Että sitä voikin tulla iloiseksi kun saa just sitä mitä haluaa!
Olin kaksi päivää Seinäjoella töissä. Torstaina matkustin sinne junalla ja tein töitä koko matkan. Perille päästyäni kipitin hotelliin, heitin laukkuni sinne ja puin päälleni esiintymiseen sopivat asun, laitoin punat huuliin ja vastasin muutamaan sähköpostiin. Sitten kiireen vilkkaan puhumaan tämän syksyn muodista Pukumiehen asiakkaille. Ihana tilaisuus, jossa asiakkaat olivat kiinnostuneita ja aktiivisia, juttelivat ja kyselivät, sovittivat syksyn asuja ja ostivat unelma-asujaan. Voiko olla parempaa kuin kuulla: oi tää on just sellainen takki josta olen aina unelmoinut!
Kun ilta päättyi kävelin hotellille ja vatsassa kurni nälkä. Kello oli jo yli yhdeksän ja ajatus pihvistä tai muusta vähänkään tukevammasta ruuasta tuntui ikävältä. Olisin halunnut lämmintä keittoa, koska palelin vähän. Myös raa’at vihannekset olisivat maistuneet.
Kävelin hotelli Lakeuksen aulan poikki ravintolaan ja tutkin siinä ruokalistaa, kun tarjoilija kysyi saattaisiko olla avuksi. Kerron että pieni nälkä kurnii vatsassani. Ja mitä kuulenkaan! Hotellin ravintolassa oli illalla tarjolla kevyt buffet – kuumaa keittoa ja salaattipöytä. Olin pyörtyä onnesta! Miten nerokasta! Kun tulet myöhään hotelliin pitkän päivän jälkeen haluat vain nopeasti jotain kevyttä syötävää. Et niinkään istua (varsinkaan yksin) pihviaterian ja viinilasillisen kanssa ja mennä sen jälkeen vatsasi viereen nukkumaan. Oi olisimmepa törmänneet jossain hotellissa kesän kuvausten kestäessä samaan iloon! Niin kätevää, nopeaa, näppärää ja hyvää. Olen syvästi kiitollinen katkarapukeitosta, salaatista, kurkusta, tomaatista, siemenistä, pähkinöistä, broilerista ja marinoiduista paistetuista silakoista sekä tuoreesta leivästä ja lopulta hyvästä unesta.
Aamulla ilahdutti Lakeuksen aamiaisen pohjalainen ote! Niin riemastuttavaa käyttää murretta kuten he olivat tehneet. Ja mikä parasta Lauri Tähkän musiikki soi ravintolassa sekä illalla että aamulla. Aivan huippua.
Hyvillä mielin siis aamusta taas Pukumiehiin. Perinteikäs yritys täyttää tänä vuonna 70 vuotta. Paljon onnea! Ja jatkakaa samaan malliin. Niin hienoja laatumerkkejä myynnissä! Osa palkasta jäi tietysti sinne ja vaatevarasto kasvoi… Henkilökunta oli ihanaa ja heti alkuun puhuimmekin privaatisti ihan muusta kuin muodista. Aiheena oli pröystäily, joka saa voimaan pahoin. Kova aihe.
Lounaalla aihe vaihtuikin sitten minuun! Menin ja kerroin Minnalle koko työhistoriani – vähän jälkikäteen nolotti, mutta kun hän sattui kysymään jotain siitä, kuinka monista asioista tiedän jotakin. Pääsyyllinen on PR-toimiston pyörittäminen joskus kauan sitten. Asiakkaat tulivat koko life stylen alueelta ja kun siinä tiedotteita kirjoitat, niin kyllä paljon oppii.
Kotiin lähtiessä olinkin sitten taas somasti nälkäinen. Kiertelin lähikatuja, mutta koska en tunne kaupunkia en löytänyt nopeaa ja terveellistä pelastusta kurnivalle vatsalleni. Vähän ankeana kävelin rautatieasemalle ja voi sitä ilon ja onnen määrää, kun näin mitä kahvilassa myytiin. Ollessani jo alistunut muoviin pakattuihin kolmioleipiin ja laajaan ja rasvaiseen pullavalikoimaan sekä suklaaseen, löysinkin matkustavaisen paratiisin. Sokerittomia smoothieita, rahkaa ja marjoja, mehevällä savulohitahnalla täytettyjä tummia reissareita. Tulin niin iloiseksi, että sanoin myyjälle: Onneksi olet tiskin takana – muuten tulisin pussaamaan sinua!
Joten kotimatka ihanalta juontoressulta alkoi onnellisissa merkeissä vatsa täynnä, halki kauniiden maisemien täydessä junassa.
Huomenna on leivontapäivä!
Suukkosia ystävät
Hanna
Onko sulla mun hame päälle 😉