Älä arvostele toista, ennen kuin olet kävellyt mailin hänen mokkasiineissaan.
Luin eilisestä Hesarista millaista kuraa yksinhuoltajat saavat toisinaan ottaa vastaan ystäviltä, naapureilta, puolisoiltaan, päiväkodeista. Ihan kenellä tahansa tuntuu olevan oikeus ilmaista ilkeä ja ahdas mielipiteensä asiasta, josta tuskin tietävät yhtään mitään.
Luin pöyristyneenä kommentteja, joita oli poimittu lehden tekemästä nettikyselystä. Voiko oikeasti joku vielä 2010-luvulla ajatella, että yksin lapsiaan kasvattava tai eronnut vanhempi on jotenkin mystisesti huono? Että yksinhuoltajien lapset esimerkiksi erottuisivat jonossa oitis ydinperheessä elävistä lapsista tai että yksinhuoltajan kanssa ei parane näyttäytyä, koska heillä on tietty maine!
Uskon, että tällaisia mielipiteitä sydämessään kantavat ihmiset eivät voi antaa omille lapsilleen kasvatusta, joka tuottaa lähimmäisen rakkauteen kannustavaa elämäntapaa. Jos voi kuvitella olevansa paljon parempi kuin joku toinen, olisi syytä kurkottaa ylemmäs. Tavoitella parempaa kuin muiden ihmisten elämän valintojen arvostelua, joiden syistä ei ole kuitenkaan mitään käsitystä.
Aikanaan lähipiirissäni oli yksinhuoltajaäiti, joka välillä päivitteli lapsensa mahdottomuutta ja kuinka elämä saattoi olla raskasta aja hankalaa ja kuinka hän antoi periksi välillä. Hän saattoi esimerkiksi luovuttaa ja antaa lapsensa syödä aamupalaksi suklaata tai sokeroituja muroja. (Todella vaarallista!) Istuin siinä kuuntelemassa ja kannustin näsäviisaana olemaan tiukka ja pistämään rajoja ihmistaimelle. Vähänpä mistään mitään tiesin!
Kun kasvattajia on kaksi, elämä saattaa olla helpompaa. Tai sitten ei. Jos ollaan hyvässä suhteessa ja kaikki on hyvin vanhemmat tukevat toisiaan ja kun toiselta loppuu keinot, toisella niitä vielä riittää. Mutta aina ei ole niin. Vaikka vanhempia olisi samassa osoitteessa kaksi, saattaa koko vastuu olla vain toisella. Ja pahimmassa tapauksessa hän vastaa myös toisesta vanhemmasta. Ja ehkä kaikista perheen tuloista.
Kun vanhempi kasvattaa yksin jälkikasvua, häneltä vaaditaan poikkeuksellisen paljon voimaa ja osaamista, hermoja, luovuutta, luovimista, läsnäoloa, väsymättömyyttä. Soisi muiden ihmisten arvostelun sijaan, antaa kaikki tukensa ihmiselle, joka huolehtii lapsistaan yksin.
Sanoin myöhemmin lastaan yksin kasvattaneelle ihmiselle, että hän on upea ihminen ja vanhempi. Hän ansaitsee 10 pistettä ja kultamitalin. Vaikka ei niitä tarvitsekaan, koska hänen lapsensa on elävä kunniamerkki kaikesta. Pyysin myös anteeksi kaikkitietäviä neuvojani. Olin ymmärtänyt omien lasteni myötä, kuinka kovaa hänen ulkoa kaunis elämänsä välillä oli. Onhan se raskasta hyvin toimivassa perheessäkin, jossa on kaksi vanhempaa. Ne hetket kun kaikki kaatuu päälle on kuitenkin aina helpompia kun ne voi jakaa. Yksinhuoltaja on yksin.
Tsemppiä perhe-elämään kaikille ja kakeinlaisiin perheisiin
♡
Hanna
Joskus tilanne on sellainen, että lasten on parempi kasvaa yhden luotettavan ja rakastavan vanhemman kanssa kuin riitaisissa tai muuten toimimattomassa ydinperheessä.
Nimen omaan Tarja! Samaa mieltä
Hanna
Kiitos Hannalle ymmärtäväisestä kirjoituksesta! Lämmittää näin jälkikäteenkin ex-yksinhuoltajaa.
Muistan vielä miten hyvältä tuntui, kun yksi naapuri sanoi minulle: ”Sinä olet varmasti maailman kiltein äiti. Aina pihalla lastesi kanssa leikit.” Yksinhuoltajalle – ja kenelle tahansa kanssakulkijalle – kannattaa antaa kiitosta ja rohkaisua. Yksí hyvä sana voi pelastaa huononkin päivän.
Kiitos – ja niin totta. Yksi hyvä sana voi pelastaa niin paljon. Ei pihtailla niitä!
Iloa päivään Rauha-Riitta!
Hanna
Kuka ja millainen on sitten se, joka jättää jälkikasvunsa, ja liitelee uuteen ”onnen satamaan”, jossa on paljon helpompaa, kun ei tarvitse ottaa velvollisuuksia omien lastensa kasvattamisesta ja lapsiperheen arjesta? Ja valittaa vielä siitä, että elatusmaksut menevät vastuussa olevalle vanhemmalle…
Kiva kirjoitus, mutta viimeinen lause ” Yksinhuoltaja on yksin ” vähän hämmästytti. Mä olen ainoa aikuinen kodissamme, mutta mulla on aivan huikea tukiverkko ympärillä. En ole yksin. Yksinhuoltaja voi olla yksin, mutta niin voi parisuhteessa eläväkin olla.
Anne,
Onneksi on tukiverkkoja! Monesti kuitenkin yksinhuoltaja kokee jokaipäiväsessä arjessa vastaavansa lasten kasvatuksesta yksin. Sitä tarkoitin.
Hanna
Ei yksinhuoltaja ole huono äiti, itse olen kasvattanut kolme poikaa, nyt aikuisia. Kaikki käynyt ammattikoulun ja kaikilla vakituinen työpaikka. Eikä tarvinnut olla yksin tukiverkko oli mahtava eikä kukaan moittinut ei kaverit, päiväkoti eikä koulu