Varmaan aika moni suomalainen nainen on kuten minä, me pärjäämme itse ja usein vähän liian hyvin. Apua on vaikeaa pyytää, se ei tule edes mieleen. Naisten Pankki auttaa naisia pyyteettömästi ja pyytämättä. Tavalliset naiset kuten sinä ja minä, muodostavat Naisten Pankin.
Muistan hyvin sen hetken, kun ensimmäisen kerran koin sen, millaista sisaruutta kaksi naista voi kokea keskenään. Tai itse asiassa minähän sen koin, luultavasti tilanne oli ystävälleni aivan arkipäivää.
Olimme meidän mökillämme Suomutunturilla viettämässä hiihtolomaa. Siellä olin minä ja tyttäreni ja ystävättäreni Kiki poikansa kanssa. Vietimme päivän rinteessä tietenkin. Kun kömmimme lumisina ja ulkoilusta väsyneinä mökkiin, aloin valmistaa päivällistä. Söimme päivällisen takkatulen loimussa ja lapset katosivat pelaamaan lautapelejä. Lopulta oli aika siivota jäljet. Kiki ei kysynyt voiko auttaa, vaan alkoi siivota pöytää noin vain. Siinä me kaksi naista siivosimme ja puhelimme täysin luonnollisesti. Hän ei kysynyt mihin joku astia laitetaan tai muutakaan. Kaikki vain tapahtui. Olin hämilläni ja äärettömän onnellinen. Se sisaruuden tunne tuntui ihanalta.
Voi olla, että hyvä lukijani, olet nyt ymmälläsi ja ajattelet, että voi mikä typerä nainen, tuohan on täysin normaalia. Toisille se onkin, mutta minulle se oli ensimmäinen kosketus tämän tyyppiseen sisaruuteen. Kysmys ei ollut siitä, että apua olisi tarjottu ensimmäisen kerran jonkun sellaisen taholta, joka ei ole verisukulainen, vaan siitä, että apu tuli niin luonnollisesti, etten kyennyt pyristelemään siitä irti, koska minunhan täytyy pärjätä itse. Aika paljon tilanteen erinomaisuudesta kertoo sekin, että muistan sen niin hyvin, vaikka aikaa on kulunut jo kaksikymmentä vuotta.
Auttaminen on helpompaa, kuin avun vastaanottaminen
Usein on niin, että avun antaminen on helpompaa, kuin sen vastaanottaminen. Kun antaa apua, sen tekee ja asia unohtuu. Kun saa vastaanottaa apua, se ei unohdu koskaan. Oikealla hetkellä tullut apu on ollut monelle korvaamaton hetki, joskus käänteentekeväkin, koko elämässä. Eleen ei tarvitse olla itselle suuri, mutta vastaanottajalle se voi merkitä koko elämää. Eipä sekään kassatyttö, joka minulle kerran hymyili, kun sairastin masennusta, tiedä kuinka tuo hymy muutti päivääni ja potki minua eteenpäin kohti parempia päiviä. Itse muistan sen kuitenkin kuin eilisen päivän.
Huomenna 9.9. on päivä, jolloin sisaruudella on pitkät rakastavat kädet, jotka ylettyvät Afrikkaan ja Aasiaan saakka. On Kävele naiselle ammatti –päivä, jolloin ympäri Suomea ja maailmaa kävellään erilaisia kävelyitä (mm. Lahdessa afrikkalaisin rytmein kilometrin matka) ja maksetaan osallistumismaksu 30€ jolla autetaan naisia toisella puolella maailmaa saamaan ammatti. Kun on ammatti, ei tarvitse nähdä, kuinka oma lapsi kärsii nälkää. Tapahtuman järjestää Naisten Pankki joka tukee kehitysmaiden naisten toimeentuloa ja yrittäjyyttä kestävän kehityksen periaattein. Voit tutustua Naisten Pankin toimintaan täällä.
Kun nainen työllistyy, koko perhe voi paremmin. Ravitsemus- ja terveystilanne parantuu, lasten koulunkäynti lisääntyy ja asuinolot kohentuvat.
Perustin oman pienen ryhmän – kävelen ystävieni kanssa
Päätin lähteä mukaan kävelylle, mutta mietin, etten halua lähteä yksin. Niinpä kutsuin oman ihanan naisryhmäni mukaan ja kävelemme oman kävelyn huomenna ja menemme sen jälkeen kahville yhdessä ystävämme luo. Juttua piisaa varmaan huimasti, samoin naurua ja varmaan vähintään ilon kyyneleitä. Nämä ”omat naiseni” ja ihanat eri äitiset sisareni ovat minun elämäni tukipilareita ja iloja. Lähde sinäkin kävelylle joko yksin, puolison, ystävän tai koiran kanssa ja auta sisarta kaukana. Kun aiemmin asuimme tiiviissä kyläyhteisöissä, vietiin leivontapäivänä lämpimäiset naapuriin, pestiin pyykki yhdessä ja kylä kasvatti lapset. Maailma on globalisoitunut ja kylät ovat kasvaneet. Nyt yletymme auttamaan myös kaukana todellisen avun tarpeessa olevia siskoja.
Lämmöllä
Hanna