Viides käsky – Älä tapa

On se hienoa kristillisyyttä, kun pappi, joka aikoo vihkiä homopareja, uhataan tappaa. (HS su 18.9.20016/kotimaa A13 Pappi vihkisi homoja, saa jo tappouhkauksia)

Monesti tuntuu, että kaikissa näissä uskon asioissa unohtuu se tärkein – lähimmäisen rakkaus.

Viides käsky sanoo: älä tapa. Lutherin Vähä katekismus selittää viidettä käskyä näin: Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme aiheuta lähimmäisellemme mitään vahinkoa tai kärsimystä, vaan autamme ja tuemme häntä kaikissa elämän tarpeissa.

Arvaan jo, että Isosta kirjasta löytyy tuhat ja sata argumenttia puolesta ja vastaan, mutta eikö jokaisen sydämessä ole se sopukka, joka tahtoisi antaa ihmisten rakastaa, ketä tämän sydän rakastaa? Ja antaa kaikille samat oikeudet jotka itselläkin on?

Mietin, mikä tekee jonkun toisen niin paljon paremmaksi ja oikeutetummaksi olla oma itsensä, kun jonkun toisen? Onko ihminen joka uhkailee tappaa oikeutetumpi elämään rauhassa ja saamaan siunauksensa, kuin se joka haluaa rakastaa rauhassa? Niin järjettömän paljon tässä maailmassa on vihaa ja väkivaltaa, että voisiko sen säästää siinä kohdassa, jossa rakkaus haluttaisiin siunata?

Väsyttää tämä viha. Vihata voi mitä tahansa ja vihansa voi tuoda julki sanoin ja teion. Polkupyöräilijää voi kuristaa, eri mieltä olevaa voi pahoinpidellä ja ainakin ihan kaikkia voi pilkata ja levittää väärää tietoa ihmisistä ja ilmiöistä kuinka paljon hyvänsä. Jos olet sitä mieltä, että samaa sukupuolta olevat voi vihkiä, sinut voidaan uhata tappaa. Ajatelkaa tätä asiaa – millainen ihminen voi oikeasti olla niin sekaisin ajatuksissaan, että on valmis tappamaan ihmisen koska ei kestä samaa sukupuolta olevien ihmisten rakkautta, ja sen siunaamista. Jos se asia tuntuu kovin vaikealta, niin antakaa olla. Älkää miettikö sitä. Miettikää jotain muuta. Suunnatkaa energia suojelemaan heteropareja, joiden avioliitossa on väkivaltaa ja joiden lapset ovat siksi hätää kärsimässä ja syrjäytymisvaarassa. Tai menkää metsään ja halatkaa puita. Tai itseänne, mutta lakatkaa hyvänen aika sentään vihaamasta. Ja uhkailemasta tappaa. Ja tappamastakin.

Rakkaudella

Hanna