Miksi meillä on kengät jalassa?

Eilen tuli taas Suomen kaunein koti ja lupasin jatkaa paljastuksia ohjelman takaa.

Meiltä on kysytty usein muun muassa että miksi kävelemme koteihin kengät jalassa?

Tuo kenkäasia ratkeaa oikeastaan aika hyvin, jos miettii miltä näyttäisimme sipsuttelemassa kodeissa sukkasillamme? (Vaikka Aleksilla on usein kyllä hirveän hauskoja värikkäitä sukkia) Suomessahan on tämä tapa riisua kengät pois, kun tullaan sisälle. Tai ottaa mukaan sisäkengät. Se on hyvin ymmärrettävää varsinkin huonolla säällä ja talvella. Mutta jos vaikka ajatellaan juhlia sisätiloissa kesällä, niin silloin harvemmin juhlitaan ilman kenkiä. Lullakseni niitä ei riisuta edes pöydällä tanssittaessa.

(On ihmetelty myös sitä, että kiipeämme jopa saunan lauteille kengät jalassa, siihen ei kuitenkaan kukaan ole puuttunut, että meillä on siellä myös kaikki vaatteet päällä 😉 )

Emme me kuitenkaan saapastele koteihin kuraisin kengin tai tuo mukanamme hiekkaa. Jos kenkiin on tullut hiekkaa tai kuraa ne pyyhitään kosteaan riepuun ennen sitä kuvaa, jossa avaamme ensimmäisen kerran oven. Tällaisista asioista pitää huolen meidän ihanat Emma Delany tai Nelli Uurtimo jotka ovat tehokkuudessaan aivan huippuluokkaa. (Emma on myös hakenut autooni polttoainetta, kun tankki meni viittä vaille tyhjäksi, kun ajettiin viime vuoden voittajakotiin kuvaamaan. Eikä hän vain tyytynyt hakemaan polttoainetta, vaan oli myös kaatanut sen tankkiin sillä aikaa, kun kuvasimme.)

Kengistä voi joskus olla ihan muunlaista haittaa kuvauksissamme, kuin kura. Nimittäin kolina. Jotkut kengät kolisevat ihan hirveän kovaa ja se on haastavaa. Kolinat eivät ole kivoja ohjelman äänimaailmassa. Tai kilisevät kenkien soljet.

Muutenkin olemme aika siistiä joukkoa. Meillä on omat roskapussit, joihin laitamme roskamme ja viemme ne mennessämme pois. Asukkaiden roskalaatikoihin emme jätä mitään.

Syömme kuvauksissa pienen välipalan sen jälkeen, kun koko koti on kuvattu meidän kanssamme ja on aika antaa pisteet. Juomme kahvia ja popsimme pähkinöitä ja hedelmiä. (Emma ja Nelli pilkkovat ja kuorivat hedelmät valmiiksi – olemme aivan poispilattuja.) Minulla on yleensä mukana purkki rahkaa ja marjoja sekä kertakäyttölusikka. Emme käytä kotien astioita muutenkaan. Kahvi keitetään omalla keittimellä omista kahveista, ellei toisin ole sovittu. Ja sitten se ongelma – pahvimukit. Minä inhoan niitä. Ja tapanani onkin ollut ottaa kuvauskotien kaapista lainaksi kahvikuppi ja juoda siitä. Toki se sitten tiskattiin, kuivattiin ja pantiin takaisin kaappiin omalle paikalleen. (Salaista tietoa!) Sittemmin maailman ihanin tuottajamme Saija Simoni teetti minulle karonkkalahjaksi oman mukin, joka on nykyään aina kuvauksissa mukana. Olen otettu – starahommia!

Kahvitauon aikana tapahtuu myös ohjelman ehkä katsojien mielestä kiinnostavin osa. Pisteiden antaminen. Me tuomarit emme saa keskustella pisteistä, emmekä perusteista yhtään mitään keskenämme. Kirjoitamme pistetaulut kaukana toisistamme ja taulut pysyvät piilossa siihen saakka kunnes kaikki ovat valmiita. Ohjaajamme Matti Tiensuu on asiasta erittäin tarkka eikä siitä lipsuta.

Muutenkin totuus ja lopullinen ohjelma kulkevat käsi kädessä. Emme saa kurkistella huoneisiin, ennen kuin kamera on siellä. Kun vaellamme huoneesta toiseen, Matti on sanonut meille vain suunnat: Kun tulette eteiseen ja olette selvittäneet sen käännytte oikealle ja sieltä sitten…. Jne.

Arvioissa ja kommenteissa tulee siis olla nopea. Ne tulevat suoraan ja spontaanisti, kun astumme tilaan. Ei siinä mitään ehdi pohtimaan. Emme myöskään koskaan tiedä mitkä kodit tulevat olemaan samassa jaksossa ja siis kilpailevat keskenään. Nämä faktat tekevät sekä ohjelman tekemisestä, että sen katsomisesta kiinnostavampaa. Kovan pohtimisen tuloksena saattaisi olla toisenlaisia arvioita, mutta ei välttämättä parempia tai huonompia. Mutta nopeat hoksottimet ovat vaatimuksena sille, että voi toimia tuomarina. Ja myös se, ettei ota itseään liian vakavasti.

Kotien kuvaaminen on siitä erikoista ettei kuva ja todellisuus ole aina aivan samanlaista. Kuvassa ei asiat välity ihan samalla tavalla, kuin miltä ne aidosti näyttävät ja tuntuvat. Mutta ihan jokainen koti, jossa olemme käyneet, on ollut ihana elämys ja se yllätys, jonka joka kerta kokee on aika ainutlaatuista. Ohjelmaa on kyllä ihan huippu nastaa tehdä!

Maanantaina taas uusi ohjelma ja tänään eilisen uusinta puoli viiden paikkeilla Maikkarilla.

Iloa päivään!

♡

Hanna