Siellä on kaikki – kaikissa mielentiloissa

Hei taas,

Aika rientää ja minä riennän ympäri Suomea, Suomen kauneinta kotia etsimässä. Paljon kaikkea muutakin touhua on ollut. Terassin pesua, kitkemistä, siivoamista ja muuta epäkiinnostavaa. Lauantaina pidin kuitenkin pienen breikin kaikesta ja lähdin mieheni mukaan, kun hän lähti ajamaan enduroa Vantaalle. Pakettiautoon pakattiin taas kerran kaksi pyörää, enskapyörä ja mun fillari. Samoin siellä oli kaksi kypärää. Prätkäkypärä ja fillarikypärä.

[youtube https://www.youtube.com/watch?v=wmQjMn9NfPg?rel=0&controls=0&w=560&h=315]

Blogin lopussa on linkki, jonka takaa löytyy kilpailu. Voit voittaa huippipalkinnot itsellesi ja ystävällesi!

On hirveän kivaa ajella pyörällä ylipäätään, mutta parasta on se, kun voi ajella uusissa maisemissa. Mulla onkin tapanani matkoilla ollessa vuokrata pyörä ja tutustua kaupunkiin aamutuimaan pyöräilemällä. Näkee niin paljon enemmän kuin kävellen. Ja autossa nyt saa istua muutenkin ihan liikaa. Bonuksena keuhkoihin virtaa raikasta ilmaa, hotellin suodatetun ilman sijaan.

Ajellessani siellä pitkin poikin tajusin kuinka valtavan nopeasti kevät on edennyt. Kaikki kukkii jo! Kielojen huumaava tuoksu oli jo miltei etova kovassa kuumuudessa. Mutta kaunista oli ja siis tosiaan kivaa, kun ei ollut mitään tietoa siitä mitä seuraavan mutkan takaa löytyy. Muita pyöräilijöitä ei juuri ollut. Yksi kilpapyöräilijä suhahti ohi ja arvostin kovasti hänen tapaansa ilmaista lähestymisensä. Pyöräilijä yskäisi. Paljon mukavampaa, kuin soittaa kelloa. On myös mukavaa tietää, kun joku on tulossa ohi, silloin ei vahingossa aja eteen tai säikähdä muuten.

Ajan paljon autoa sekä kaupungissa, että pitkiä työmatkoja, kun kuvataan ohjelmia, käyn luennoimassa ja tai juontamassa tilaisuuksia. Olen siinä ajaessani monta kertaa miettinyt tapaa olla yksi liikkuja muiden keskellä.

TV:ssä oli joskus tietoisku, jossa muistaakseni Kimi Räikkönen ja Mika Häkkinen sanoivat ettet voi vaikuttaa muiden ajamiseen, mutta omaasi voit. Olen eri mieltä.

Liikenne on yhteispeliä. Samaan aikaan liikkeellä on jalankulkijat, joihin kuuluvat lapset, aikuiset, vanhukset ja vielä koirat ja kissatkin. Pyöräilijät, rullalautailijat, rollaattorit ja pyörätuolit. Autoilijat, ammattiautoilijat, motoristit ja onkohan vielä muitakin lajeja? Kaikkien yhteinen nimittäjä on ihminen. Ja meillä ihmisillä on niin monenlaisia hetkiä elämässä. Samaan aikaan siellä ajelee hän, joka sai eilen ajokortin, hän joka sai kuulla juuri maailman ihanimman uutisen. Hän jonka läheinen on juuri kuollut, hän joka sai uuden työpaikan ja hän joka sai potkut. Hän jota itkettää ja hän joka kiljuu riemusta. Hän joka on aina vihainen. Siksi mun mielestä liikenteessä ei pitäisi provosoitua kenenkään tekemisistä. Varsinkaan, kun siitä ei ole mitään hyötyä. Sen sijaan, kun pyytää anteeksi tötöilyjään, joita kaikki välillä teemme, rauha säilyy ja nopeat, arvaamattomat liikkeet jäävät vähemmälle. Kun antaa tietä kiilaajalle, voi muistaa ettei se hidasta omaa menoa kuin jonkun sekunnin ja on takuulla kiilannut itsekin joskus….. Oma leppeä ja ystävällinen asenne liikenteessä tarttuu. Sillä lailla voi vaikuttaa muihin liikenteessä olijoihin. Kun hymyilee äkäiselle pyöräilijälle, antaa tilaa ja ottaa muut huomioon, se tarttuu. Olen huomannut sen aivan selvästi. Lempeä yskäisy takanani kertoo minulle, että joku on ottanut minut huomioon liikenteessä. Toki teen seuraavaksi saman itsekin! Jos joku ei siihen pysty, hänellä on huono päivä ja tilanne. Jokaisella on sellainen joskus. Siihen voi olla millaisia syitä tahansa. Annetaan anteeksi ja toivotetaan hyvää matkaa mielessämme, silloin ei provosoidu itse eikä kanna huonoa energiaa mukanaan.

Ja sitten se pyöräilykypärä. Aina päässä. Koska pääoma ratkaisee!

Liikenneturvan sivuilla on kilpailu, jossa ideana on suomalaisten pyöräilytyylit. Käy katsomassa ja osallistumassa kilpailuun täällä. Voit voittaa Helkama-pyörän ja kypärän itsellesi ja kaverillesi! Jeij!

Hyvää pyöräilykesää

♡

Hanna