Kuinka joskus voikaan pienestä asiasta olla paljon iloa.
Olin matkalla Tallinnassa ja sain mahdollisuuden vierailla virolaisten sisustusarkkitehtien Helle ja Taevo Gansin kiinnostavaan kodissa. Kerroin matkasta ja kodista täällä. Taevo isännöi lyhyttä tilaisuutta, ja vieraanvaraiseen virolaiseen tapaan, hän kehotti ottamaan kauniista maljasta makeisen. Kieltäydyin, koska olin juuri noussut ruokapöydästä. Taevo sanoi, että oli tuonut makeiset Latviasta. Ymmärsin saman tien, että oli epäkohteliasta kieltäytyä tarjotusta herkusta ja otin makeisen ja laitoin sen taskuuni.
Seuraavana aamupäivänä olin hotellissa tekemässä töitä ja keitin huoneen espressokeittimellä itselleni mokat. Silloin muistin karamellin. Otin sen, avasin kimaltavan kääreen ja puraisin puolet suuresta makeisesta. Tumman, ohuen suklaakuoren sisällä oli pehmeä semikuivattu aprikoosi! Kuinka hyvää! Ilahduin kovin ja ajattelin Taevoa lämmöllä. Mietin, että olisipa hauskaa joskus löytää jostain näitä ihania karamelleja, ja laitoin kimaltavan paperin taskuuni.
Kotona paperi putosi eteisen lattialle, mutta en vieläkään heittänyt sitä pois. Muutaman päivän se kimalteli eteisen penkillä, kunnes laitoin sen roskikseen. Ajattelin, kuinka paljon iloa siitä yhdestä karamellista oli ollut. Kuinka monta kertaa olin muistellut sen herkullisuutta ja Taevon ystävällisiä kasvoja ja sitä ihanaa taloa, jossa hän ja hänen vaimonsa asuivat.
Eilen tulin Saarenmaalle ja menimme kauppaan. Kaupassa kerroin tarinaa tummalla suklaalla kuorrutetusta aprikoosista ystävälleni ja kas! Siinä kertoessani näin kokonaisen laarin kyseisiä herkkuja edessäni. Ostin niitä pussillisen.
Meillä on tapana tarjota lasillinen Vana Tallinnaa aina ensimmäiseksi mökille päästyämme. Juoma tarjotaan keräämistäni erilaisista liköörilaseista ja se juodaan mieluiten ulkona.
Tällä kertaa tarjottimella oli myös aprikoositäytteisiä suklaakaramelleja.
Hyvää pääsiäistä!
Hanna