Sain Harrikan lahjaksi vuonna 2005 ja jo ennen kuin prätkä oli pihassa alkoi varusteiden hankita. Ensimmäinen varuste oli kypärä. Sittemmin hankin niitä pitkän rivin. Eri tilanteisiin ja ajoasuihin erilaisia. Kokonaan mustia oli useita, visiirillä, ilman visiiriä, avonaista ja suljetumpaa mallia. Joku oli hyvä sadesäällä ja joku ajettaessa pitkää matkaa. Oli hiljainen ja sellainen jossa tuuli vihelsi. Yksi oli ehkä ylitse muiden – ranskalainen Ruby. Se oli punavalkoraidallinen ja sen vuori oli tummanpunaista nahkaa. Sisäpuolella oli kultaisella piirretty enkeli. Kypärä maksoi kuin maailmansota mutta se oli törkeän hieno.
Kypärä on tyyliasia ja jokaisella on oma makunsa ja tyylinsä.
No pääasia tietysti on, että päässä on ylipäätään kypärä, mutta kypärällä ilottelu tekee kypäräasioista hiukan hauskempia. Minä ajelen vihreällä Jopolla ja sen kaveriksi sopii iloisesti näkyvä kypärä. Jotenkin olisin alunperin halunnut mustan, mutta se ei sopinut mulle ollenkaan. Näytin ratsastajalta jonka hevonen on hukassa. En vain ole kyllin cool.
Kaikki minun ikäiseni eivät käytä kypärää, johtuu varmaan ankeasta lapsuudestamme, jolloin ei edes ollut olemassa pyöräilykypäriä. Jos joku olisi ajanut noihin aikoihin pyörää kypärä päässä, hänet olisi viety hullujenhuoneeseen. (Sellaisia taas siihen ankeaan aikaan oli – toisin kuin nyt.)
Autoissa ei käytetty silloin turvavöitä eikä liioin lasten turvaistuimia. Tuntemani pojan vakiopaikka isänsä autossa oli tuulilasin edessä kojelaudan päällä. Siinä poika pötkötti kaikki matkat, kunnes kasvoi niin isoksi, ettei isä enää nähnyt hänen ylitseen.
Kuka voi kuvitella tänä päivänä istuvansa autossa ilman turvavyötä, tai laittavansa lapsen keikkumaan auton penkille ilman omaa istuinta? Kuka voi kuvitella motoristin ajavan ilman kypärää tai lumilautailijan laskevan kypärättä? Ei kukaan tottavie!
Ihan samalla tavalla polkupyörän kaveriksi kuuluu kypärä. Jos ajopeli on virtaviivainen, voi kypäräkin olla sporttimallia. Tyyli on vapaa. Minä haluan seuraavaksi sellaisen kypärän, jonka alta hulmuaa hullun kihara ja pitkä tukka. Onkohan sellaisia? Uuuh se olisi parasta. Muutoin annan omien kiharoitteni vähän pilkistellä kypärän alta ja kun otan kypärän pois, pöyhin tukkaa vähän ja suihkutan siihen kiharien hiusten kosteuttajaa, jotta kiharat palaavat kuosiin.
Kypärä on tärkeä, hauska, ihana ja persoonallinen juttu. Ja siihen liittyen välitän teille kutsun:
Tervetuloa Liikenneturvan #päätäkäyttää –pyöräilijäaamiaiselle, pyörällä tai ilman, Helsingin Kansalaistorille tiistaina 3.5. klo 7 alkaen.
Aamupalan lomassa pääset kokeilemaan kauden tyylikkäimpiä kypäriä. Kypärän valinnassa ja sen alle sopivan kampauksen tekemisessä auttaa stylisti Satu Arvo.
Jos et ennätä aamupalalle, stylisti on paikalla myös iltapäivällä klo 15-17.
Kypärävinkkien lomassa voit osallistua kilpailuun, jossa voi voittaa Helkama Senator –pyörän ja valitsemasi kypärän – yhden sinulle ja toisen kaverillesi.
Huikeaa!
Ihanaa pyöräilykesää kaikille!
♡
Hanna
Mulla olisi myös hyvä esimerkki omakohtaisesti, miksi kannattaa käyttää. Olen käyttänyt noin 15 vuotta.
Hyvä Maiju!
15 vuotta on pitkä aika! Onko sulla ollut monta kypärää sinä aikana?
Hanna
Kypärää on kyllä hyvä käyttää. Minkä merkkinen tämä sinun kypärä on?
Kaunis☺
Testikommentti 🙂