Kun työ määrittää minuutta

Maailman ihanin ilma just nyt tuolla ulkona! Mä niin rakastan syksyä, kun se on aurinkoinen, rapea, kirkas ja värikäs! Saan niin valtavasti energiaa kauneudesta ja valosta. Se on tarpeeseenkin, koska olen kääntynyt kurkistamaan itseäni sisältäpäin ja huomaan tarvetta muutokseen. Olen liian työorientoitunut. Työ tuntuu koko ajan tulevan ensimmäisenä, mitä tahansa olenkaan tekemässä ja se määrittää ajatuksiani, aikataulujani sekä käsitystä omasta itsestäni aivan liikaa.

Sanonta ensin työ – sitten huvi on totta ja tärkeä, mutta minusta tuntuu, että ennen työtä täytyy olla oma minä itse. Ensin minä, sitten työ ja sitten huvi. Koska jos ei huolehdi itsestään, ei onnistu nuo loputkaan, se on tietysti aivan selvää.

Elän elämääni kuin jatkuvassa juoksupyörässä, jossa on alituiseen pikkuinen kiire, koska juoksen kohti asioita joita haluaisin tehdä, tekemällä ensin asioita jotka mielestäni on pakko tehdä. Mutta sen pakon määrittää vain oma pääni. Parempi tapa tehdä aikatauluja (tai ylipäätään tehdä niitä) auttaa asiassa. Mutta muutos on hidasta. Se saattaa kuitenkin olla hyvä juttu, sillä äkkinäiset täyskäännökset jäävät usein hetkellisiksi ja minä haluan nyt muuta.

Kuluneen viikon huippuhetkiin kuuluu sieniretki keskellä päivää. Olin sopinut Ritva-siskoni kanssa, että keskiviikkona puolilta päivin mennään Porvooseen sieniretkelle. Aikataulu näytti lupaavalta, ei mitään sovittua koko päivänä. Sitten pyydettiinkin Huomenta Suomeen keskustelemaan Me Too –kampanjasta, sen jälkeen oli Järvikylän pressi, jossa Katja Kokko kertoi yrttien terveysvaikutuksista ja vielä piti käydä hakemassa esiintymisasu työkeikalle. Kaikki oli hoidettu, kun kello oli 11.00 ja niin ajoin Vantaan Ikeaan, nappasin autosta ison kassin ja painuin vaihtamaan sienestystamineet päälleni Ikean vessaan, söin nakkisämpylän ja ostin pähkinäpussin evääksi. Sitten systeri olikin jo parkkipaikalla ja niin lähdimme kohti ihania sammalmattoja ja äänettömiä metsiä.

Torstaina ajaessani kotiin aamun palaverista sain viestin: Heip, päiväpulahdukselle? Ja toisin kuin ennen olisin tehnyt, vastasin KYLLÄ! Ja niin olin pian uimassa ystävän kanssa keskellä Espoon erämaata. Mukana oli kahvia ja pieni pala omenapiirakkaa ja aamun pannupuuroa. Tunnin reissu keskellä päivää oli ihana. Ilma oli niin kaunis ja kuinka hyvältä se kahvi maistui! Työpäivä jatkui kuitenkin pitkälle, kun illalla olin mukana YLE forumin sananvapaus illassa. Aiheena oli, onko somessa saamani palaute rajoittanut sananvaputtani. Ei se ole, mutta harkitsen sanavalintojani joskus tarkemmin. Mutta edelleenkään en vastaa ala-arvoiseen kommentointiin mitään.

Seuraava askel työn valta-aseman rajoittamisessa on pienet liikuntasessiot kotona kesken päivän. Onhan se nyt ihme, jos ei muka ole puolta tuntia aikaa venyttelemiselle keskellä päivää!

Ihanaa päivää kaikille!

♥️

Hanna