa kirjan ohjeiden mukaisesti valmistettua aamupalaa ja tutustua kirjaan aivot ja kroppa notkeina.
Kirjassa on käsitelty hiilarit, rasvat, proteiinit ja muut aineet ja ravintolisät selkeästi ja tyhjentävästi. Sen tarkoituksena on auttaa liikkujaa syömään hyvin ja nauttimaan hyvästä ruuasta. Kirjan ohjeilla voi valmistaa herkullista ja terveellistä ruokaa, joka tukee treeniä, auttaa laihduttamaan tai pitämään painon vakiona.
Teresaan voi totisesti luottaa. Reseptit houkuttelevat kokeilemaan ja nyt siirränkin kirjan takaisin omalle yöpöydälleni syvempää tutustumista varten. Annoin sen nimittäin pontevasti miehelleni ja sanoin: hei tosta näet mitä sun tarvii syödä ja miks. Peiliin katsomisen paikka.
Mikko Rinta on ravitsemusterapeutti ja personal trainer, jonka päätyönä painottuu personal trainereiden ja ravintovalmentajien koulutukseen, joten luotettavaa tietoa on tekijöiden takana.
Kirjassa oleva tieto tulee meidän perheessä tosi tarpeeseen, sillä mieheni ajaa enduroa, jossa voi tunnissa kulua reippaasti 1600 kcal ja ajoaika voi olla useita tunteja. Siinä on tiedettävä mitä suuhun pistetään. On hyvä tietää kuinka ruoka ja ravinto yleensä vaikuttaa treeniin ja siitä on ollut minusta vaikeaa saada selkoa nettiä kaivelemalla. Samoin on kirjoittajan ajateltava kuinka syö, jos liikkuminen rajoittuu melkeinpä vain kävelyyn postilaatikolle ja takaisin. Tämä koskee siis minua.
Kirjan teemana on: valitse itsellesi sopiva ruokavalio kirjasta, kokkaa reseptien mukaiset ateriat ja nauti lopputuloksista. Kuulostaa hyvältä.
On myös hauskaa kokeilla uutta aamupalaa. Olen nimittäin syönyt täsmälleen samanlaisen aamiaisen nyt kolmen vuoden ajan… aion kokeilla ensimmäisenä marja-tattarituorepuuroa. Ja vaikka olen itsekin ollut tekemässä välipalakirjaa, niin uudet reseptit sillekin saralle ovat tosiaankin tervetulleita. Ihania inspiraatioita vyötärön palauttamiseen. Mutta fakta on se, että iän lisääntyessä saa kokoajan syödä vähemmän. Onneksi en juurikaan käytä alkoholia, koska kalorien juominen on ihan tyhmää. Syöminen on minusta paljon kivempaa. Miks mikään ei voi olla ihan helppoa hä?
Tämmöiset on tämän päivän huolet ja ilot – huomenna taas uudet!
♡
Hanna
Minä löysin oman tapani liikkua nettitreeneistä. Neljä alle kymmenvuotiasta lasta, vuorotyö, siinä vasta sellainen yhtälö, että kaikki paitsi Inwell tuntuu mahdottomalta. Sen avulla ehdin liikkumaan jopa viidesti viikossa. Suosittelen, eikä tehokkuudestaan huolimatta vie päivästä kuin tunteroisen, sisällyttäen siihen aikaan jo suihkussa käymisenkin. 🙂