Kolmen päivän loma

Kirjoitin jo pienen raportin Fuengirolan matkasta, jonka tein viime viikonloppuna, mutta lupasin vielä palata takaisin matkafiiliksiin.

Yleensä viikonlopun mittaisen matkat ulkomaille on kaupunkilomia ja aurinkolomat kestävät viikon tai pitempään. Oli hauska oivallus lähteä viikonloppulomalle aurinkoon ja rannalle.

Vaikka jos nyt ihan totta puhutaan niin kysymys ei oikeasti ollut mistään oivalluksesta…. Jari lähti Fuengirolaan harjoittelemaan enduroa ja minä lähdin mukaan. Eli valinnan mahdollisuutta ei ollut, mutta laiska aurinkoloma oli äärettömän kutsuva idea. Tosin siitä ei tullut laiskaa, sillä askelaita kertyi aivan hulluna, mikä on ainoastaan ilo. Mukaan matkalle tuli viime hetkellä myös Katri, mikä teki matkastani paljon hauskemman. Katri on huippuseuraa ja tietysti päivät sujuivat eri tavalla rattoisasti hänen kanssaan, kuin yksin. Jari ajoi päivät ja illat vietimme kolmisin.

Lähdimme matkaan aivan liian aikaisin perjantai-aamuna, mikä tarkoittaa heräämistä yöllä. Kun kello soi 03:40 selviää kaikista toiminnoista ainoastaan siksi, että tietää päivän pian paistavan kirkkaammin kuin koko viime kesänä Suomessa. Ja niinhän se tekikin. Puolilta päivin kävelin rantaan, otin kengät jalasta ja kahlasin meressä. Se tuntui aivan epätodelliselta!

Fuengirolassa oli täysi kesä. Edessä oli kolme päivää auringossa, vailla mitään velvollisuuksia.

Aurinkorannikollahan asuu osan vuotta paljon suomalaisia ja ymmärrän sen erittäin hyvin. Oli ihanaa katsoa varsinkin kovin iäkkäitä ihmisiä, jotka kävelivät leveää laatoitettua rantakatua ja istahtivat välillä sitä reunustaville penkeille tai kahviloihin. Vähän tuli haikea olo, kun ajattelin, kuinka ihanaa omilla vanhemmillani olisi ollut siellä. Äitini elää vielä ja hänen toiveensa oli aina pitkä vanhuus isän kanssa, jolloin voisi tehdä ihania asioita. Elämä meni eri tavalla ja isä menehtyi jo kauan sitten ja sitku –asiat jäivät vain äidin haaveiksi. Kyllä siellä valossa ja lämmössä on leppoisaa viettää vanhuuden päiviä.

Minä en kuitenkaan halua, ainakaan toistaiseksi, mitään omaa kotia minnekään etelään. On mukavampi matkustella erilaisiin paikkoihin ja hotellipalvelut kyllä maistuvat arjen vastapainona. Jotkut muuttavat etelään kokonaan, kuten Johanna ja Jan Weckström.

Olen kertonut täällä aikaisemmin, kuinka tutustuin heihin ja kirjoittanut myös Avotakkaan heidän tarinansa. Johanna perusti Zoco Home nettikaupan, kun he muuttivat pois Suomesta. Viime vuonna hän avasi lisäksi Mijakseen etnisen sisustuksen erikoisliikkeen. Nyt liike muutti jo suurempiin tiloihin ja kävimme Katrin kanssa tietysti moikkaamassa Johannaa.

Uusi liike oli ihana ja istuimme siellä kahvittelemassa lauantai aamupäivän Katrin kanssa. Samassa liikekeskuksessa on myös aivan ihana kukkakauppa, jonne oli jo rakennettu joulu.

Kyllä elämä ja oleminen on niin erilaista, kun aikaa voi viettää koko ajan ulkona. Kaikki on niin paljon aktiivisempaa. Kun kotiin palattuamme ajoin kaupungin läpi puoli kahdeksalta illalla kaikkialla oli vain tyhjää. Edes Esplanadilla ei kävellyt kuin muutama ihminen. Me käperrymme kotiin hyggeilemään. Sehän on ihan kivaa, mutta kyllä aamulenkki ja jumppa ulkona auringossa on minusta ehkä tuhat kertaa ihanampaa, kuin sohvan nurkassa hyggeily.

Ihanaa lauantaita kaikille, koetan repiä itseni nyt aamulenkille ihan täällä kotinurkilla. Jos laittaa korviin soimaan oikein hyvää musiikkia, niin hyvin se sujuu ilman aurinkoakin! Täytyy antaa sisäisen auringon paistaa paremman puutteessa!

☀️

Hanna