Oi että mä rakastan tota Tähdet tähdet –ohjelmaa! On niin nastaa, kun kaikki on siinä hyvällä tuulella. Energiaa on niin paljon, että eilenkin kun katsoin sitä leivoin piirakan, tein järkyttävän määrän pikkelöityjä suppilovahveroita, jynssäsin keittiön lattian, tein sammiollisen tuorepuuroa ja jammailin menemään muutenkin koko illan. Se on ohjelma, jota odotan ja jonka haluan nähdä. On ihanaa katsoa jotain ohjelmaa missä mikään ei ota aivoon. Rakastan Maria Veitolan stailausta. Ne asut ja meikit ja seppeleet on niin hauskoja. Vie ajatukset pois arjesta ja ovat siis taidetta. Sehän se on taiteen tarkoitus, kuljettaa meitä muihin maailmoihin. Eilisen jakson meikki sai kyllä mulla kulmakarvat nousemaan, kun mietin että huh huh – nyt on kyllä sivellin lipsahtanut ja valot on jotenkin ihan väärin. Lähes violetit posket näyttivät melkein mustelmilta. Mutta kun tovin olin niitä siinä pähkäillyt aloin hymyillä – joo. Kreisit poskipunat, ja niinhän se oli asukin kreisi! Kiitos siitä. Kyllä me olemme niitä jakkupukuja ja t-paitoja tarpeeksi elämässä nähneet.
Sama asuilo on Marialla Enbuske-Veitola-Salminen –shöyssä. Periaatteessahan se on kuin radio-ohjelma jos siinä ei ole mitään katseltavaa, joka inspiroisi. Maria Veitola inspiroi. Ja uskaltaa. Very nice!
Mutta palataan Tähdet tähdet fiiliksiin.
Viime kuukaudet ovat olleet minusta kovin surullista aikaa. Maailmassa tapahtuu paljon vakavia asioita. Lisäksi läheiset ja etäisemmätkin ystäväni ovat kohdanneet suuria suruja, kun joku läheinen on menehtynyt. Välillä tuntuu, että kuulen vain huolia ja murheita. Ne eivät voi olla tarttumatta minuun, en voi enkä haluakaan ohittaa niitä olankohautuksella. Mutta välillä surullisiin ajatuksiin tarvitaan taukoa ja hupia, että jaksaa. Viihdettä. Ja sitä on Tähdet tähdet!
Musiikki jo itsessään on viihdyttävää ja nostaa tunnelmaa ja kun siihen lisätään show-elemenit, niin aika hyvä kakku on jo leivottu. Mikko Leppilampi on juontaja vailla vertaa. Kaikki sujuu, on tunnetta ja iloa eikä suusta lipsahtele sammakoita. Se rentous jolla hän vetää ohjelmaa, on ihanaa katsottavaa ja tuntuu että hän antaa myös palan itsestään siinä lavalla. (Varmaan välillä tekis mieli mennä vetämään joku biisikin!)
Kilpailijat ovat yllättäneet minut täysin. On huikea tunne kylmien väreiden kulkiessa ihoa pitkin, kun omat suosikki-biisit esitetään järkyttävän vakuuttavasti, vaikka ei voisi ikinä kuvitella, että joku muu, kuin alkuperäinen esittäjä edes saisi koskea niihin. Kiitos jokaiselle upeudelle siellä lavalla!
Ja sitten se kaikkein paras asia (jonka pelkään muuttuvan). Kiitos rakas ihana tuomaristo, että ette runttaa ketään. Kiitos, että kukaan ei joudu seisomaan edessänne kyynelissä. Kiitos, että jokainen on laulun arvoinen ja kaikessa on hyvää. Kiitos huumorista ja siitä, ettei mun tarvitse olla suruissani, kun joku on tehnyt parhaansa ja saa kuulla olevansa fiasko. Asiat voi sanoa niin monella tavalla. Varmasti huomautukset ja kritiikin voi tuoda julki myös positiivisesti. Ainakin se onnistuu muissa maissa erilaisissa ohjelmissa. On ihanaa saada olla hyvällä tuulella ja iloisella mielellä. Silloin viihde on juuri sitä mitä pitääkin. Ihan tarpeeksi on murheita maailmassa ja kaiken sortin vinoilua ja negaatioiden kautta nauramista.
Kiitos kaikille Tähdet tähdet –ohjelman tekijöille
jammaillen
Hanna