Mä rakastan kylmää talvea. Tänään meillä on ollut -21° täällä Espoossa. Aurinko paistaa ja ulkona on niin kaunista! Askeleet narisevat ja terssin laudat valittavat nirskahdellen, kun niillä kävelee.
Kun hain lehteä postilaatikosta (joka ei ollut tullut) kuulin linnun laulua. Punatulkku istui korkealla marjaomenapuun latvassa ja minusta tuntui, että se sanoi: Hei, minulla on nälkä ja täällä on vähän liian kylmä. Päätin auttaa. Punatulkku on aina ilo kohdata!
Tein jouluna 60-luvun suosikkiherkkua Rex-kakkua. Se on maagisen hyvää kakkua, joka kootaan neliskanttisista kekseistä ja suklaamassasta. Massaan tarvitaan kookosrasvaa ja sitä jää aina vähintään puoli pakettia yli. Siskoni Ritva muistutti minua jouluna, että tee lopusta linnuille ruokaa sekoittamalla sulaan kookosrasvaan siemeniä. Ihanan idean toteuttamisen hetki oli tänään.
Sulatin puoli pakettia kookosrasvaa ja sekoitin siihen desilitran rypsiöljyä. Kaivoin pähkinälaatikkoa ja löysin sieltä hassel-, saksan- ja maapähkinöitä, auringonkukansiemeniä ja kuivattuja karpaloita. Murskasin pähkinöitä vähän ja sekoitin ne ja marjat rasvaseokseen. Määrää en osaa sanoa, mutta laitoin herkkuja rasvaan niin paljon, että tuli sopivan näköinen massa. Sitten lusikoin silikoniset sydänmuotit puolilleen massaa, lisäsin ripustusnarun ja lusikoin muotit täyteen. Varmuuden vuoksi sulatin vielä hiukan neitsytkookosöljyä ja lorotin sitä muottiin niin paljon, kun sinne mahtui, että sydämet varmasti pysyisivät kasassa. Sitten vein muotin ulos pakkaseen. Rasva jähmettyi varmaan puolessa tunnissa ja oli aika tehdä kävely ulos metsään.
Ulkona oli upean näköistä. Ainoa ongelma oli jäätyvät näpit ja hyytyvät kamerat! Niitä ei ole luotu näihin pakkasiin.
Laitoin sydämiä moneen paikkaan. Koetin etsiä suojaisia paikkoja, vaikka meidän metsä on kyllä sinällään tosi rauhallinen ja suojaisa paikka. Sen kuitenkin tiedän, että tipuset viihtyvät hyvin yhdessä risukossa, joten sen keskelle marssin. Mä olin vähän kuin itse Punahilkka siellä…! hahahah. No kaulaliina, huulet ja nenä oli punaisia ja eväskori mukana. Eiks se riitä?
Huomatkaa muuten lämmin varustus. Untuvatakki (Suomalainen Joutsen tietysti) ja polveen asti ulottuvat karvasaappaat (Uggit) ja varsinainen neronleimaus, toppahame (Jack Wolfskin) joka lämmittää pepun ja reidet. Käytän sitä farkkujen (Mos Mosh) päällä. Lampaankarvaisten rukkasten alla on vielä ranteenlämmittimet (Balmuir), jotka jättävät vain sormet paljaiksi, kun ottaa rukkaset pois. Ja tietenkin pörröinen kaulaliina (Balmuir) ja villapipo (Villa Wool). Takin alla paksu villapusero. Ei ollut kylmä!
Olisi ihanaa laittaa linnunruuat omalle pihalle, mutta maahan putoavat pähkinät tuovat tontille jyrsijöitä, joita en kaipaa. Sekä hiiret että rotat löytävät ne helposti. Se vähän harmittaa. On niin ihanaa katsella lintuja ikkunasta. Kun olin pieni, isäni ruokki lintuja uupumatta. Siemeniä ja pähkinöitä ostettiin säkkikaupalla ja lyhteitä oli pihalla monta. Keittiön ikkunasta katselin kuinka fasaanit marssivat pensasaidan suojista syömään. On sekin merkillinen lintu! Kun sen näkee (ja kuulee!) tietää takuuvarmasti, että se on tänne raukoille rajoille muualta tullut. Eikö lie Intiasta tuotu ja mokoma on sitten karannut häkistään ja jäänyt jään ja lumen vangiksi.
Resepti vielä erikseen allekirjoituksen jälkeen
Iloa pakkaseen!
Hanna
250 g kookosrasvaa
1 dl rypsiöljyä
pähkinöitä, siemeniä ja kuivattuja marjoja niin paljon, että tulee mukava löysähkö puuro
narua
Sulata kookosrasva ja lisää joukkoon öljy. Laita silikoni muotti terjottimelle, jotta sitä on helppoa siirtää, kun olet täyttänyt sen.
Sekoita rasvaan pähkinät, siemenet ja marjat jaa lusikoi seosta muotteihin (silikonimuotit toimivat erinomaisesti) puoleen väliin asti.
Laita kaksin kerroin olevan narun päät massan päälle ja lusikoi muotti täyteen. Voit vielä kaataa sulaa kookosrasvaa muotin piripintaan, jos haluat varmistaa, että sydän pysyy varmasti hyvin kasassa.
Vie sydämet jähmettymään ulos pakkaseen tai laita jääkaappiin tai pakastimeen.