Me too kampanjan myötä valtava määrä mätäpaiseita puhkeaa joka suunnalla, enkä ollenkaan ole liittymässä siihen kuoroon, joka on jotenkin surullinen flirtin häviämisestä, enkä käytöstapojen kunniaan nostamisesta. Flirtti ei katoa mihinkään. Terveet ihmiset osaavat käyttäytyä.
Kun luen kertomuksia siitä, kuinka naisia on eri yhteisöissä kohdeltu, se viiltää joka kerran yhtä syvältä. En halua, että tämä keskustelu loppuu, vaikka välillä saa lukea kommentteja joissa kehotetaan menemään eteenpäin tyyliin – eiköhän tämä ollut tässä. Aivan kuin nopea nettimaailma ja kaikenlainen nopea syke, saisi ihmiset kyllästymään jo tähän aiheeseen. Halutaan jo uutta. Tuokaa lisää sirkushuveja! Jotain uutta!
Toisen ihmisen asemaan asettautuminen voi olla vaikeaa, niille jotka eivät ole kokeneet kiristystä, syrjintää, toisen ihmisen vääränlaisen läheisyyden tuomaa ahdistusta ja pelkoa ja häpäisyä. Siksi niiden, jotka eivät voi asiaa ymmärtää, pitäisi ehkä miettiä, ovatko he niitä joiden on syytä hoputtaa eteenpäin.
Jatkuvasti nousee eteen uusia muotoja ja paikkoja, joissa naisia on ahdisteltu ja kohdeltu alistavasti sekä häiritty seksuaalisesti.
Kansallisbaletin johtajan Kenneth Greven käytöksestä lukeminen sai kämmeneni hikoamaan. Se nosti myös omia muistojani jälleen pintaan.
Lukiessani mietin niitä kommentoijia, jotka sanovat, että miksi et sanonut, että lopeta! Tässä on jälleen yksi paikka, jossa kuoro laulaa tätä hokemaa. Mutta kun se on niin, että se sana ei merkitse näille ihmisille yhtään mitään. Korkeintaan antaa lisää intoa häirinnälle.
Jörn Donner sanoi, että naisen EI on aina EI – mutta se ei ole kaikille yhtä selkeää.
Nuoruudessani ystäväporukkaan kuului poika, joka eli sanallisen seksuaalisen häirinnän hänelle tuottamasta mielihyvästä. Jokainen tervehdys oli ”onks torttu kostee” Kuinka se oksettikaan minua ja kuinka se hävetti! Hän ikään kuin paljasti häpyni koko maailmalle, vaikka en ollut edes vielä varma mikä ja millainen se on. Olisin halunnut nylkeä sen sian ja edelleen, jos hänet tapaisin, varmaan oksentaisin siihen paikkaan. Sanottiinko hänelle EI? Sanottiin toki, ei mitään vaikutusta.
En halua, että tämä keskustelu katoaa mihinkään. Keskustelua käydään maailmanlaajuisesti ja naisia on häväisty vuosisatoja tämän kaavan mukaan. Naisia on kuollut sen takia, naisten elämä on ollut helvettiä sen takia. En osaa sääliä yhtä tai edes kahta tai kolmea miestä siksi että tämä rakenne kaatuisi.
Onneksi on olemassa sellaisiakin miehiä, jotka ovat sanoneet stop törkeästi käyttäytyville miehille. Heitä jotka käyttäytyvät aina ja kaikissa tilanteissa reilusta ja ovat hymypoikapatsaansa ansainneet. Se on lohduttavaa ja sitä on helpottavaa ajatella. Paljon on puhujia, mutta lopulta teot ratkaisevat.
Hanna