Päivän kaktus – hemmetin hedelmät!

Mua sitten risoo, kun kaupasta ei saa kypsiä hedelmiä. Persikat, nektariinit, päärynät, avocadot, luumut, aprikoosit – raakoja kaikki tyynni!

Avocadoja saa syöntikypsinä, mikä useimmiten tarkoittaa ylikypsiä. Jos onnistuu löytämään kaupasta täydellisen avocadon, voi lähteä saman tien lottoamaan, sillä on Fortunan suosiossa. Tummat luumut ovat yleensä kypsiä, keltaiset ani harvoin. Päärynöillä voi pommittaa ikkunoita rikki, sillä ovat aina kivikovia. Entäpä persikat ja nektariinit! Pahimmat kaikista. Eivät ole ikinä kypsiä ja jos ostat silti saat jotain mitä en voi käsittää: Päältä kauniita, mutta kovia ja sisältä mätiä tai oudosti ruskeapilkullisia. Niitä en saata hedelmiksi kutsua. Roskiin pamahtelevat aina, kun erehdyn ostamaan. Sama tapahtuu kun koettaa kypsyttää niitä kotona. Se ei tahadu. Tapahtuu pinnalta ryppyisiä, sisältä kovia, mutta silti mätiä persikan irvikuvia.

Persikka on ehkä maailman ihanin hedelmä. Makea, niin mehukas, ettei sitä voi syödä kuin lavuaarin yläpuolelle kumartuneena, kun mehu valuu pitkin leukaa ja käsivarsia. Kuori lähtee sormin vetämällä.

Ymmärrän että hedelmät ovat herkkiä, eivätkä ne kestä esimerkiksi kaatamista laatikoista toisiin, ihmissormien ahnaita puristeluja, eivätkä kassahenkilön vallatonta viskausta pitkin hihnaa tai oleskelua kotimatkalla muovikassissa kahden maitotölkin välissä. Mutta tiedättekö mitä? Kuresaaressa Saarenmaalla on monta valtavaa markettia, joissa hedelmät myydään aina kypsinä. Notta joku tässä nyt mättää ja se saa ärsyyntymään. Hedelmätiskiä piisaa jättimäisissä marketeissa kymmeniä metrejä, ellei peräti toista sataa – olisi se hienoa, jos sieltä voisi ostaa jotain kypsää, muttei ylikypsää.